Maanantai (28.1.) ja vapaapäivä. Rauhallinen aamu. Aamupäivällä koirat autoon ja kohti Karhulaa. Pari kauppaa ja lenkille. Pakkanen oli mukavasti lauhtunut, eikä vielä tuullutkaan niin kuin lupasivat. Tehtiin tunnin lenkki joen varressa ja pyöräteillä. Oli oikein mukavaa ja rauhallista, koska normaalit ihmiset on siihen aikaan töissä. Sen puolesta ihan kiva olla vapaalla arkipäivänä, vaikka normaaliin rytmiin jo kovasti odotankin pääseväni.
Tallille sitten vasta iltapäivällä, pienen lepohetken jälkeen. Tuuli oli jo yltynyt ja vaikka pakkanen oli lauhtunut entisestään, oli ihan järkyttävän kylmää. Ponille kuitenkin valjaat ja kärry perään, suuntana peltobaana. Tosi fiksu idea, kun sinne jos jonnekin tuulee. Toisaalta pääsi helpommalla ja nopeammin, kun ei tarvinut tossuja pukea. Pellolle siis. Samaan aikaan siellä oli muitakin ja Korppu olisi joka kierroksella halunnut jäädä seurustelemaan. Joutui juoksemaan. Sen verran reippaasti mentiin, että vaikkei oltu kuin ehkä noin 40 minuuttia jos sitäkään, oli poni ihan hikinen. Hyvin kyllä kuivui villaloimen alla, kävelin kyllä vielä loppukäynnit selästä käsin kentällä, ja oli jo lähes kuiva pihattoon palatessaan. Siinä kun vielä heti heitti katolleen, niin kuivui viimeisetkin hiet tai siirtyivät kuivaan lumeen.
Tiistaina (29.1.) satoi taas lunta ja ilta menikin sitten lumitöissä. Koirien kanssa käytiin vain tien varressa vähän kääntymässä. Lumitöiden ajan Noah etsi lumppareita hangesta, kun kukaan jaksa kuunnella sen jatkuvaa rääkymistä lumikolalle. Onneksi se viihtyy vaikka tuntitolkulla etsimässä yhtä lumipalloa. Miten niin vähän omituinen otus. Peikko taas istuu pihalla ja murjottaa, koska tylsää.
Keskiviikkona (30.1.) oli taas tullut lunta ja lumitöitä olisi pitänyt tehdä, mutta koska autolla kuitenkin pääsi pihaan ja pihasta pois, siirsin lumityöt illemmalle ja läksin tallille. Matkalla tuli tekstiviesti, että demosatula oli tullut postiin, joten auto ympäri ja pakettia hakemaan. Olen siis haaveillut Ghost-satulasta jo jonkin aikaa ja nyt sitten maahantuojan kanssa viestiteltyäni, saapui kokeiluun Ghost Quevis. Poni pihatosta ja satulaa sovittelemaan. Hassultahan se siellä selässä näytti, kun satulassa on vain lyhyet siivet, mutta tuntui sopivan ihan hyvin. Saman satulan saa myös normaaleilla siivillä, mutta kokeiluun valikoitui "siivetön", koska itselleni se tuntui omimmalta. Pienesti kiipesin myös selkään, mutta koska kenttä oli varattu ja minulla jalassa liukkaat toppahousut, jäi kokeilu todella hyvin pieneksi. Pihalla hieman käveltiin ympäriinsä. Tuntui hieman oudolta, muttei pahalta. Ja ponikin oli ihan ok eli ei tuntunut siitäkään sitten mitenkään ainakaan pahalta.
Lyhyen kokeilun jälkeen, lähdettiin vielä lenkille koirien kanssa. Ei me pitkällä käyty, mutta hyvin saatiin taas aikaa kulumaan. Takaisin tultuamme, jäin vielä suustani kiinni tallikaverin kanssa ja loppujen lopuksi olin kotona vasta yhdeksän aikoihin, joten lumityöt jäi nyt kyllä tekemättä.
Torstai-iltana (31.1.) testailtiin sitten satulaa paremmalla ajalla ja paremmilla varusteilla. Niin siis taas satuloin reippaan ratsuni ja kampesin itseni selkään. Nyt kun jalassa oli (toppa)ratsastushousut, niin tuntumakin oli erilainen heti jo alussa. Pyörittiin kentällä hetki ja poni oli hyvin kuulolla, joten ohjasin ratsuni peltobaanalle. Satulakin oli selässä hyvin jo lämmennyt ja tuntui varsin mukavalta ja tutulta. Edellisenä päivänä tuntuma oli lähinnä runkosatulaa muistuttava, mistä en siis niin pidä, mutta nyt satula tuntui enemmän rungottomalta, mikä se siis onkin. Kierrettiin pellolla pari kierrosta ja kokeiltiin myös ravia. Poni oli hyvän tuntuinen eli satula tuntuu siitäkin ainakin siedettävältä. Itse olisin jo tällä kokemuksella varsin valmis ostamaan kyseisen satulan, mutta ponin takia tarvitsee vielä hiukan lisää testailuja.
Tehtiin tallilta tultua vielä koirien kanssa ne lumityöt, mitkä jäi edellisenä päivänä tekemättä. ja sittenhän se kello jo olikin lähes nukkumaanmenoaika. No, ehkä ei ihan, mutta liian paljon kuitenkin.
Perjantaina (1.2.) oli taas jo kylmää ja tuulista. Johan sitä pari päivää olikin oikein kivat kelit. Tallille lähtiessä olin vielä kahden vaiheilla, jos viitsin muuta kuin tehdä pienen lenkin koirien ja ponin kanssa, mutta päädyin sitten kuitenkin ajamaan. Huonoja uutisia koskien tallikaverin hevosta, eikä oikein keskittyminen riittänyt kolmeen elukkaan samanaikaisesti. Pellolle siis suuntasimme kärryjen kanssa. Ei oltu kauaa, koska kuski uhkasi jäätyä penkilleen, mutta sen verran kuitenkin, että vähän sai ponikin liikuntaa. Ei sille kyllä tullut edes hiki. Hiukan yskähteli, mitä on nyt muutenkin lisääntyvissä määrin esiintynyt. Koska Kambur on kuitenkin ihan terveen oloinen ja köhii lähinnä kuin olisi kurkkuun jäänyt jotain, olen laittanut asian puhdistuskuurin piikkiin, mikä on täysin mahdollista, jopa todennäköistä. Seuraillaan toki tilannetta.
Pihatollakin on tilanne varsin hyvin rauhoittunut. Kambur hiukan väistää uutta tulokasta ja viihtyy aika lailla yksinään. Mutta sellainen se nyt vaan on, kun kaverit on niin kovin monta kertaa vaihtuneet, että menee aikaa ennen kuin ystävystyy, vaikka periaatteessa toimeen tuleekin kaikkien kanssa. Dalin kanssa ne kyllä leikkii, kuten ennenkin, mutta kaikkia neljää en ole nähnyt porukassa missään tilanteessa. Ihan normaalilta Korppu kuitenkin vaikuttaa eli ei tunnut tilannetta suuresti kuitenkaan stressaavan, mikä oli suurin pelkoni. Se kun on yleensä muutoksien yhteydessä ollut hyvinkin stressaantunut parisen viikkoa. Tamman tullessa porukkaan joulukuussa, stressaantunutta käytöstä oli vain muutama päivä ja nyt vain yhtenä päivänä. Toivotaan, että tämä porukka nyt pysyy mahdollisimman pitkään yhdessä.
Lauantai (2.2.) ja vapaa viikonloppu. Aikalailla ajoissa aamupäivän puolella tallille, kuten tällä kertaa suurin osa muistakin. Olihan kerrankin oikein ruuhka. No, poni kuitenkin pihatolta narun päähän ja varustekopin eteen kiinni. Sehän oli aina Ljúfurin paikka, jonka Kambur on nyt jotenkin vaivihkaa perinyt. Siinä kun on aina tilaa. Kavioiden vuolua ensin ohjelmassa. Ovat olleet vähän retuperällä, kun tossujakaan ei ole tarvinut juuri käyttää. Ei niissä siis siltikään ollut paria kolmea milliä enempää otettavaa, mutta kun viikottain pitäisi hoitaa, jotta pysyvät mallissaan ja nyt oli edellisestä kerrasta jo kolmisen viikkoa, niin onhan ne nyt kasvaneet. Sitten taas satula selkään ja peltobaanalle. Maastoon suunnittelin meneväni, mutta päädyin kuitenkin pellolle ihan mukavuussyistä. Nyt tehtiin muutakin kuin vaan tunnusteltiin satulan toimivuutta eli ravitreeniä ohjelmassa. Ensin ei oikein edes noussut, sitten nousi muttei pysynyt ja lopuksi alkoi jo pysyäkin. Päästiin jopa pellon takaosan tiukempi mutka ravaten. Kahlailtiin myös hiukan hangen puolella, mutta sitä ei varsinkaan kuskin kanssa kauheasti vielä uskalla harrastaa, ettei turhaan kipeydy.
Pihalla vielä vähän testailtiin jalustinten paikkoja ja pituutta. Siirsin takalenkkeihin ja lyhensin, kun pitkiltä hiukan tuntuivat. Sitten taas tuntuivat lyhyiltä, mutta keventely sujui paremmin eli varmaan ovat ok, mutta kun olen tottunut liian pitkiin, niin tuntuivat oudoilta. Etulenkeissä olivat kuitenkin paremmat kuin takana eli siirsin sitten takaisin sinne. Mutta noin yleisesti ottaen, satula tuntuu hyvältä. Palautus on ensi viikolla ja ehdin vielä testata kerran tai kaksi ennen sitä, mutta kyllä se meidän satulalta vahvasti tuntuisi.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa Lidlissä ja sieltä sitten samalla lenkillä. Ihan kivaa, vaikka tuuli olikin jo taas yltynyt lähes myrskylukemiin. Valoisalla taas yritin, mutta aikalailla hämärää oli jo kun lähdettiin liikkeelle, joten pimeässä sitten taas katuvalojen loisteessa tallusteltiin. Vaan mikäs siinä on kävellessä, toisin kuin täällä maalla, missä ei katuvaloja juurikaan ole.
Sunnuntai (3.2.) ja lumikaaos. Koko yön kun pyryttää ja vielä jatkuu päivälläkin, niin onhan sitä lunta taas tullut. Aamupäivällä siis lumitöihin, jotta täältä pääsee joskus jonnekin. Helpommalla kuitenkin selvisin kuin mitä pelkäsin, mutta meni siinä silti pari tuntia, että piha ja pihatie oli siinä kunnossa, että autolla arvasi lähteä yrittämään. Piti kyllä ensin ottaa vähän lepiä, ennen tallille lähtöä. Sillä aikaa (noin tunti) olikin sitten lumisade muuttunut vesisateeksi. Nice. Oli muuten auton lasit aika jäässä, kun kuitenkin ilma vielä pikkasen pakkasen puolella.
Tallilta löytyi aika mukavan jäinen poni, joka joutui toviksi sisätalliin sulamaan. Siitä sitten lähdettiin pienelle lenkille koirien kanssa. Ei me kovin kaukana käyty, mutta kunhan nyt edes sen verran, että Korpun maha toimii. Se kun napsahtaa umpeen aika helposti, jos ei liiku yhtään. Oli ne tosin eilenkin kuulemma Dalin kanssa riehuneet, joten ehkä se liikkuu enemmän kuin luulen. Pihatolle mennessä oli tänään tulokas paalilla ja muut torkkumassa pihaton takana. Kun vein Korppua takaisin, olivat kaikki paalilla ja sinne se Korppukin käveli suoraa tietä. Ensimmäinen kerta kun näin kaikki samaan aikaan syömässä. Hyvin siis on lauma sopeutunut toisiinsa. Dali ja Rasse rapsuttelevat, Korppu ja Dali leikkivät ja Indira pitää kuria ja järjestystä yllä. Ei pöllömpi porukka. Ei pöllömpi ollenkaan.
Torstai-iltana (31.1.) testailtiin sitten satulaa paremmalla ajalla ja paremmilla varusteilla. Niin siis taas satuloin reippaan ratsuni ja kampesin itseni selkään. Nyt kun jalassa oli (toppa)ratsastushousut, niin tuntumakin oli erilainen heti jo alussa. Pyörittiin kentällä hetki ja poni oli hyvin kuulolla, joten ohjasin ratsuni peltobaanalle. Satulakin oli selässä hyvin jo lämmennyt ja tuntui varsin mukavalta ja tutulta. Edellisenä päivänä tuntuma oli lähinnä runkosatulaa muistuttava, mistä en siis niin pidä, mutta nyt satula tuntui enemmän rungottomalta, mikä se siis onkin. Kierrettiin pellolla pari kierrosta ja kokeiltiin myös ravia. Poni oli hyvän tuntuinen eli satula tuntuu siitäkin ainakin siedettävältä. Itse olisin jo tällä kokemuksella varsin valmis ostamaan kyseisen satulan, mutta ponin takia tarvitsee vielä hiukan lisää testailuja.
 |
| Kuvituskuvana vanha maastoilukuva @Fanni Snellman |
Tehtiin tallilta tultua vielä koirien kanssa ne lumityöt, mitkä jäi edellisenä päivänä tekemättä. ja sittenhän se kello jo olikin lähes nukkumaanmenoaika. No, ehkä ei ihan, mutta liian paljon kuitenkin.
Perjantaina (1.2.) oli taas jo kylmää ja tuulista. Johan sitä pari päivää olikin oikein kivat kelit. Tallille lähtiessä olin vielä kahden vaiheilla, jos viitsin muuta kuin tehdä pienen lenkin koirien ja ponin kanssa, mutta päädyin sitten kuitenkin ajamaan. Huonoja uutisia koskien tallikaverin hevosta, eikä oikein keskittyminen riittänyt kolmeen elukkaan samanaikaisesti. Pellolle siis suuntasimme kärryjen kanssa. Ei oltu kauaa, koska kuski uhkasi jäätyä penkilleen, mutta sen verran kuitenkin, että vähän sai ponikin liikuntaa. Ei sille kyllä tullut edes hiki. Hiukan yskähteli, mitä on nyt muutenkin lisääntyvissä määrin esiintynyt. Koska Kambur on kuitenkin ihan terveen oloinen ja köhii lähinnä kuin olisi kurkkuun jäänyt jotain, olen laittanut asian puhdistuskuurin piikkiin, mikä on täysin mahdollista, jopa todennäköistä. Seuraillaan toki tilannetta.
 |
| Ei ole juuri tullut pimeässä kuvattua, joten mennään vanhoilla @Fanni Snellman |
Pihatollakin on tilanne varsin hyvin rauhoittunut. Kambur hiukan väistää uutta tulokasta ja viihtyy aika lailla yksinään. Mutta sellainen se nyt vaan on, kun kaverit on niin kovin monta kertaa vaihtuneet, että menee aikaa ennen kuin ystävystyy, vaikka periaatteessa toimeen tuleekin kaikkien kanssa. Dalin kanssa ne kyllä leikkii, kuten ennenkin, mutta kaikkia neljää en ole nähnyt porukassa missään tilanteessa. Ihan normaalilta Korppu kuitenkin vaikuttaa eli ei tunnut tilannetta suuresti kuitenkaan stressaavan, mikä oli suurin pelkoni. Se kun on yleensä muutoksien yhteydessä ollut hyvinkin stressaantunut parisen viikkoa. Tamman tullessa porukkaan joulukuussa, stressaantunutta käytöstä oli vain muutama päivä ja nyt vain yhtenä päivänä. Toivotaan, että tämä porukka nyt pysyy mahdollisimman pitkään yhdessä.
Lauantai (2.2.) ja vapaa viikonloppu. Aikalailla ajoissa aamupäivän puolella tallille, kuten tällä kertaa suurin osa muistakin. Olihan kerrankin oikein ruuhka. No, poni kuitenkin pihatolta narun päähän ja varustekopin eteen kiinni. Sehän oli aina Ljúfurin paikka, jonka Kambur on nyt jotenkin vaivihkaa perinyt. Siinä kun on aina tilaa. Kavioiden vuolua ensin ohjelmassa. Ovat olleet vähän retuperällä, kun tossujakaan ei ole tarvinut juuri käyttää. Ei niissä siis siltikään ollut paria kolmea milliä enempää otettavaa, mutta kun viikottain pitäisi hoitaa, jotta pysyvät mallissaan ja nyt oli edellisestä kerrasta jo kolmisen viikkoa, niin onhan ne nyt kasvaneet. Sitten taas satula selkään ja peltobaanalle. Maastoon suunnittelin meneväni, mutta päädyin kuitenkin pellolle ihan mukavuussyistä. Nyt tehtiin muutakin kuin vaan tunnusteltiin satulan toimivuutta eli ravitreeniä ohjelmassa. Ensin ei oikein edes noussut, sitten nousi muttei pysynyt ja lopuksi alkoi jo pysyäkin. Päästiin jopa pellon takaosan tiukempi mutka ravaten. Kahlailtiin myös hiukan hangen puolella, mutta sitä ei varsinkaan kuskin kanssa kauheasti vielä uskalla harrastaa, ettei turhaan kipeydy.
Pihalla vielä vähän testailtiin jalustinten paikkoja ja pituutta. Siirsin takalenkkeihin ja lyhensin, kun pitkiltä hiukan tuntuivat. Sitten taas tuntuivat lyhyiltä, mutta keventely sujui paremmin eli varmaan ovat ok, mutta kun olen tottunut liian pitkiin, niin tuntuivat oudoilta. Etulenkeissä olivat kuitenkin paremmat kuin takana eli siirsin sitten takaisin sinne. Mutta noin yleisesti ottaen, satula tuntuu hyvältä. Palautus on ensi viikolla ja ehdin vielä testata kerran tai kaksi ennen sitä, mutta kyllä se meidän satulalta vahvasti tuntuisi.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa Lidlissä ja sieltä sitten samalla lenkillä. Ihan kivaa, vaikka tuuli olikin jo taas yltynyt lähes myrskylukemiin. Valoisalla taas yritin, mutta aikalailla hämärää oli jo kun lähdettiin liikkeelle, joten pimeässä sitten taas katuvalojen loisteessa tallusteltiin. Vaan mikäs siinä on kävellessä, toisin kuin täällä maalla, missä ei katuvaloja juurikaan ole.
Sunnuntai (3.2.) ja lumikaaos. Koko yön kun pyryttää ja vielä jatkuu päivälläkin, niin onhan sitä lunta taas tullut. Aamupäivällä siis lumitöihin, jotta täältä pääsee joskus jonnekin. Helpommalla kuitenkin selvisin kuin mitä pelkäsin, mutta meni siinä silti pari tuntia, että piha ja pihatie oli siinä kunnossa, että autolla arvasi lähteä yrittämään. Piti kyllä ensin ottaa vähän lepiä, ennen tallille lähtöä. Sillä aikaa (noin tunti) olikin sitten lumisade muuttunut vesisateeksi. Nice. Oli muuten auton lasit aika jäässä, kun kuitenkin ilma vielä pikkasen pakkasen puolella.
Tallilta löytyi aika mukavan jäinen poni, joka joutui toviksi sisätalliin sulamaan. Siitä sitten lähdettiin pienelle lenkille koirien kanssa. Ei me kovin kaukana käyty, mutta kunhan nyt edes sen verran, että Korpun maha toimii. Se kun napsahtaa umpeen aika helposti, jos ei liiku yhtään. Oli ne tosin eilenkin kuulemma Dalin kanssa riehuneet, joten ehkä se liikkuu enemmän kuin luulen. Pihatolle mennessä oli tänään tulokas paalilla ja muut torkkumassa pihaton takana. Kun vein Korppua takaisin, olivat kaikki paalilla ja sinne se Korppukin käveli suoraa tietä. Ensimmäinen kerta kun näin kaikki samaan aikaan syömässä. Hyvin siis on lauma sopeutunut toisiinsa. Dali ja Rasse rapsuttelevat, Korppu ja Dali leikkivät ja Indira pitää kuria ja järjestystä yllä. Ei pöllömpi porukka. Ei pöllömpi ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti