Lauantaina (16.2.) se vasta keli olikin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja plussa-asteita oli jopa seitsemän parhaimmillaan. Eikä tuullutkaan mitenkään ihan hurjasti. Linnut lauloi ja tuoksuikin ihan keväälle. Huono puoli toki on se, että tiet alkaa olla peilijäiset. Olin nimittäin suunnitellut pidempää maasto- tai kärrylenkkiä ja kevyemmät kärrytkin oli kysytty lainaan, muttei sinne uskaltanut lähteä liukastelemaan henkensä kaupalla. Päädyin sitten pellolle. Taas, mutta onneksi on sentään se mahdollisuus. Vaikkei sekään varmaan kauaa. Satula siis selkään ja kyytiin. Minähän alan ihan innostua, varsin vaarallista. No, Korpulla alkaa olla ikää sen verran, että kyllä se kaksi kertaa viikossa minut jo jaksaa kantaa. Ja enemmänkin, mutten halua hätäillä.
Kierrettiin pellolla sellainen 40 minuuttia. Ravailtiin sen verran, mitä pohjien puolesta pystyi. Se alkaa jo sujua ihan hyvin ja muutenkin poni oli taas hyvä. Harjoiteltiin ihan ajatuksella reipasta etenemistä eli kun tempo oli hyvä, naksautin ja palkkasin. Aika äkkipysähdys siitä seuraa, mutta ehkäpä se kuitenkin jotain myös oppii. Täytyisi aktivoitua taas maastakäsin treeniin enemmän, niin saisi tuonkin korjattua. Tölttiä ei nyt juuri saatu kuin ihan viime metreillä muutama askel. Kyllä sekin siitä lähtee. Kesän tavoitteena kaikki askellajit edes jollain tapaa haltuun. Kaikki neljä siis, passia en edes halua ottaa ohjelmistoon. Jos se joskus sitä haluaa käyttää, niin sen kun, muttei me sitä treenata kyllä. Enkä minä edes osaa, jos nyt niin muutakaan.
Kun sitten oltiin takaisin jo pihalla, sainkin kuulla, että pihattoon oli lähdetty hakemaan uutta asukasta. Taas. Neljällehän se on mitoitettu, mutta minkäs teet. Eipä sillä muuten ole merkitystä, kyllä sinne mahtuu, mutta jos tarkastus tulee, tulee myös sanomista. Tosin samalla viimeksi tullut joutuu karsinalepoon, kun ontuu jo aika pahasti eli neljällä mennään vielä ainakin tovi. Kävin kuitenkin välillä kotona, kun sain Korpun hoideltua takaisin pihatolle. Sain sitten viestin, kun oli aika lähteä takaisin. Toki haluan olla mukana muutoksissa, niin tiedän hiukan paremmin mitä on odotettavissa jatkossa. Korpullahan ei hätää ole, se on kaikkien kaveri.
Sieltä se sitten tuli, shettisruuna. Juoksentelivat hetkisen peräkanaa pitkin pihattoa ja alkoivat sitten syödä. Tämä on ollut niin kiva porukka, kun ovat hyvin samankokoisia, vaikkakin eri näköisiä. Nyt siellä on sitten kääpiö joukossa. Shettikset on kyllä onneksi kivoja ja reippaita pikku tyyppejä ja niin vaikuttaisi tämäkin olevan.
Tallilta sitten suoraan Jumalniemeen ja samantien koirien kanssa lenkille. Ei ollut kovin fiksu idea, kun jalassa ei ollut nastakenkiä. Joka paikka kun on enemmän tai vähemmän jäässä, eikä hiekan murua missään. Se toki ei ole kunnossapidon ongelma, kun hiekat on siellä jään sisällä nyt, koska aurinko on pehmentänyt pohjia. No, pieni lenkki päästiin kuitenkin hiipimään varovasti sellaista reittiä, että koirat sai olla irti lähes koko ajan. Hyvää teki sekin. Jos ei niin fyysisesti niin ainakin henkisesti, koirille siis.
Sunnuntai (17.2.) oli myös aurinkoinen päivä, mutta hurjan kylmä ja tuulinen. Ei yhtään enää keväinen. Tallille kuitenkin läksin, vaikka vaihtoehdot sielläkin puuhailuun alkaa olla vähissä. Taas tuli tamma läpi aidoista, kun Kambur lähti, vaikkei edes jäänyt yksin. Vaan kun ei sille poni, ainakaan vielä, kelpaa kaveriksi. Onneksi se kävelee perässä takaisin, mutta siinä vaiheessa oli jo ponikin ulkona. Piti soittaa apua. Porukka takaisin aitoihin ja myös Dali sinne, jota oltiin juuri palauttamassa takaisin lenkin jälkeen. Uusi yritys, mutta sieltä se tuli taas, vaikka kaikki muut oli paikalla kera muutaman ihmisen.
No, päästiin viimein lähtemään ja vaikka joka paikka, myös peltobaana, oli jäässä, päätin kuitenkin testata ne lainakärryt. Ajeltiin ensin muutama kierros pellolla, käyntiä lähinnä. Kovin epävakaalta tuntuivat kevyet kärryt, joten lähdettiin tielle kokeilemaan. Vaan ei ne paremmalta tuntuneet sielläkään. Minä niin tykkään noista omista, vaikka varsin painavat ovatkin. Harmi, että ovat myös etupainoiset, eivätkä siksi siis niin hyvät ponille. Mutta menee nekin, jos en parempia löydä. Kantattiin sitten pellolle päin, kun peilijäistä mäkeä, en arvannut lähteä kipuamaan. Alussa sujui hyvin, vaikka lunta olikin jonkin verran, mutta loppupäässä tietä sitä sitten oli jo niin paljon, että oli käännyttävä takaisin. Ja me onnistuttiin. Vaikka poni upposikin hankeen, eikä meinannut suostua peruuttamaan, kun tilaa käännökselle ei ollut. Vaan sentti kerrallaan ja välillä kärryjä käsin siirtämällä, päästiin kuin päästiinkin kääntymään. Mutta ei se helppoa ollut.
Hiki tuli ponille tuossa hankipätkällä, vaikka kilometrejä ei kertynyt yhteensä kuin neljä ja nekin rauhallista käyntiä. Ihan hyvä lenkki siis kaikesta huolimatta ja opittiinkin ehkä jopa jotain, molemmat.
Kotona ruokaa ja lepoa, kunnes koirien kanssa lenkille juuri ennen pimeän tuloa. Koko matka päästiin vielä ilman otsalamppua, kun kierrettiin siihen suuntaan, että valaistu tieosuus tultiin lopuksi. Vaikka aika pimeää jo kyllä oli kotiin palatessa.
Maanantaina (18.2.) oli ponin vapaapäivä, enkä sitten mennyt tallille ollenkaan. Suunnittelin kyllä, että olisin sen käynyt syöttämässä, mutten sitten viitsinyt kuitenkaan. Laiska ilta siis. Koirien kanssa käytiin lenkillä tuolla metsätiellä. Sen verran kantoi hanki minuakin, että auraamatonta metsätietä pystyin kävelemään. Vaikka on se alkutalvesta kerran aurattu, joten ei ihan kuitenkaan niin paljoa lunta ole, kuin hangen puolella. Olipa kivaa vaihtelua, kun tietä pitkin on joutunut jonkin aikaa kulkemaan. Koiratkin taisi tykätä.
Kotona vielä vähän höntsäiltiin jotain kimppatemppuja eli nimella temppu sun muuta. Ei mitään järkevää, mutta kivaa oli.
Tiistaina (19.2.) kävin tallilla. Juuri se hetki, kun ei satanut vettä. Kotiin ajaessa jo satoi. Mutta pakko oli käydä poni syöttämässä, koska puhdistuskuuri. En viitsi yhtä päivää enempää jättää välistä. Olisin varmaan hiukan lenkkeillytkin, mutta koska pihatolta oli jo yksi hoidettavana, niin en uskaltanut ottaa riskiä, että taas tullaan läpi aidan. On siinä portissa nyt lankut, mutten usko, että ne pitelee jos rouva haluaa sieltä poistua. Se hermostui nytkin jo siitä, että otin Korpun aidan toiselle puolelle. Sinänsä ei harmittanut, koska vesisade. Se vaan harmittaa, että joutuu säätämään, jotta saa omansa hoidettua ja liikutettua. Mutta ehkä se pian hyväksyy poninkin kaverikseen ja jää rauhassa odottamaan. Ongelmathan alkoivat, kun tämä edellinen uusi asukas alkoi ontua ja otettiin välillä talliin pariksi päiväksi ja taas tuotiin pihattoon ja nytkin on taas tallissa. Tammalle tuli hätä, kun ei voi enää luottaa kenenkään tulevan takaisin. Harmi, kun muuten on kiva hevonen tämä. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu.
Muuta en sitten tänään olekaan tehnyt. Tylsää. Mutta hyvää tekee tylsistyäkin välillä. Nyt sataa räntää. Huomenna aion kyllä jollain tavalla liikutella koko porukan, kävi miten kävi. Jos nimittäin tuo räntäsade jatkuu ja huomenna pitäisi taas pakastaa, niin pohjatkin on todennäköisesti paremmat kuin tänään. Sen näkee sitten huomenna.
 |
| Jotain tuolle istunnalle kyllä pitää tehdä 📷Sini Eväkoski |
Kierrettiin pellolla sellainen 40 minuuttia. Ravailtiin sen verran, mitä pohjien puolesta pystyi. Se alkaa jo sujua ihan hyvin ja muutenkin poni oli taas hyvä. Harjoiteltiin ihan ajatuksella reipasta etenemistä eli kun tempo oli hyvä, naksautin ja palkkasin. Aika äkkipysähdys siitä seuraa, mutta ehkäpä se kuitenkin jotain myös oppii. Täytyisi aktivoitua taas maastakäsin treeniin enemmän, niin saisi tuonkin korjattua. Tölttiä ei nyt juuri saatu kuin ihan viime metreillä muutama askel. Kyllä sekin siitä lähtee. Kesän tavoitteena kaikki askellajit edes jollain tapaa haltuun. Kaikki neljä siis, passia en edes halua ottaa ohjelmistoon. Jos se joskus sitä haluaa käyttää, niin sen kun, muttei me sitä treenata kyllä. Enkä minä edes osaa, jos nyt niin muutakaan.
Kun sitten oltiin takaisin jo pihalla, sainkin kuulla, että pihattoon oli lähdetty hakemaan uutta asukasta. Taas. Neljällehän se on mitoitettu, mutta minkäs teet. Eipä sillä muuten ole merkitystä, kyllä sinne mahtuu, mutta jos tarkastus tulee, tulee myös sanomista. Tosin samalla viimeksi tullut joutuu karsinalepoon, kun ontuu jo aika pahasti eli neljällä mennään vielä ainakin tovi. Kävin kuitenkin välillä kotona, kun sain Korpun hoideltua takaisin pihatolle. Sain sitten viestin, kun oli aika lähteä takaisin. Toki haluan olla mukana muutoksissa, niin tiedän hiukan paremmin mitä on odotettavissa jatkossa. Korpullahan ei hätää ole, se on kaikkien kaveri.
Sieltä se sitten tuli, shettisruuna. Juoksentelivat hetkisen peräkanaa pitkin pihattoa ja alkoivat sitten syödä. Tämä on ollut niin kiva porukka, kun ovat hyvin samankokoisia, vaikkakin eri näköisiä. Nyt siellä on sitten kääpiö joukossa. Shettikset on kyllä onneksi kivoja ja reippaita pikku tyyppejä ja niin vaikuttaisi tämäkin olevan.
Tallilta sitten suoraan Jumalniemeen ja samantien koirien kanssa lenkille. Ei ollut kovin fiksu idea, kun jalassa ei ollut nastakenkiä. Joka paikka kun on enemmän tai vähemmän jäässä, eikä hiekan murua missään. Se toki ei ole kunnossapidon ongelma, kun hiekat on siellä jään sisällä nyt, koska aurinko on pehmentänyt pohjia. No, pieni lenkki päästiin kuitenkin hiipimään varovasti sellaista reittiä, että koirat sai olla irti lähes koko ajan. Hyvää teki sekin. Jos ei niin fyysisesti niin ainakin henkisesti, koirille siis.
Sunnuntai (17.2.) oli myös aurinkoinen päivä, mutta hurjan kylmä ja tuulinen. Ei yhtään enää keväinen. Tallille kuitenkin läksin, vaikka vaihtoehdot sielläkin puuhailuun alkaa olla vähissä. Taas tuli tamma läpi aidoista, kun Kambur lähti, vaikkei edes jäänyt yksin. Vaan kun ei sille poni, ainakaan vielä, kelpaa kaveriksi. Onneksi se kävelee perässä takaisin, mutta siinä vaiheessa oli jo ponikin ulkona. Piti soittaa apua. Porukka takaisin aitoihin ja myös Dali sinne, jota oltiin juuri palauttamassa takaisin lenkin jälkeen. Uusi yritys, mutta sieltä se tuli taas, vaikka kaikki muut oli paikalla kera muutaman ihmisen.
 |
| 📷 Fanni Snellman |
No, päästiin viimein lähtemään ja vaikka joka paikka, myös peltobaana, oli jäässä, päätin kuitenkin testata ne lainakärryt. Ajeltiin ensin muutama kierros pellolla, käyntiä lähinnä. Kovin epävakaalta tuntuivat kevyet kärryt, joten lähdettiin tielle kokeilemaan. Vaan ei ne paremmalta tuntuneet sielläkään. Minä niin tykkään noista omista, vaikka varsin painavat ovatkin. Harmi, että ovat myös etupainoiset, eivätkä siksi siis niin hyvät ponille. Mutta menee nekin, jos en parempia löydä. Kantattiin sitten pellolle päin, kun peilijäistä mäkeä, en arvannut lähteä kipuamaan. Alussa sujui hyvin, vaikka lunta olikin jonkin verran, mutta loppupäässä tietä sitä sitten oli jo niin paljon, että oli käännyttävä takaisin. Ja me onnistuttiin. Vaikka poni upposikin hankeen, eikä meinannut suostua peruuttamaan, kun tilaa käännökselle ei ollut. Vaan sentti kerrallaan ja välillä kärryjä käsin siirtämällä, päästiin kuin päästiinkin kääntymään. Mutta ei se helppoa ollut.
 |
| Tässä jo takaisin päin menossa |
Hiki tuli ponille tuossa hankipätkällä, vaikka kilometrejä ei kertynyt yhteensä kuin neljä ja nekin rauhallista käyntiä. Ihan hyvä lenkki siis kaikesta huolimatta ja opittiinkin ehkä jopa jotain, molemmat.
Kotona ruokaa ja lepoa, kunnes koirien kanssa lenkille juuri ennen pimeän tuloa. Koko matka päästiin vielä ilman otsalamppua, kun kierrettiin siihen suuntaan, että valaistu tieosuus tultiin lopuksi. Vaikka aika pimeää jo kyllä oli kotiin palatessa.
Maanantaina (18.2.) oli ponin vapaapäivä, enkä sitten mennyt tallille ollenkaan. Suunnittelin kyllä, että olisin sen käynyt syöttämässä, mutten sitten viitsinyt kuitenkaan. Laiska ilta siis. Koirien kanssa käytiin lenkillä tuolla metsätiellä. Sen verran kantoi hanki minuakin, että auraamatonta metsätietä pystyin kävelemään. Vaikka on se alkutalvesta kerran aurattu, joten ei ihan kuitenkaan niin paljoa lunta ole, kuin hangen puolella. Olipa kivaa vaihtelua, kun tietä pitkin on joutunut jonkin aikaa kulkemaan. Koiratkin taisi tykätä.
Kotona vielä vähän höntsäiltiin jotain kimppatemppuja eli nimella temppu sun muuta. Ei mitään järkevää, mutta kivaa oli.
Tiistaina (19.2.) kävin tallilla. Juuri se hetki, kun ei satanut vettä. Kotiin ajaessa jo satoi. Mutta pakko oli käydä poni syöttämässä, koska puhdistuskuuri. En viitsi yhtä päivää enempää jättää välistä. Olisin varmaan hiukan lenkkeillytkin, mutta koska pihatolta oli jo yksi hoidettavana, niin en uskaltanut ottaa riskiä, että taas tullaan läpi aidan. On siinä portissa nyt lankut, mutten usko, että ne pitelee jos rouva haluaa sieltä poistua. Se hermostui nytkin jo siitä, että otin Korpun aidan toiselle puolelle. Sinänsä ei harmittanut, koska vesisade. Se vaan harmittaa, että joutuu säätämään, jotta saa omansa hoidettua ja liikutettua. Mutta ehkä se pian hyväksyy poninkin kaverikseen ja jää rauhassa odottamaan. Ongelmathan alkoivat, kun tämä edellinen uusi asukas alkoi ontua ja otettiin välillä talliin pariksi päiväksi ja taas tuotiin pihattoon ja nytkin on taas tallissa. Tammalle tuli hätä, kun ei voi enää luottaa kenenkään tulevan takaisin. Harmi, kun muuten on kiva hevonen tämä. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu.
Muuta en sitten tänään olekaan tehnyt. Tylsää. Mutta hyvää tekee tylsistyäkin välillä. Nyt sataa räntää. Huomenna aion kyllä jollain tavalla liikutella koko porukan, kävi miten kävi. Jos nimittäin tuo räntäsade jatkuu ja huomenna pitäisi taas pakastaa, niin pohjatkin on todennäköisesti paremmat kuin tänään. Sen näkee sitten huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti