Viikonloppuna 15.-16.8. oli Katariinan meripuistossa Kotkassa koiranäyttely. Ilma oli mitä parhain, aurinkoa muttei hellettä. Lauantaina oli ykkösryhmän koirat kehässä ja Peikko ilmoitettu. Mudeja oli paikalla kaksi, molemmat nuortenluokan uroksia. Kehä oli reilusti etuajassa, eikä suunnitelmat oikein pitäneet. Ajatus oli ensin hengailla hetki ja sitten piti Peikon levätä häkissä tovi, jotta jaksaa esiintyä. No, nyt lepäily vähän jäi, eikä Peikko jaksanut keskittyä juuri muuhun kuin haisteluun. Huoh. Tulokseen olemme silti tyytyväisiä, erinomainen on aina erinomainen kuitenkin. Sitäpaitsi kilpakaveri nyt vaan on huippu ja saikin viidennentoista sertinsä. Ja jos tykkää siitä, ei mitenkään voi tykätä kauheasti Peikosta, jos nimittäin linja pitää. Niin erityyppiset pojat ovat kyseessä.
Tuomarina meillä oli herra nimeltä Nemanja Jovanovic Serbiasta ja tuloksena tästä keikasta siis NUO ERI2. "Good type & size. Nice head. Well developed chest. Deep shoulder. Correct topline. A bit deep croup. Still needs to prove in coat & movement."
No, paljoakaan parannusta ei turkin kohdalla ole odotettavissa, kun Peikko nyt vaan ei ole mikään "geeliturkki" vaan aika lyhykäisellä karvalla varustettu kaveri. Mikä on minusta vain ja ainoastaan hyvä asia. Mudin rotumääritelmähän ilmoittaa karvan pituudeksi 3-7 senttiä, joten ero on aika huomattava, siis jo ihan silmälläkin. Peikolla ei taida kyllä olla ihan edes sitä 3 senttiä, ainakaan selän päällä. Ja liikkeet nyt taas.. tyyppiä nyt ei vaan kiinnostanut esittää niitä kunnolla. Yritin minä makkaraa esitellä nenän edessä ja vaikka mitä, mutta kun ei niin ei. Seuraavalla kerralla ehkä sitten taas paremmin, toivottavasti.
Näyttely oli siis meidän kohdaltamme nopeasti ohitse, vaikka hyvin me saatiin aikaa siellä silti kulumaan. Ostoksillahan piti tietysti käydä ja muutenkin kierrellä. Ja kun Kotkassa kerran oltiin, tuttujen tapaamiselta ei voinut välttyä.
Sunnuntaina pakkasin molemmat pojat autoon ja ajelin uudelleen Kotkaan. Auton jätin kauemmas ja lenkkeilin näyttelypaikalle. Edellisenä päivänä jäi Peikolle saamatta sopiva ketjupanta, kun Jaffa-göötin vanha, mitä se tähän asti on käyttänyt, alkaa olla vaikea saada pois päästä. On siis jäänyt pieneksi. Päätin siis lähteä etsimään uudestaan. Ja sopiva löytyikin uusinta yrityksellä ihan helposti. Pojatkin käyttäytyivät hyvin koko reissun. Autolle takaisin kävellessä pääsivät vielä uimaankin. Reilu kaksi tuntia meni hengaillessa ja kävellessä. Hyvin maistui uni kotimatkalla pojille.
Nyt ei sitten olekaan mitään näyttelyitä suunnitteilla vähään aikaan. Johonkin lähinäyttelyyn sitten taas aikanaan. Rallyn möllikisoja voisin kyllä Peikolle suunnitella, jos tarjolla olisi supermölliluokka, missä saisi palkata. Vaan ei saattaahan se olla, ettei kannattaisi edes suunnitella, jos tuo työinto ei tuosta kasva. Juuri nyt se on aika minimissä. Saisikohan sitä ostaa jostakin.. hmm..
Tuomarina meillä oli herra nimeltä Nemanja Jovanovic Serbiasta ja tuloksena tästä keikasta siis NUO ERI2. "Good type & size. Nice head. Well developed chest. Deep shoulder. Correct topline. A bit deep croup. Still needs to prove in coat & movement."
No, paljoakaan parannusta ei turkin kohdalla ole odotettavissa, kun Peikko nyt vaan ei ole mikään "geeliturkki" vaan aika lyhykäisellä karvalla varustettu kaveri. Mikä on minusta vain ja ainoastaan hyvä asia. Mudin rotumääritelmähän ilmoittaa karvan pituudeksi 3-7 senttiä, joten ero on aika huomattava, siis jo ihan silmälläkin. Peikolla ei taida kyllä olla ihan edes sitä 3 senttiä, ainakaan selän päällä. Ja liikkeet nyt taas.. tyyppiä nyt ei vaan kiinnostanut esittää niitä kunnolla. Yritin minä makkaraa esitellä nenän edessä ja vaikka mitä, mutta kun ei niin ei. Seuraavalla kerralla ehkä sitten taas paremmin, toivottavasti.
 |
| Kuva kopsattu netin syövereistä, mutta tämä on lähinnä sellainen kuin se meidän kilpailija. Onhan tämä nyt vaan kuin eri planeetalta. |
Näyttely oli siis meidän kohdaltamme nopeasti ohitse, vaikka hyvin me saatiin aikaa siellä silti kulumaan. Ostoksillahan piti tietysti käydä ja muutenkin kierrellä. Ja kun Kotkassa kerran oltiin, tuttujen tapaamiselta ei voinut välttyä.
Sunnuntaina pakkasin molemmat pojat autoon ja ajelin uudelleen Kotkaan. Auton jätin kauemmas ja lenkkeilin näyttelypaikalle. Edellisenä päivänä jäi Peikolle saamatta sopiva ketjupanta, kun Jaffa-göötin vanha, mitä se tähän asti on käyttänyt, alkaa olla vaikea saada pois päästä. On siis jäänyt pieneksi. Päätin siis lähteä etsimään uudestaan. Ja sopiva löytyikin uusinta yrityksellä ihan helposti. Pojatkin käyttäytyivät hyvin koko reissun. Autolle takaisin kävellessä pääsivät vielä uimaankin. Reilu kaksi tuntia meni hengaillessa ja kävellessä. Hyvin maistui uni kotimatkalla pojille.
Nyt ei sitten olekaan mitään näyttelyitä suunnitteilla vähään aikaan. Johonkin lähinäyttelyyn sitten taas aikanaan. Rallyn möllikisoja voisin kyllä Peikolle suunnitella, jos tarjolla olisi supermölliluokka, missä saisi palkata. Vaan ei saattaahan se olla, ettei kannattaisi edes suunnitella, jos tuo työinto ei tuosta kasva. Juuri nyt se on aika minimissä. Saisikohan sitä ostaa jostakin.. hmm..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti