Harrasta harrastusta

Tänään oltiin Haminassa näyttelyssä Noahin kanssa. Viimeksi ollaan näytelty hintsusti alle kaksi vuotta sitten ja Noah on käynyt elämässään nyt yhdeksän kertaa näyttelyssä plus yhdessä pentunäyttelyssä. Ei siis kauheasti olla tätä lajia harrastettu ja taas harrastettiin ;) Kiva päivä oli, vaikkei me kauaa näyttelypaikalla viihdyttykään. Kehä oli aikataulussa kerrankin, eikä odottelua tullut kovin paljoa. Siinä samalla juttelin vanhan kaverin kanssa, joten aika kului vielä supernopeasti. Harmittavasti appenzellejä oli vain yksi eli meidän Noksu. Kehässä pyörähdettiin ja vaikka Noah ei hirveän hyvin malttanutkaan seistä paikallaan, kun ei tuota esiintymistä ole sille edes opetettu, tykkäsi tuomarisetä kuitenkin ROPin ja CACIBin verran. Arvostelusta ymmärrän sanan sieltä toisen täältä. Ei ole oikein tullut tuota espanjaa opiskeltua. Grande, masculine, tipico, correcta - kuulostaa ihan hyvältä minusta :)

Kovasti tavattiin tuttuja näyttelypaikalla ja mikä mukavinta, vanhoja harrastuskavereita, joita en ole vuosiin nähnyt. Kannattaa siis raahata luunsa joskus näytelmiinkin. Noahilla alkoi mennä aika lujaa, joten herra Koiraskoira joutui autoon siinä vaiheessa, kun minun käteni oli vielä paikallaan ja hermotkin tallessa. Ei se muuta koheltanut, mitä nyt kiskoi kun hinaaja hajujen maailmassa. Minä kävin vielä tuhlaamassa lahjakortit myyntikojuilla, juorusin muutaman kaverin kanssa ja lähdettiin sitten kaupan kautta kotiin. Diivan ja Noksun kanssa heitettiin vielä reipas lenkki, ennen kuin keskityin ruuanlaittoon ja netti surffailuun.

Viime viikonloppu meni oman seuran agilitykisoissa talkoillessa ja nopsasti menikin. Hyvää seuraa ja hyviä suorituksia niin ettei edes kylmä keli haitannut. pari mudiakin oli kisaamassa, muttei tällä kertaa yhtään appenzellia.

Mudi Pamela pujottelussa ja the ilme. kuva Maija Aapalahti

Ostoksiakin tuli tehtyä, vaikka kuinka olin päättänyt etten osta pennulle mitään, kun kaikkea kotoa jo löytyy. Mutta kun Berran koju oli taas ovelasti pystytetty juuri oman työpisteeni viereen, niin en mitenkään pystynyt vastustamaan kiusausta. Peikko siis sai fleece pannan ja hihnan. Diivan pojantyttären emäntien firmasta tilasin itselleni kunnon tekstin treeniliiviin.. Kunhan saan joskus uuden treeniliivin..

Tämä vaan on niin täydellinen...

Kisapaikalla oli molempina päivinä myös ihan älyttömästi pentuja. Tässä niistä kolme. Pentukuumeisilla oli hiukka vaikeat paikat. tämänkin kuvan otti Maija Aapalahti

Huomenna ajattelin mennä Haminaan katsomaan mudit, joita on ilmoitettu viisi. Kolme niistä olen kyllä tavannut aiemminkin, mutta josko ne kaksi muuta olisi uusia tuttavuuksia. Siinähän se menee näyttelyvisiittikin heinänhakureissulla, kun ohi kumminkin ajelen. Karjikset ajattelin myös vilkaista, kun ovat kehässä juuri ennen mudeja. Illalla vielä kentälle vähän ampumistreeniin, kun Noahille ei ole koskaan ammuttu tottiksessa, vaikka on se ampumisia kuullut, eikä niihin reagoi. Paras kuitenkin kokeilla, ettei sitten kisoissa tule ylläreitä.

Seuraavat kaksi viikkoa onkin oikein odotusten odotusta. Noahin ja Serin pentujen pitäisi syntyä samoihin aikoihin kun Peikko kotiutuu ja minulla siis alkaa kesäloma. Kaikki ihan odottamisen arvoisia juttuja. Röntgenkuvassa pentuja näyttäisi olevan ainakin seitsemän. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Mielenkiinnolla odotamme, vaikka en kyllä enää yhtään malttaisikaan odottaa...