Hakutreenit tänään pitkästä aikaa. Noah oli ihan superpätevä. Ensin tosin näytti siltä, että virtaa on taas enemmän kuin järkeä, muttei se niin sitten mennytkään. Virtaa kyllä oli, mutta järkikin pysyi silti matkassa mukana. Viisi valmista maalimiestä, joista kaksi umpparia ja yksi puoliavoin piilo eli pressu kaatuneen puun päällä. Kahdelta ekalta hallintaan, muille en edes mennyt. Maalimies palkkasi ja huusin keskilinjalle. Piiloimaisut ei olleet hyviä, mutta riittäviä kyllä. Niitä pitänee treenata. Muuten ilmaisut oikein hyvät. Käytös myös hyvää. Hyvillä mielin kohti kisoja.
Metsään mennessä pyörähdettiin kentällä. Tehtiin pikaiset noutotreenit ja eteenmeno. Ei ollut huono, jos ei täydellinenkään. Ihan hyvässä mielentilassa oli ja innoissaan. Palautukset hitaammat kuin meno kapulalle. Luovutukset muuten ok, mutta pureskeli. Sitä ei ole tehnytkään aikoihin. Hyppynoudossa tuli ensimmäisellä yrityksellä kapulan kanssa ohi esteen, kun teki niin laajan kaarroksen kapulan nostettuaan, että vähän niin kuin ajautui ohi puolivahingossa. A-este oli ihan hyvä. Ja eteenmenokin näyttäs todella alkavan olla hallinnassa. Nyt se tosin vähän vilkuili matkalla niitä makuupaikkakylttejä. Muttei kuitenkaan mennyt sinne, vaikka pienen kaarroksen tekikin.
Limppu on hieman taas ollut hankala. Se on jälleen karkaillut tarhasta. Ei tosin nyt enää viikkoon, mutta viime viikolla useammankin kerran. Vahingossa varmaan alunperin, kun nojaili tuossa kujan kohdalla lankoihin ja kurkotteli toiselta puolelta muka syötävää, mitä ei vielä edes kasva. Joutui sitten taas juoksemaan joka kerran jälkeen, kuten viime kesänäkin ja aika nopeasti totesi, että kannattaa pysyä aidan sisäpuolella. Toivottavasti pysyy myös jatkossa. Muuten sekin on ollut kyllä ihan kiltti. Eilen oli pitkästä aikaa yksin lenkilläkin ja käyttäytyi varsin hienosti.
Ljúfur lenkkeili eilen Noahin kanssa ja kyllä sai tästäkin parivaljakosta olla taas ylpeä. Vastaan tuli weimariuros, joka on kerran hyökännyt Ljúfurin jalkoihin ja joka räyhää aina räkä lentäen, eikä isäntä saa siihen mitään tolkkua, kunhan roikkuu narussa kiinni. Niin nytkin. Silti mentiin ihan rauhassa ohi, kummankaan hötkyilemättä, vaikka weimari räyhäsi metrin päässä. Hienot pojat. Noah tosin ilmeisesti kiihtyi tilanteesta sen verran, että vaati pienen rauhoittumishetken ohituksen jälkeen, kun alkoi mennä aika överiksi meno. Päästiin kuitenkin kotiin kohtuullisessa järjestyksessä.
Lauantaina ollaankin menossa pitkästä aikaa näytelmiin. Saa nähdä osaako koiraskoira yhtään käyttäytyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti