Toinen tapaaminen

Eilen illalla töiden jälkeen ajelin taas Espooseen tapaamaan pikku Peikkoa. Voi kun olivat kasvaneet ja kehittyneet kovasti. Nyt mentiin eikä meinattu. Ikääkin on jo kohta seitsemän viikkoa, joten eipä tuo ole ihmekään. Hirvittävän tasainen pentue oli yhä, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Niinpä kasvattaja olikin pyytänyt tutun mudin omistajan vähän testaamaan pentuja, jotta osaisi päättää, mikä pentu menee minnekin. Toisen urospennun tuleva perhekin oli paikalla. Oli kiva tavata. Nyt olenkin jo tavannut kaikki muut, paitsi yhden nartun perheen.

Melkein kaikki kuvassa, vain toinen pojista puuttuu.

Tämän parempaan en pystynyt. Yritä siinä nyt sitten kuvata, kun koko porukka ryntää heti syliin kun kyykistyy. Tässä kuitenkin koko porukka lähes kokonaan. Toinen pojista juuri poistumassa kuvasta.

Siinä sitten ihailtiin pentuja ja juteltiin ja vuorotellen kannettiin aina yksi pentu kerrallaan naapuriin testattavaksi. Nopeasti meni kyllä aika ja nauraa sai kyllä välillä ihan kippurassa porukan touhuja. Hauskasti jokainen pentu istui hetken ihan omissa ajatuksissaan tullessaan testistä. Ihan kuin olisivat miettineet että "Mitä hittoa äsken oikein tapahtui?" Sitten mentiin hetki lujaa, kunnes iski väsy. Rankkoja on uudet kokemukset vielä tuon ikäisille. Aika vähän eroja ilmeni testissäkään. Sen verran kuitenkin, että ainakin poikien kodit on päätetty. Kaikki olivat olleet reippaita ja kaikki olivat hetken mietittyään lähteneet tutkimaan tilannetta. Kaikki olivat ottaneet kontaktia vieraaseen ihmiseen, kuka enemmän kuka vähemmän. Taistelutahtoakin löytyi meidän pojalta, sekä toiselta mustalta tytöltä. Brindlellä, joka onkin vissiin soopelin värinen, tuntui olevan vähiten toimintakykyä.

Pojat ♥

Pojista selvästi ekapoika oli dominoivampi ja reippaammin taistelutahtoinen. Ainoa pennuista, joka lähti mukaan kunnon repimisleikkiin. Se ei välittänyt ihmisestä yhtä paljon kuin toinen pojista, joka taas muutenkin oli helpoimmin käsiteltävissä. Tämä eka poika oli suuttunut selälleen kääntämisestä, kun taas toinen oli maannut rentona. Eli tilanne ei paljoa muuttunut alkuperäisestäkään kasvattajan arviosta ja ekapoika siis muuttaa meille Peikoksi tasan viikon päästä. Millään en malttaisi odottaa.

Saanen siis esitellä. Tässä on meidän pikku Peikko eli virallisesti Pilkkopimeän Suunnannäyttäjä.

Peikko ♥

Sisko ja sen veli.

Isänsä poika. Ainakin tällä hetkellä rakenne muistuttaa hyvin paljon isäänsä minun silmääni.

Kotona olin illalla puoli yhdentoista maissa, enkä enää jaksanut edes kuvia koneelle laittaa. Hevosille ruokaa ja vettä, koirille ruokaa, itselle ruokaa, vähän nettiä ja nukkumaan. Koirat olivat mukana reissussa, joten nekin olivat onneksi väsyneitä. Kello kun soi aamuviideltä, minua ei paljoa naurattanut. Tämä päivä on mennyt vähän sumuisissa merkeissä. Lenkillä tuli kuitenkin käytyä ja pari koneellista pyykkiä pyöriteltyä.