Epäilystä varmaksi ja talvesta kevääksi

Vaikka vielä tammikuussa näytteitä otettaessa toivottiin, ettei mitään tarttuvaa olisi, niin oli sitten kuitenkin. Tätähän minä alusta asti ikävä kyllä hieman epäilin, mutta koska ihmisen mieli nyt vaan on mitä on, niin loppuun asti sitä toivoi. Tai no, varmistuihan tuo jo siinä vaiheessa, kun sienilääkkeellä aloin hoitamaan ja kahdessa päivässä jo muutos oli selkeä. Kun sitä ennen olin yrittänyt jos jonkinlaisella aineella ilman tulosta. Samoin ruokinnasta oli jätetty pois kaikki mahdollinen jo reilusti ennen joulua, jos vaikka allergiaa olisi. No, ei ollut ja ruokinta on palautettu ennalleen ilman lisäoireiden ilmaantumista. Nyt sitten vaan jatketaan puskailua ja unohdetaan haaveet johonkin tapahtumaan osallistumisesta tai muiden kuin oman pihaton porukan kanssa seurustelusta, ainakin toistaiseksi. Minäkään en tietenkään voi muita hevosia käsitellä. Harmittaa kieltämättä, mutta onneksi tauti ei ole kuolemaksi ja ponipojat voivat jo varsin hyvin. Karvat kasvaa ihomuutoksiin kohinalla, eikä uusia ole ilmaantunut enää muutamaan viikkoon.

Lenkillä oltiin eilen ja kuten näkyy, aika jäistä on osittain yhä.

Viimeaikoina olemme saaneet nauttia hyvinkin keväisistä keleistä. Viikonloppunakin oli niin upea aurinkoinen ja tuuleton keli, että jopa minä luovuin paksuista talvivaatteista ja lenkkeilin osittain jopa ilman pipaa ja hanskoja. Lauantaina kävin ensin päivällä koirien kanssa tunnin lenkin ihmisten ilmoilla Kotkan puolella, vanhoja lenkkimaastoja fiilistelemässä. Ja vielä illalla auringonlaskun aikaan ihan omalla kylällä toisen mokoman. Sunnuntaina koirat lenkkeilivät aamupäivästä omalla kylällä reilun tunnin.

Lauantai

Sunnuntai

Ponien kanssa tehtiin eilen pitkä lenkki ja hikihän siinä tuli kaikille, kun aurinko paistoi. Osittain tiet on oikeinkin hyvässä kunnossa jo, mutta osittain myös ihan vaarallisen jäiset. Vastaan tuli eilen yhdeltä lähitallilta ratsukko juuri pahimmassa jääpaikassa ja vaikka hevosella oli hokit alla, niin nurin meinasi mennä ja kuski jalkautuikin pahimman paikan ajaksi. Me mentiin rauhassa metsän puolelta ohi ja pysyttiin pystyssä.

Alkumatkasta oli hieman muutakin extremeä, kun tien toisella puolella lauloi moottorisaha ja toisella puolella tietenkin juuri samassa kohdassa ajoi traktori umpimetsässä puukuormaa vetäen kovalla rytinällä. Tiekin oli tietysti siinä kohtaa liukas ja vielä alamäkikin. Hyvin selvittiin ja poneista voi olla ylpeä. Ljúfur ei korvaansa lotkauttanut ja Kamburkin nykäisi päänsä taivaisiin vain kerran siinä vaiheessa kun moottorisaha käynnistettiin, mutta unohti samantien koko jutun ja jatkoi matkaansa korvat hörössä.

Lakkais nyt jo kasvamasta... Ljúfur 133cm, Kambur jotain satamitälie.

Ollaan me treenattukin. Korppu on harjoitellut ratsujuttuja ja ajojuttujakin. Selkäännousutreeniä ollaan tehty kentällä ja tien varressa, satulalla ja ilman. Hyvin sujuu ja homma on Korpusta kivaa ja se jaksaa vaikka kuinka kauan. Selkäänkin varmaan voisi jo hyvin mennä, mutten vielä halua. Tämän vuoden juttu se on, mutta missä vaiheessa vuotta, se jää nähtäväksi. Ratsun alkeita ollaan treenattu myös satula selässä vierestä ohjasajamalla, myöskin kentällä ja tiellä.

Ajojuttuja ollaan tehty vähemmän, koska kelit. Mutta ohjasajettiin me kerran pieni lenkki ja harjoiteltiin aisojen väliin peruutusta pihalla. Se olikin varsin hauskaa, molemmista. Korpusta oli kivaa, kun namia sateli ja se keksi tosi nopeasti mitä minä halusin. Se jopa korjasi ihan itse jos joku jalka meni väärälle puolelle aisaa. Kun sitten ehdottelin lenkille lähtöä, Kambur juurtui tiukasti aisojen väliin, eikä ollut lähdössä mihinkään. Nauratti. Ja kun se vielä alkoi tomerasti peruuttamaan työntäen kärryjä takapuolellaan päin ulkotallin seinää, kun kerran seisomisesta ei palkkaa herunut, niin sitten jo nauroin ihan hervottomasti. No, lenkillekin päästiin kyllä, kunhan ensin lakkasin nauramasta.

En tule! 

Tänään ei paista aurinko, mutta lämpöasteita on. Kyllä se kevät sieltä tulee ja kesä sen jälkeen. Ljúfurkin on jo alkanut valmistautumaan kesän tuloon eli kesäihottumayrttien syöttö on aloitettu ja yksi rasvauskin suoritettu vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Jos vaikka tänä vuonna onnistuttaisi säilyttämään tuo hyvin kasvanut harjakin. Häntähän ei viime vuonna juuri kärsinytkään.