Todisteaineistoa ja aksaa

Eilen oli taas viikon paras päivä eli perjantai. Paras siksi että perjantai on agilitytreenipäivä ja siksi että alkaa viikonloppu, tuplaparaspäivä.

Tällä kertaa tehtiin vain yhtä, hieman pidempää, rataa kuin edellisillä kerroilla. Noah pysyi hyvin kasassa odotellessa kun itse olin täysin passiivinen. Ei siis tehty tottista tällä kertaa, vaikka aluksi tuo yrittikin seurata varsin pätevästi ihan ilman mitään käskyä. Kauaa ei jouduttu odottelemaan kun jo olikin meidän vuoro.

Tällaista siis tällä kertaa

Noah oli aika keskittymiskyvyttömässä tilassa radalle mennessä ja alun sähläys vielä pahensi tilannetta. Jouduin nimittäin ensin käymään tsekkaamassa ensimmäiset kolme estettä uudelleen, kun en yhtään enää muistanut miten olin suunnitellut ohjaavani alun. Koira siis makasi odottamassa ja kuumeni entisestään.

Alun kolme estettä olikin minulle yllättävän vaikeat. Kutsuin kakkoselta, heitto yli ja persjätöllä kolmoselle, mistä hillitön kiihdytys kohti vitosta, jotta ehtisi heittää koiran takaakiertoon. En mitenkään uskonut ehtiväni ajoissa, mutta kas kummaa, kun alku muutaman uusinnan jälkeen sujui oikein, ehdinkin vallan hyvin. Vippausta vitoselle treenattiin myös muutama kerta ja molemmille se alkoikin muistua mieleen. Loppu rata menikin vallan mallikkaasti ja juostiinkin loppuun asti kerralla. Hiukka itse olin hukassa 14-15 välissä, johon olin suunnitellut perseilyn, mutta en sitten tehnyt sitä kumminkaan. Mutta onneksi koira on niin pätevä, että paikkaa ohjaajan mokat aika hienosti kun en vaan lakkaa kokonaan ohjaamasta.

Tänään oli upea aurinkoinen pakkaspäivä, mikä tiesi pitkää lenkkiä. Ljúfurin olisin halunnut ottaa matkaan mukaan, mutten sitten arvannut kumminkaan, kun tiet on niin jäisiä. Ponit ja Maru siis jäivät kotivahdeiksi kun ennen puolta päivää suunnistin alakylän suuntaan.

Tänään olin suunnitellut pitäväni ihan kokonaan treenivapaan päivän, mutta toisin kävi. Pienet tottikset otettiin ohimennen pihalla ja lenkin jälkeen parit ilmaisut. Hyvin tälläkin kertaa oli kuvio kunnossa sen osalta, että ei tullut liian liki, mutta maahanmenoon tarvitsi vielä käskyn. Kuiskaamalla ohimennen mainittu "maahan" tosin riitti eli parempaan suuntaan kai ollaan senkin suhteen menossa.

Tässä siis sitä todistusaineistoa. Toinen ilmaisu alkoi hyvin, mutta samanaikaisesti "maahan" käskyn kanssa, Noah kuuli tai näki jotain, joka häiritsi keskittymistä ja haukku loppui. Ja koska odottamisesta ja pienestä vihjeestä huolimatta, se ei alkanut uudelleen, nousin pois. Uusi yritys olikin sitten erinomainen, eikä edes maahanmenoon tarvittu mitään vihjeitä.

Huomenna olisi ohjelmassa aksatreenikavereiden kannustusta naapuriseuran kisoissa ja iltasella vielä jonkin sortin treenaamista koiraskoiran kanssa. Hakuporukan kanssa on treffit, mutta en ole vielä päättänyt, otanko tottista vai ilmaisua.