Normitreenit siis perjantaina ja yhtään ei edes menneet pöllömmin. Mitä nyt koiraskoira ampuili vähän käsille kun kiihtyi ja joutui kerran "ravistamaan" moiset aatokset pois. Ne sitten kyllä palasivat kun väsähti treenin loppupuolella, mutta onneksi ei enää kuitenkaan pure. Raivostuttavaa se silti on, kun ei silloin yhtään keskity etenemiseen, vaan ainoastaan kartturin käsien metsästämiseen.
Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Ensin Noah ei meinannut pysyä lähdössä ja sen saikin palauttaa pari kertaa paikalleen. Viimein päästiin suht sujuvasti matkaan, paitsi että kartturi oli kolmos esteen jälkeen jo hukassa. Otettiin aikalisä ja kävin radan katseella läpi, että jos vaikka osuisi oikealle esteelle seuraavalla yrityksellä. Ja osuttinhan me, tosin neloselle suunnittelemani kuvio, ei ihan onnistunut ja koira hyppäsi esteen edestakaisin. Jatkettiin sinnillä kuitenkin loppuun asti ja taidettiin pudottaa joku rima, muuten selvittiin maaliin kunnialla. Lisätreeniä vähän 3-4 kohdassa ja alkoihan sekin sujua.
Viimeisellä kierroksella koutsi kaivoi kameran salaa taskusta ja saatiin todistusaineistoa kun kerrankin onnistuttiin tekemään ihan puhdas rata. Sitä tosin edesauttoi koiran hienoinen väsymystila, joten vauhti oli aika maltillinen normaaliin verrattuna. Vähän se kyseli, niin kuin väsyneenä yleensäkin, ja myös loikki näpeille. Täysillä kierroksilla etenee paremmin.
TÄSSÄ sitä sitten olisi, videoevidenssiä. Ehkä kannattaa skipata äänet, ettei tarvitse kuunnella kiljumistani.
Kevät tarkoittaa muutakin kuin lumien sulamista ja ilmojen lämpenemistä. Nimittäin paskanluontia ja pyöräilyä. Molemmat aloitettiin eilen. Ja sitä hevonpaskaahan talven jäljiltä riittää. Metsätarhassa kasaumat keskittyvät aika hyvin pelkästään poluille, mutta mukavan haasteellista sen siivoaminen silti on. Montaa kottikärryllistä en jaksanut kiikuttaa, kun yöllä oli pukannut mukavasti jonkin sortin tautia, joka tänään sitten paljastui angiinaksi. Mutta tulihan aloitetuksi.
Olihan minulla reippaita pikku apulaisiakin.
Diiva viihdytti itseään operaatio paskanluonnin ajan syömällä sitä eli auttoi siis omalla tavallaan. Samoin teki Maru. Vaikka ehti Maru vähän ottaa aurinkoakin.
Noahin kanssa käytiin sitten heittämässä pieni pyörälenkkikin. Ihan pikkasen aiheutti kiihtymistä koiraskoirassa. Se rakastaa pyörälenkkejä. Alkumatkan se huusi suoraa huutoa minun yrittäessä epätoivoisesti hillitä vauhtia. Ja sain kuin sainkin sen pysymään ravilla. Tiukkaa se teki ja hetkeksikään kun hellitti, heitti se heti laukalle. Eipä tarvinut ensimmäisen 1,5 kilometrin aikana juuri polkea, kun Noah hoiti tuon etenemispuolen. Toinen puolikas meni jo hiukka rauhallisemmissa merkeissä eli minun haluamaani vauhtia ilman säätämistä. Yksi nopeampi pätkä otettiin, muuten hölköteltiin Noksun ravivauhtia koko komeat 3 km. Ei olisi minun takapuoleni tainnut kestääkään pidempää reissua näin kylmiltään. Noah olisi kyllä juossut.
Myöhemmin kävin vielä pienen lenkin metsässä ja metsätiellä Ljúfurin ja "appelsiinien" kanssa. Ja voi kuinka niillä olikin hauskaa. Noah juoksi kuin heikkopäinen pitkin poikin ja Lurppa heitteli pukkia alkumatkasta ihan alvariinsa. Ja ah sitä onnea, kun löytyi hyvä lumipaikka, mihin pikku poni sai taas kellahtaa piehtaroimaan. Kyllä tulikin taas hyvä mieli.
Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Ensin Noah ei meinannut pysyä lähdössä ja sen saikin palauttaa pari kertaa paikalleen. Viimein päästiin suht sujuvasti matkaan, paitsi että kartturi oli kolmos esteen jälkeen jo hukassa. Otettiin aikalisä ja kävin radan katseella läpi, että jos vaikka osuisi oikealle esteelle seuraavalla yrityksellä. Ja osuttinhan me, tosin neloselle suunnittelemani kuvio, ei ihan onnistunut ja koira hyppäsi esteen edestakaisin. Jatkettiin sinnillä kuitenkin loppuun asti ja taidettiin pudottaa joku rima, muuten selvittiin maaliin kunnialla. Lisätreeniä vähän 3-4 kohdassa ja alkoihan sekin sujua.
Viimeisellä kierroksella koutsi kaivoi kameran salaa taskusta ja saatiin todistusaineistoa kun kerrankin onnistuttiin tekemään ihan puhdas rata. Sitä tosin edesauttoi koiran hienoinen väsymystila, joten vauhti oli aika maltillinen normaaliin verrattuna. Vähän se kyseli, niin kuin väsyneenä yleensäkin, ja myös loikki näpeille. Täysillä kierroksilla etenee paremmin.
TÄSSÄ sitä sitten olisi, videoevidenssiä. Ehkä kannattaa skipata äänet, ettei tarvitse kuunnella kiljumistani.
 |
| Tältä näytti eilen, nyt lunta on vielä vähemmän |
Kevät tarkoittaa muutakin kuin lumien sulamista ja ilmojen lämpenemistä. Nimittäin paskanluontia ja pyöräilyä. Molemmat aloitettiin eilen. Ja sitä hevonpaskaahan talven jäljiltä riittää. Metsätarhassa kasaumat keskittyvät aika hyvin pelkästään poluille, mutta mukavan haasteellista sen siivoaminen silti on. Montaa kottikärryllistä en jaksanut kiikuttaa, kun yöllä oli pukannut mukavasti jonkin sortin tautia, joka tänään sitten paljastui angiinaksi. Mutta tulihan aloitetuksi.
Olihan minulla reippaita pikku apulaisiakin.
 |
| Noah keskittyi lähinnä kuraltäköissä puljaamiseen |
 |
| Ja Ljúfur muuten vaan yritti osallistua kaikkeen |
Diiva viihdytti itseään operaatio paskanluonnin ajan syömällä sitä eli auttoi siis omalla tavallaan. Samoin teki Maru. Vaikka ehti Maru vähän ottaa aurinkoakin.
Noahin kanssa käytiin sitten heittämässä pieni pyörälenkkikin. Ihan pikkasen aiheutti kiihtymistä koiraskoirassa. Se rakastaa pyörälenkkejä. Alkumatkan se huusi suoraa huutoa minun yrittäessä epätoivoisesti hillitä vauhtia. Ja sain kuin sainkin sen pysymään ravilla. Tiukkaa se teki ja hetkeksikään kun hellitti, heitti se heti laukalle. Eipä tarvinut ensimmäisen 1,5 kilometrin aikana juuri polkea, kun Noah hoiti tuon etenemispuolen. Toinen puolikas meni jo hiukka rauhallisemmissa merkeissä eli minun haluamaani vauhtia ilman säätämistä. Yksi nopeampi pätkä otettiin, muuten hölköteltiin Noksun ravivauhtia koko komeat 3 km. Ei olisi minun takapuoleni tainnut kestääkään pidempää reissua näin kylmiltään. Noah olisi kyllä juossut.
Myöhemmin kävin vielä pienen lenkin metsässä ja metsätiellä Ljúfurin ja "appelsiinien" kanssa. Ja voi kuinka niillä olikin hauskaa. Noah juoksi kuin heikkopäinen pitkin poikin ja Lurppa heitteli pukkia alkumatkasta ihan alvariinsa. Ja ah sitä onnea, kun löytyi hyvä lumipaikka, mihin pikku poni sai taas kellahtaa piehtaroimaan. Kyllä tulikin taas hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti