Hierontaa, mudimiittiä ja risoja tossuja

Kamburhan on hierottu kerran joskus kaksivuotisena. Silloin vain ihan harjoituksen kannalta, eikä siltä mitään jumeja löytynytkään. Pientä kireyttä lanneselässä, muttei muuta. Nyt sitten hierottiin ihan siksi, että näkisi vähän missä mennään, kun töitäkin on tehty jo ihan reippaasti. Ja olihan siellä jumeja, muttei onneksi mitään pahoja.

Rentoa meininkiä parin viikon takaa. Onneksi ei ole enää noin märkää, vaan äkkiäkös sitä taas on.

Torstaina oli siis hieronta. Ihan hienosti käyttäytyi teinihevoinen. Kyllähän se muutenkin nykyään jo aika rauhallinen on hoidettaessa, muttei koskaan voi tietää. Jossain vaiheessa alkoi tympiä ja kun jumeja availtiin, teki kai kipeää, kun silloin piti vähän liikuskella. Rauhoittui kyllä, kun sai laittaa pään kainaloon. Mamman syliponi. Lavat sillä oli vähän juntturassa ja lanneselkä, varsinkin oikealta. Oikeasta lavasta löytyi myös vanha jo hyvin parantunut, revähtymä. Milloin lie tullut, ei tietoa. Todennäköisesti jo ennen meille tuloa. Ohjeeksi sain hieroskella selkää itsekin ja venytysohjeetkin saatiin, mikä olikin ihan hyvä. Ollaan nyt otettu ihan rutiiniksi hieroa ja venytellä aina ajolenkin jälkeen. Mielenkiinnolla odotan, onko siitä mitään apua. Haittaa nyt ei ainakaan. Kolmen-neljän kuukauden kuluttua katsotaan uudestaan, joten sittenhän sen näkee.

Hieronnasta ei tullut otettua kuvia, mutta tällaiseen super söpöön tyyppiin Korppu sai tutustua hieronnan jälkeen. (kuvat Tuuli Jääskeläinen)

Hieronnan jälkeen lähdettiin tekemään Ljúfurin ja koirien kanssa kunnon lenkki. Kambur sai jäädä pihattoon parantelemaan runnottuja lihaksiaan. Ihan vaan koska itsekin olen hieronnan jälkeen saanut ohjeeksi ottaa sen päivän rennosti, jotta saa hieronnasta kaikki tehot irti. Niillä siis mentiin. Kotonakin oli kerrankin ajoissa, enkä vasta iltamyöhällä, kuten yleensä tähän aikaan vuodesta, kun valoa illalla riittää.

Perjantaina sitten varsa valjaisiin, tai siis teiniheppa tai no, Korppu nyt kumminkin. Alkumatkasta vastaan tuli auto, jonka kuski oli sitä mieltä ettei mahdu ohi, vaikka me seistiin levikkeellä. Me taas ei mahduttu ohi, kun auto seisoi kapealla osuudella eli pakko peruuttaa. Siinä hötäkässä astui Korppu sitten routakuoppaan ja hajotti tossunsa. Harmitti niin paljon, että piti tehdä suunniteltua pidempi lenkki, jotta rauhoituin. Lenkki meni hyvin, tossukin pysyi jalassa. Ravatessa se tosin hölskyi sen verran, että aiheutti pientä kompurointia.

Lauantaina olikin vuorossa Kouvolan keikka. Tarjolla oli mudimaista toimintaa ihan koko päiväksi. Neljän naisen ja viiden mudin, plus yhden appensällin joukkue kokoontui alkajaisiksi metsään. Siellä tehtiin pari jälkeä kokeneemmille koirille ja pieniä pätkiä nuorille aloitteleville. Meidän pojat passasivat tämän osuuden. Esineruutuun pääsivät kaikki, rotuun tai ikään katsomatta. Ihan pikkasen oli muuten Noahissa virtaa, eikä esineet oikein meinanneet löytyä, koska ei ehtinyt haistaa, kun piti kaahottaa. Mutta olipahan ainakin hauskaa.

@Laura Lindeman

Peikkokin suoriutui oikein hyvin ja silläkin oli hauskaa. Ensimmäinen esine löytyi aika nopeasti ja sen palautuskin sujui hyvin perille asti. Kovin oli innoissaan pikkukoira. Toisen esineen löytymiseen meni hiukan enemmän aikaa, vaikka näkikin viennin. Molemmat vietiin vielä erikseen. Mutta koska hätä ja hajuja, niin hiukan meni aikaa. Hyvin silti haki vielä toisenkin, mutta sen jo pudotti vähän ennen minua ja vaikka hakikin sen käskystä, oli into jo mennyttä, eikä leikkinytkään enää.

@Laura Lindeman

Metsässä menikin hämmästyttävästi aikaa, vaikkei se siltä tuntunut. Käytiin välissä syömässä ja suunnattiin sitten kentälle, minne tulikin kaksi naista ja kolme mudia vielä lisää. Hyvin saatiin aikaa kulumaan sielläkin, vaikka kaikilla koirilla treeni olikin lyhyt. Mutta koska juoruaminen ja kaikki muu oheistoiminta, oli kello jo yli kuusi, ennen kuin suuntasin Yariksen nokan kohti kotia. Kentällä meidän koirat eivät enää tehneet mitään, koska Peikosta ei tiedä, enkä halunnut ottaa riskiä, että se poistuu paikalta tai ainakin haluaa tehdä niin. Siihen asti oli kuitenkin mennyt niin hyvin.

Ylhäällä Vinka ja Pöne, keskellä Källi ja Subré, alhaalla Vip ja Edu (Peikon puolisisaren poika)

Täytyy myöntää, että päivän aikana tuli mudien sielunliikkeistä oppia enemmän kuin näinä neljänä vuotena yhteensä. Aiemmin kun en ole juurikaan keskustellut koiriaan kouluttavien kanssa, niin se puoli on ollut ihan pimennossa. Kiva huomata, että lähes kaikki mudit ovat huonoja kestämään toistoja, kuten Peikkokin. Peikko tosin on kehittänyt siitä taidetta, kuten muutamasta muustakin piirteestä. Oivalluksia tuli myös roppakaupalla ja intoakin vähän. Treenit on siis taas aloitettu. Ehkäpä kun toiset neljä vuotta tahkotaan, voidaan jopa päästä BH-kokeeseen tai rallyyn tai jonnekin, vaikka ei sekään niin tärkeää ole, kunhan saataisi vain homma toimimaan.