Maanantai oli, jos mahdollista, edellisiäkin lämpimämpi päivä. Koirien kanssa ajeltiin töiden jälkeen rantaan. Käytiin ensin pieni lenkki, jonka jälkeen pääsivät uimaan. Sieltä sitten tallille. Ja koska kuuma, käytiin Kamburin kanssa vain pikaisesti uittomontulla puljaamassa. Nytkin se meni hyvin veteen, mutta ryntäsikin sieltä aikalailla minusta välittämättä ylös peltoon. Juu, ei käy. Keskusteltiin sitten hetki, ennen kuin meni perille asti se, että syömään pääsee kyllä, kun huomioi myös ihmisen. Harvoin menee tallikeikassa näin vähän aikaa, mutta koska koiriakaan ei voinut ylettömästi autossa istuttaa, vaikka kaikki lävet olikin auki ja auto varjossa, niin tällä kertaa sitten näin. Kotiinkaan en halua niitä enää yksin jättää pitkän työpäivän jälkeen.
Tiistainakin oli vielä lämmin, mutta ei sentään ihan niin lämmin kuin edeltävinä päivinä. Ajatus oli ensin lähteä Korpun kanssa vain kävelylle, mutta koska minun toinen jalkani on kiukutellut viime aikoina, päädyin kuitenkin ajamaan. Lenkki n.3km heitettiin pääasiassa käynnissä. Lenkkiin mahtui sen lyhyydestä huolimatta, säiliöauton ohitus ja keskustelu autoilijan kanssa, jonka navi oli ohjannut väärille teille. Molemmat sujuivat kuin vanhalta tekijältä ilman ongelmia. Vanha tekijähän se toki alkaa näissä ajojutuissa jo ollakin. Vuosi ollaan ajettu, eikä oikein mikään enää yllätä, ei minua eikä ponia.
 |
| Tämä kuva on viime viikon maastoilun jälkeen otettu, mutta herkuttelemaan pääsee aina töiden jälkeen, joten menköön nyt, vaikkei aiheeseen mitenkään liitykään. |
Keskiviikko oli jo aika viileän tuntuinen päivä, +20 ja kylmä viima. Kamburilla oli vapaapäivä. Vuolin vain sen kaviot ja hoitelin muutenkin. Ljúfurin ja koirien kanssa tehtiin ihan reipas lenkki. Voi kun jo kaipasinkin tämänlaatuista lenkeilyä, mitä ei helteellä pysty toteuttamaan monestakin eri syystä. Eikä hellettä edes montaa päivää ollut, mutta silti. Tämä on kuitenkin ollut Ljúfurin kanssa ohjelmassa aina sen liki kymmenen vuotta, minkä se on minulla ollut. Kuuluu niin normaaliin elämään, että vieroitusoireita tulee jo hyvin lyhyessä ajassa.
Torstaina kärryteltiin Kamburin kanssa taas. Keli aika sama kuin edellisenäkin päivänä, ilman kylmää viimaa. Mukavan reipas poni olikin aisojen välissä, kun oli hiukan viileämpää. Pitkää lenkkiä ei tehty, mutta lenkkiin sisältyi aika rankka metsäpätkä, josta selvittiin niukin naukin, ja paljon ravia.
Koirien kanssa käytiin illalla vielä pyörälenkki, koska taas voi. Pyöräily on kivaa ja tuon kiukuttelevan jalan kannalta parempi vaihtoehto kuin kävely. Tuntuu vaan kuin ei olisi mitään tehnytkään, kun ensin istui kärryillä ja sen jälkeen pyörän satulassa. No, näillä mennään.
Perjantai oli löysä päivä. Väsytti. Tallille raahauduin vasta puoli seiskalta. Ajattelin ensin olla kokonaan menemättä, mutta koska koirat piti lenkittää, niin totesin että samallahan siinä menee taas Luippiskin. Sadepäivä pitkästä aikaa, vaikka illalla ei enää satanutkaan. Kiva keli oli ja sadekin teki luonnolle hyvää.
Lauantaina tehtiin Kamburin kanssa kärrylenkki, taas. Joka toinen päivä on nyt tällä viikolla kärrytelty. Mieli tekisi jo pidemmälle kävelylenkille, mutta epäilen, ettei jalka kestä vielä. Joten siis kärryttelyä onpi sitten ohjelmassa normaalia enemmän. Lähtiessä oli hiukan säätöä, kun mahavyön kohdalle oli ilmestynyt verinen nirhauma. Ötökän puremia varmaan itse pureskellut. Siihen täytyi siis keksiä joku pehmuste. Uhrasin yhden koirien lammasnahkalelun ja päästiin lenkille. Pisin lenkki tälle viikolle tehtiin ja Korppu oli kovin laiska. Liekö älytön mäkäräismäärä väsyttää. Tuskin saavat siinä kuhinassa nukuttua. Ljúfur melkein asuu sisällä pihatossa vuorokauden ympäri ötököitä paossa. Onneksi on se mahdollisuus. No, oli miten oli, laiska oli poni. Hölkkäiltiin jonkun verran, muttei sitä kauheasti kiinnostanut. Ei ennen kuin kotimatkalla tavattiin tallikaveri, jonka peesissä maistui sitten liikkuminenkin.
Illalla puuhastelin koirien kanssa pihalla. Noah treenasi oikealla seuraamista ja pelasi pehmokongilla. Peikko leikki kanssani nännikumilla ja hyvin leikkikin. Sisällä sitä ennen tehtiin kontakti treeniä. Ollaan oltu taas tauolla. Miitin jälkeen sille maistui treeni muutaman päivän ja sitten taas kiinnostus lopahti. Nyt ollaan parina päivänä tehty ja se on ollut ihan innoissaan. Se vaatii vaan tosi paljon kaikkea pelaamista ja uuden oppimista, mihin ei aina minun mielikuvitukseni meinaa riittää. Katsellaan ja kokeillaan. Seuraava miitti on heinäkuussa. Kivaa. Käytiin vielä hiukan myöhemmin umpimetsässä rämpimässä tunnin verran. Ei ihan helppo nakki kipeän koiven kanssa, mutta olipahan mukavaa.
Sunnuntaina pakkasin koirat autoon ja hurautin Loviisaan. Siellä oli Loviisan ravinuorten järjestämä mätsäri, hevosille siis. Ei mitenkään erityisen hyvin järjestetty tapahtuma kyllä. Kolme kehää pyöri kokoajan samaan aikaan, joten yleisön oli hankala seurata arvostelua. Varsinkin kun kuuluttajankin oli aika mahdoton kuuluttaa kaikkia kolmea kehää samanaikaisesti. Sitäpaitsi kuuluttaja oli muutenkin hiukan pihalla ja ruotsinkielisenä vielä puhui huonoa suomea. Hevosia ei ollut mitenkään hirmu paljoa ja koko tapahtuma kestikin vain reilun tunnin. Läksin koirien kanssa lenkille aika alkuvaiheessa ja takaisin palattuani, valittiin jo mätsärin parasta. Että sellainen mätsäri. Mutta ihan kiva oli kuitenkin käydä pitkästä aikaa Loviisassa ja kelikin helli, joten plussalle jäätiin.
Iltapäivästä vielä tallille. Kamburin kanssa tehtiin taas maastomopo juttuja selästä eli maastolenkki ratsain. Jos viimeksi homma toimi paremmin kuin edellisellä kerralla, niin nyt se oli sitten hankalaakin hankalampaa. Siis lähteminen pihasta ja eteneminen ylipäätään. Kauheaa kiemurtelua ja vääntämistä, varsinkin risteyksissä. Tallikaveri tuli vastaan tallin tien päässä ja pyysin vielä mukaan pienelle pyörähdyselle, kun en jaksanut enää vääntää. Pieni hässäkkä saatiin siitäkin aikaiseksi, koska molemmat ponit olivat sitä mieltä, ettei me mennä muualle kuin kotiin ja autokin sattui juuri samaan saumaan ohittamaan meidät. Selvittiin kuitenkin oikeaan suuntaan ja loppulenkki meni oikein hyvin. Käytiin taas hiukan pidemmällä kuin edellisellä kerralla, ei paljoa mutta kuitenkin. Raviakin taas kokeiltiin ja ponilta se jo sujui paremmin, mutta kuskilta taas huonommin. Eikä se keventämisestäkään ollut moksiskaan. Huippu Heppu.
Rasvasin vielä Ljúfurin ja käytiin pienellä kävelyllä, samalla syöpötellen. Kaupan kautta kotiin ja koirat pienelle pyörähdykselle metsään ja kas, kello olikin jo puoli yhdeksän. Siinä meni taas sekin viikonloppu. Onneksi ei ole kuin viisi työpäivää (tätä kirjoittaessani enää vain neljä) ja sitten koittaa vapaus hetkeksi. Kesäloma osa yksi, yksi viikko. Käytännössä yhdeksän päivää. Huippua.
Lauantaina tehtiin Kamburin kanssa kärrylenkki, taas. Joka toinen päivä on nyt tällä viikolla kärrytelty. Mieli tekisi jo pidemmälle kävelylenkille, mutta epäilen, ettei jalka kestä vielä. Joten siis kärryttelyä onpi sitten ohjelmassa normaalia enemmän. Lähtiessä oli hiukan säätöä, kun mahavyön kohdalle oli ilmestynyt verinen nirhauma. Ötökän puremia varmaan itse pureskellut. Siihen täytyi siis keksiä joku pehmuste. Uhrasin yhden koirien lammasnahkalelun ja päästiin lenkille. Pisin lenkki tälle viikolle tehtiin ja Korppu oli kovin laiska. Liekö älytön mäkäräismäärä väsyttää. Tuskin saavat siinä kuhinassa nukuttua. Ljúfur melkein asuu sisällä pihatossa vuorokauden ympäri ötököitä paossa. Onneksi on se mahdollisuus. No, oli miten oli, laiska oli poni. Hölkkäiltiin jonkun verran, muttei sitä kauheasti kiinnostanut. Ei ennen kuin kotimatkalla tavattiin tallikaveri, jonka peesissä maistui sitten liikkuminenkin.
Illalla puuhastelin koirien kanssa pihalla. Noah treenasi oikealla seuraamista ja pelasi pehmokongilla. Peikko leikki kanssani nännikumilla ja hyvin leikkikin. Sisällä sitä ennen tehtiin kontakti treeniä. Ollaan oltu taas tauolla. Miitin jälkeen sille maistui treeni muutaman päivän ja sitten taas kiinnostus lopahti. Nyt ollaan parina päivänä tehty ja se on ollut ihan innoissaan. Se vaatii vaan tosi paljon kaikkea pelaamista ja uuden oppimista, mihin ei aina minun mielikuvitukseni meinaa riittää. Katsellaan ja kokeillaan. Seuraava miitti on heinäkuussa. Kivaa. Käytiin vielä hiukan myöhemmin umpimetsässä rämpimässä tunnin verran. Ei ihan helppo nakki kipeän koiven kanssa, mutta olipahan mukavaa.
Sunnuntaina pakkasin koirat autoon ja hurautin Loviisaan. Siellä oli Loviisan ravinuorten järjestämä mätsäri, hevosille siis. Ei mitenkään erityisen hyvin järjestetty tapahtuma kyllä. Kolme kehää pyöri kokoajan samaan aikaan, joten yleisön oli hankala seurata arvostelua. Varsinkin kun kuuluttajankin oli aika mahdoton kuuluttaa kaikkia kolmea kehää samanaikaisesti. Sitäpaitsi kuuluttaja oli muutenkin hiukan pihalla ja ruotsinkielisenä vielä puhui huonoa suomea. Hevosia ei ollut mitenkään hirmu paljoa ja koko tapahtuma kestikin vain reilun tunnin. Läksin koirien kanssa lenkille aika alkuvaiheessa ja takaisin palattuani, valittiin jo mätsärin parasta. Että sellainen mätsäri. Mutta ihan kiva oli kuitenkin käydä pitkästä aikaa Loviisassa ja kelikin helli, joten plussalle jäätiin.
Iltapäivästä vielä tallille. Kamburin kanssa tehtiin taas maastomopo juttuja selästä eli maastolenkki ratsain. Jos viimeksi homma toimi paremmin kuin edellisellä kerralla, niin nyt se oli sitten hankalaakin hankalampaa. Siis lähteminen pihasta ja eteneminen ylipäätään. Kauheaa kiemurtelua ja vääntämistä, varsinkin risteyksissä. Tallikaveri tuli vastaan tallin tien päässä ja pyysin vielä mukaan pienelle pyörähdyselle, kun en jaksanut enää vääntää. Pieni hässäkkä saatiin siitäkin aikaiseksi, koska molemmat ponit olivat sitä mieltä, ettei me mennä muualle kuin kotiin ja autokin sattui juuri samaan saumaan ohittamaan meidät. Selvittiin kuitenkin oikeaan suuntaan ja loppulenkki meni oikein hyvin. Käytiin taas hiukan pidemmällä kuin edellisellä kerralla, ei paljoa mutta kuitenkin. Raviakin taas kokeiltiin ja ponilta se jo sujui paremmin, mutta kuskilta taas huonommin. Eikä se keventämisestäkään ollut moksiskaan. Huippu Heppu.
 |
| Näitä kuvia olisi kerrankin vaikka kuinka, mutta ainoastaan nämä kehtaa julkaista, koska näistä ei näy ihan niin hyvin surkea istuntani. Tiesinhän minä, ettei se hyvä ole, mutta että noin huono.. (kuva oik. Fanni Snellman, muut Tuuli Jääskeläinen) Ensimmäisessä kuvassa palkkaus menossa, tokassa pihasta lähdössä ja kolmannessa lenkillä. |
Rasvasin vielä Ljúfurin ja käytiin pienellä kävelyllä, samalla syöpötellen. Kaupan kautta kotiin ja koirat pienelle pyörähdykselle metsään ja kas, kello olikin jo puoli yhdeksän. Siinä meni taas sekin viikonloppu. Onneksi ei ole kuin viisi työpäivää (tätä kirjoittaessani enää vain neljä) ja sitten koittaa vapaus hetkeksi. Kesäloma osa yksi, yksi viikko. Käytännössä yhdeksän päivää. Huippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti