Kärryttelyä, ratsutreeniä ja uintiasioita

Viikko alkoi kesäisissä tunnelmissa. Viikonloppuna alkanut auringonpaiste lämmittää ilmaa päivä päivältä enemmän, vaikka vielä alkuviikosta yöt olivatkin kylmiä. 

Maanantaina käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa reipas lenkki. Ihan oli jo teepaita keli. Vasta loppumatkasta piti vetää pitkähihaista päälle, kun varjossa alkoi olla jo viileää. Voi kuinka minä nautin ja energiatasot sen kun kasvaa lämmön myötä. Tuskin tämä ilo kauaa kestää, mutta jo nyt on tämä vuodenaika ollut parempi kuin viime vuonna koko kesä. Nautitaan siis nyt.

Tiistai olikin sitten teinihevoisen ratsutreenipäivä. Ihan ratsutuksesta ei meidän kohdalla voi parhaalla tahdollaankaan puhua, mutta selästäkäsin tehtävistä harjoitteista nyt kuitenkin on kyse. Pyörittiin ensin kentällä 5-10min, keskittyen lähinnä liikkeelle lähtöön pohjeavusta. Suunnasta en ollut niin tarkka, kunhan liikkui. Alkoi sujua. Lähdettiin vielä "maastoon" eli kipiteltiin tietä pitkin n.500m ja vielä takaisinkin tietty. Takaisin tullessa kokeiltiin ravia, mutta siihen ei tyypin tasapaino vielä riitä, mikä ei ollut yllätys. Kovin vähänhän näitä ollaan vielä tehty. Halusin kuitenkin kokeilla. Vermeiden riisumisen jälkeen, lähdettiin Korpun kanssa vielä tekemään koirien kanssa lenkki, mistä tuli vähän vahingossa pidempi kuin oli ajatus. Mutta lämmin keli nyt vaan on 💛 Taas mentiin teepaidassa koko ilta.

Keskiviikkona oli taas ajopäivä. Rauhallista tahtia lähdettiin kipittelemään kylille päin, vähän liiankin rauhallista. Tällä kertaa en antanut tyypin löntystellä vaan pyysin reipasta käyntiä jo lämmitellessä. Ensimmäisellä ravipätkällä sai hölkkäillä, mutta sen jälkeen pyysin kunnon ravia. Sai laukatakin, jos siltä tuntui ja kyllä se laukkasikin, kovaa. Aika pitkät pätkät 7km lenkistä juostiin. Hyvää taisi tehdä, kun tallille palasi tyytyväinen poni, vaikka välillä tuntui kiukuttavankin.

(Hela)torstaina juoksuttelin Kamburia kentällä irtona. Juoksutus meni hyvin, kunnes virittelin pienen esteen. Oli kai liian pieni, koska kolisteli läpi vaivautumatta juurikaan noteeraamaan koko rakennelmaa. Kun sitten yritin saada juoksemaan riittävän kovaa ja sitä kautta hyppäämään, hiljensi juuri ennen ja käveli läpi. Kerran yritti väistää väärältä puolelta sillä seurauksella, että rymisteli läpi huussin rappusten kaiteesta vieden sen mukanaan. Hups. Kun viimein sain tyypin hyppäämään kerran kunnolla hidastelematta ja kolistelematta, lopetettiin siihen ja korjattiin este pois. Käytiin vielä vähän jäähdyttelemässä pienellä kävelyllä ja samalla uittomontulla kahlailemassa. Nyt menikin jo varsin syvälle ihan omatoimisesti, kun viime kesänä ei oikein edes yrittänyt ja veteenkin sai käskeä.

Ljúfur pääsi vielä pienelle lenkille koirien kanssa ja tietty herkuttelemaan tuoreella ruoholla, kuten Kamburkin aiemmin.

Näitä riittää nyt, valkovuokkoja

Perjantai olikin jo taas hyvin lämmin päivä. Tallilla en käynyt, mutta koirien kanssa tehtiin illalla pitkä lenkki tuolla ihmistenilmoilla. Pääsivät samalla myös  uimaan. Noah oli varsin innoissaan, eikä vesikään tainnut kovin kylmää olla, koska sai taas oikein huutamalla huutaa, ennen kuin suostui tulemaan vedestä pois.

Lauantaina ajoissa ylös ja jo aamupäivästä oman seuran agiliitokisoihin hengaamaan. Sielläpä sitten vilahtikin aika hetkessä iltapäivän puolelle, kun tuttuja oli juttukavereina enemmänkin. Lämpö tuntui nousevan, joten vaikka oli tarkoitus ajaa suoraan tallille, oli pakko käydä heittämässä koirat kotiin välillä, etteivät tukehdu autoon. Itselle samalla kevyempää vaatetusta päälle.

Tallilla lappasin muutaman kottikärryllisen lantaa pihatolla ja samalla rapsuttelin Korppua talikolla. Siitä sitten teinihevoinen narun päähän ja ajolenkille. Lämpimästä ilmasta johtuen, ei käyty kovin pitkää lenkkiä ja muutenkin otettiin rauhallisesti. Pieni välikohtaus kuitenkin tähän lenkkiin mahtui. Lenkin varrella olevat lampaat oli juuri keritty ja Kambur järkyttyi sydänjuuriaan myöten. Silmät lautasen kokoisina se tuijotti lampaita puhisten, väistellen ja sinkoillen. Hyvin se käsissä oli, ei siinä mitään, vaikka kuski meinasikin kuolla nauruun.

Ennen lenkille lähtöä sattui tallin shettikset tulemaan juuri reissusta, kun harjailin Kamburia ulkotallin edessä. Päästiinkin sitten tekemään pienimuotoista koppitreeniä. Kopissa on siis shettiksen mentävät väliköt 3kpl, joten isompi kaveri ei ilman yhden väliseinän irrottamista kyytiin mahdu, ei ainakaan meidän pallomahat. Mutta niin pitkälle kuitenkin, että hommasta on jotain hyötyä. Hieman tyyppi on yhä huolissaan, mutta reippaasti astelee koppiin, eikä ole kiire pois. Palkkaneuvottelut tietysti on käyty ja ponin mielestä palkka on ilmeisen riittävä.

Kuvat Hanne Jääskeläinen

Koirien kanssa käytiin vielä illalla venerannassa pyöräillen. Juuri sopiva keli pyöräillä, ei liian kuuma, mutta kuitenkin lämmin. Eikä rannassakaan ollut yhtään viileää. Merivesikin oli hämmentävän lämmintä vuodenaikaan nähden.

Sunnuntaina oli jo kunnon helle. Lämpötilat parhaimmillaan kolmenkympin huitteissa. En valita, minä kyllä tykkään. Eläinten kannalta kuitenkin liian kuuma. Vähän saatiin kuitenkin tehdyksi silti. Tallilla pääsi Ljúfur ensin "lenkille". Käveltiin uittomontulle ja sai siellä vähän kahlailla. Matkaa ei kertynyt kuin reilu kilometri, mutta pääsihän vähän tuulettumaan ja herkuttelemaan pappaheppakin.

Kamburin kanssa tehtiinkin sitten ihan kunnon ratsutreeni. Lähdettiin maastoon pisimmälle lenkille tähän mennessä. Tietä kipiteltiin kilometrin verran ja käännyttiin sitten takaisin. Ihan hienosti meni, vaikka varsinkin mennessä joutui keskustelemaan siitä, että ollaanko menossa vai ei. Jännä että kärryn kanssa tästä ei tarvi keskustella, mutta ratsain täytyy.  Tosin kärrynkin kanssa alussa näitä keskusteluja hiukan käytiin. Hetken aina eteni hyvin, kunnes pysähtyi kyselemään. Ihan hyvin jatkoi kuitenkin. Loppu meni jo paremmin ja kokonaisuutena meni paremmin kuin viimeksi. Hyvä maastomopo siitä tulee.

Kuvasin pitkät pätkät videotakin kotimatkalla, mutta puhelin ei jostain syystä kääntänyt sitä, joten kuvat kaappauksena videolta.

Koirien kanssa käytiin taas rannassa illemmalla, mutta tällä kertaa kävellen. Liian kuuma muuhun, enkä autolla viitsinyt lähteä, koska minä nyt vaan nautin helteestä ja auringosta liikaa tuhlatakseni sitä autossa tai sisällä istumiseen. Enkä usko, että koiratkaan pistivät pahakseen, koska kuitenkin joutuivat kotona odottelemaan talleilun ajan.

Hämmästys oli suuri, kun tallilta lähtiessä istuin autoon. Ei ihme, että tuntui vähän lämpimältä.