Testailuja ja oivalluksia

Mudimiitin jälkeen ilta meni pitkäksi ja samoin seuraava aamu. Aina sitä univelkaa vaan kertyy, vaikka kuinka ajoissa yrittäisi nukkumaan mennä. Ja vielä enemmän sitä kertyy, kun ei nukkumaan vaan pääse silti koskaan ajoissa.

Sunnuntaina en siis tallille ehtinyt todellakaan aamupäivällä, mutta sentään kuitenkin puolilta päivin. Lannan lappamisen jälkeen ensimmäinen "uhri" oli Ljúfur. Se pääsi koirien kanssa lenkille. Reilu tunti tallusteltiin ja vähän maisteltiin evästä tien varsilta. 

Kamburin kanssa otettiin rennosti ja puuhailtiin vain kentällä. Pienesti ympyrällä pyörimistä, joka ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi, muttei missään nimessä huonostikaan. Lisäksi naksuteltiin noutoa ja sain muutaman kerran kartion jopa ihan käteen asti. Pätevä poni. Käytiin vielä kilometrin verran kävelystämässä ja maistelemassa vihreitä.

Peikolle tein pienen seuruu-treenin kotona illalla. Sitähän tehtiin pentuna imuttamalla, muttei koskaan päästy siitä eteenpäin, koska se ei vaan tajunnut. Sitten tuli ne kaikki ongelmat, joten homma jäi muutenkin. Nyt sitten aloitettiin ihan alusta toisella tavalla ja edistymistä selkeästi jo tapahtui. Ideana siis, että kun pysyy herpaantumatta perusasennossa kontaktissa minuutin, lähdetään vasta liikkeelle. Puolesta askeleesta lähdetään matkaa kasvattaen. Miitin oivallus, imuttaminen nyt vaan ei toimi mudilla yleensä ja tämä tapa taas on todettu toimivaksi. No, valehtelisin jos väittäisin, etten olisi samaa joskus ajatellut tai siis sitä, ettei imutus toimi. Miitin oivallus numero kaksi, miksi ihmeessä yleensäkin olen lakannut tekemästä asiat pienissä erissä pitkin päivää, käyttäen maalaisjärkeä, enkä mitään tiettyjä oppeja. Niin ne hommat on ennenkin toimineet ja tulostakin on tullut. Tyhmä ihminen. Taas. Pieleen saattaa mennä silti, mutta vielä enemmän pieleen ne menee, kun ei ajattele.

Supersurkea kuva Peikosta, eikä edes ihan tuore.

Maanantaina olikin sitten vappuaatto ja kerrankin oikein kaunis ilma. Ei satanut lunta, kuten viime vuonna, vaan ihan oli lämmintä ja aurinkokin paisteli. Tallille ajelin jo kolmen jälkeen, koska sähkökatkos, eikä kotona ollut mitään tekoa. Korpulle kärryt perään ja lenkille. Risaan tossuun tehtiin viritelmä, mikä toimikin kohtuu hyvin. Puolessa matkassa jouduin pari kertaa korjailemaan, muuten pysyi hyvin. Tosin pientä ravipätkää lukuunottamatta käveltiin koko matka. Aikaa kului parisen tuntia ja Skorps sai osittain päättää mihin mennään. Oli kivaa.

Kun sitten olin ajoissa liikkeellä, olin myös ajoissa kotona. Ja koska olin ajoissa kotona, käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Samalla käytiin koulun pihalla vähän treenaamassa. Peikko jatkoi samalla teemalla. Häiriöt hiukan vaikutti sen tekemiseen, ei siis keskittynyt ihan niin hyvin kuin kotona. Noahin kanssa vain höntsäiltiin. Pari minuutin kierrosta molemmille.

Rentoa vapun viettoa.

Vappupäivänä ilma ei ollut sitten ollenkaan niin kaunis. Vettä sateli ja oli koleaa. Ajatus oli, jos en menisi tallille ollenkaan, mutta menin sitten kumminkin. Iltapäivän puolella vasta kumminkin, kun keli osoittautikin hiukan paremmaksi kuin oli luvattu. Lenkille suunnittelin lähteväni, mutta kun tallille saavuttuani näin pari kaverusta kentällä juoksemassa, muutin suunnitelmaa lennosta ja heitin omatkin ponipoikani vuorollaan kentälle irtona juoksemaan. Ja koska eivät ole pitkään aikaan päässeet irtoilemaan, vauhtia piisasi. Kunnes Kamburia ei enää huvittanut, jaksanut se kyllä olisi. Ljúfur taas ei enää oikein jaksanut, mutta kovasti se taas olisi silti vaan juossut. Lähdettiin sitten lenkille jäähdyttelemään ja maistelemaan herkkuheinää.

keskiviikkona en käynyt tallilla, mutta koirat pääsivät pitkälle pyörälenkille. Muuten ilta menikin aikalailla "hukkaan", kun ei tullut paljon muuta tehtyä, mutta hyvää tekee sekin välillä.

Torstaina virittelin paremman systeemin Korpun tossuun  ja lähdettiin ajolenkille. Hölkkäiltiin viidestä kilometristä noin kaksi ja ihan hyvin se tuntui jaksavan, kunhan vain halusi ja tossukin toimi. Laihtunutkin taitaa olla, koska mahtui paljon paremmin aisojen väliin kuin vielä hetki sitten. Voi toki olla, että kuvittelen. No, ainakin mahan turvotus on tiessään, koska eivät enää seiso pelkästään paalilla syömässä, vaan laiduntavat kokoajan kasvavaa tuoretta aika paljon.

Lenkin jälkeen hiet pestynä. Ei näytä pahalta, eihän..

Ljúfurkin pääsi vielä pienelle lenkille koirien kanssa. Ja kun sen sain palautettua pihattoon, oli kellokin jo vaikka mitä. Niin se vaan aina lipsahtaa, kun pimeys ei enää yllätä.

Perjantaina otin ihan rennosti ja tallilla hengailun ja juttelun lomassa, käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa hiukan pidempi lenkki. Tasaisella tiellä, Ljúfur liikkuu mielellään ja jaksaa hyvin, mutta heti kun lähdetään metsän puolelle ja varsinkin jos on yhtään nousua, se ehdottaa ettei mentäisi sinne. Ihan iloinen se on, eikä yski tai pumppaakaan muuta kuin satunnaisesti, mutta onhan sen hengitys vaikeampaa kuin terveellä.

Kamburin kanssa en tehnyt juuri mitään. Mitä nyt istuskelin selässä rapsuttelemassa pihatolla. Täytyy käyttää hyväkseen kutiava iho ja vähiin käyvät rauhalliset hetket. Kohta on kuitenkin laidunkausi ja syksyllä pihattolauma saa täydennystä, jos kaikki menee suunnitellusti.

Lauantaina tehtiin taas pitkä lenkki Korpun ja koirien kanssa. Kelikin oli oikein hieno, aurinkoa ja lämpöäkin. Vaikkei se täällä rannikolla vielä tässä vaiheessa vuotta niin lämmintä ole, mutta ainakin sinne päin. Käytiin taas ihmettelemässä maailman menoa. Käveltiin siis rauhallista tahtia metsän poikki moottoritien alikulkutunnelille, sieltä motarin varteen soramontuille kiipeilemään ja polskuttelemaan vedessä. Takaisin päin kantattiin moottoritien yli menevää siltaa pitkin liittymässä, josta ajelen motarille ja motarilta työmatkalla. Metsän poikki taas kotia kohti. Kaksi ja puoli tuntia kului kevyesti.

Sunnuntai oli yhtä kaunis kuin lauantaikin, mutta lämpimämpi ja tuulisempi. Tehtiin Korpun kanssa pitkä kärrylenkki käynnissä. Yhdestätoista kilometristä hölkkäiltiin noin kilometrin verran, eikä tyypille tullut oikeastaan edes hiki. Muutama moottoripyöräkin nähtiin, autoista nyt puhumattakaan. Ja vaikka ne meidät aika vauhdikkaasti ohittivatkin, niin ainoastaan yksi mottoripyörä aiheutti pienen reaktion. Hienosti siis meni, kun ottaa huomioon, ettei moottoripyöriin ole muodostunut vastaavaa "suhdetta" kuin autoihin. Tallin pihalla istuskelin taas tyypin selässä hetken. Pitäisi kai tehdä taas vaihteeksi ihan oikeakin ratsutreeni. Vai pitäisikö? Ei pitäisi, mutta haluan. Siinä on vissi ero. Ratsutreeniä siis seuraavana sopivana päivänä.

Koirien kanssa käytiin vielä pyörälenkillä illalla, kun olivat joutuneet olemaan kotona talleilun ajan. Nyt vaan valmistaudutaan taas alkavaan työviikkoon ja odotellaan loman alkamista. Sieltä se tulee, kesä ja kesäloma.