lauantai 26. toukokuuta 2018

Loman odotusta laiskotellen

Maanantaina yleensä väsyttää ja niin tänäkin maanantaina, joten elvyin enemmän kuin hetken kotiin tultuani. Pesin minä kyllä pyykkiä ja sen sellaista, mutta sitä ei lesketa. Tallille viiden maissa. Ja koska väsytti, yhdistelin taas eli käytiin Kamburin kanssa lenkittämässä koirat. Lenkille ei pituutta tullut mitenkää ylettömästi, mutta aikaa saatiin silti menemään 1,5 tuntia. Ilmat ovat yhä varsin kesäiset. En valita. Viime vuonna kun kesä jäi kokonaan välistä. Nyt ovat lupailleet juhannukselle asti tällaista. Ja se jos joku hymyilyttää.

Tiistaina tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki ihmisten ilmoilla. Lämmintä oli, mutta koiratkin jaksoivat hyvin, kun pääsivät aina välillä uimaan.






Myöhemmin kävin vielä pikaisesti tallilla. Hoidin Ljúfurin ja syöttelin sitä vähän. Samalla käytiin pienellä kävelyllä. Ponissa olisi ollut virtaa, mutta ei ole ihmekään, kun niin kevyellä liikutuksella nykyään on. Kambur oli kovin närkästynyt, kun ei päässytkään pihatolta mukaan. Parempi näin, kuin että työllä ja tuskalla saisi pyydystää ja väkisin mukaansa raahata.




Keskiviikkona ukonilma viivytti tallille lähtöä, kun sattui juuri pahaan aikaan. Lähtiessä heti sateen jälkeen, oli taivas pilvessä ja varsin viileää. Auton mittari näytti +16. Vaan äkkiä taas kirkastui ja auringon paisteessa oli mukavan lämmintä. Varjossakin tarkeni lyhythihaisessa, mutta itikoita oli nyt ihan riesaksi asti. Tähän asti on ollut vain mäkäräisiä ja parit paarmat. Ajolenkille kuitenkin lähdettiin Kamburin kanssa. Tällä kertaa se olikin oikein reipas vai liekö itikat ärsyttäneet, mutta kovaa mentiin paikoittain. Välillä jopa melkein katosi jarrut, mutta vain melkein. Ihan kiva joskus näinkin, kun yleensä saa käskeä eteenpäin. Hyvin se on ainakin laihtunut, kun mahavyötäkin sai kiristää jo pari reikää kireämmälle. Vai onkohan vain turvotus laskenut, kun eivät oikein enää kauheasti esikuivattua syö, kun nyhtäävät mielummin nysäkorsia maasta. Oli miten oli, niin oikein hyvältä alkaa näyttää.




Torstaina ajattelin ottaa rennosti ja lykkäsin molemmat ponit kimpassa kentälle juoksemaan. Ei ne kyllä kauheasti juosseet ja aika nopeasti keräsinkin pojat naruihin ja lähdettiin pienelle kävelylle ja heinän syöntiin. Sitäpaitsi kentälle oli jo ratsukkoja tulossa, niin piti väistyä tieltä muutenkin. Kipiteltiin reilu kilometri suuntaansa, mutta aikaa kului taas kun annoin kerrankin syödä rauhassa.

Koirien kanssa oli tarkoitus käydä talleilun jälkeen vielä pyörälenkillä, mutta pyörälenkki muuttuikin lennosta 8km:n kävelylenkiksi, kun autosta loppui bensa noin kahden kilometrin päässä tallilta. Olin laskenut, että hyvin riittää vielä tallikeikan, muttei sitten riittänytkään. Ei siis auttanut muu kuin kaivaa kanisteri kätöseen, laittaa koirat hihnoihin ja kipitellä neljän kilometrin päähän mittarille. Kun aamusta asti on jaloillaan ja vielä siihen päälle vetäisee reipastahtisen kävelylenkin, niin aika hyvältä tuntuu nostaa viimein jalat sohvalle ja rentoutua.




Kiireisen ja pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen perjantaina, ei kauheasti riittänyt enää virtaa yhtään mihinkään. Kauppojen kautta kotiin ja lepoa. Tallille käymään myöhemmin. Lappasin pihatolta vähän lantaa ja istuskelin kivellä ponien seurana auringossa. Järjestelin myös vähän kamoja. Kotiin ja koirien kanssa pieni pyörähdys metsässä.




Nyt pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen, jaksaa taas. Se on nimittäin loma nyt ja kokonainen viikko aikaa tehdä mitä lystää. Aion nauttia ilman suuria suunnitelmia taikka aikatauluja. Kesä 💚

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti