Kyllästyin odottelemaan tilaamaani PK-hyppyestettä ja päädyin treenaamaan hyppynoutoa turvepaalilla. Päältä ponnistamisen estämiseksi, laitoin paalin päälle pätkän kakkosnelosta. Toimiva ratkaisu tekniikan opetteluun, vaikka korkeus ei ollutkaan kuin ehkä 60cm. Aina kun ei jaksa kentällekään ajella viiden minuutin treenin takia, varsinkaan kun lähimmällekin kentälle matkaan menee jo 15-20 minuuttia suuntaansa.
Pallolla suoritettiin treeni ja koska Noah rakastaa hyppäämistä ja palloja ja noutamista, homma onnistui yli odotusten. Vajaan kymmenen yrityksen jälkeen koiraskoira tajusi, että mistä sen palkan oikein saakaan. Eli apuja en kauheasti tarjoillut, annoin sen ihan itse hiffata, mikä on jutun juoni. Palkkaa ei tippunut jos ohitti esteen jompaan kumpaan suuntaan. Noutohan ei jäänyt kertaakaan suorittamatta, paitsi sen kerran kun pallo hukkui heinikkoon. Agilityn harrastamisesta tietty oli tässä hommassa hurjasti apua, kun hyppy käsky tarkoittaa että hyppää yli lähimpänä näkyvästä esteestä.
Vähän tehtiin myös ihan tasamaanoutoa oikealla kapulalla. Teknisesti homma toimi, mutta hieman oli hitaan oloinen, vaikkakin laukalla ja ihan innolla kyllä suorittikin. Tosin tästä en ole suuresti huolissani, kotona kun tuo usein on liiankin rauhallinen monessakin asiassa. Mitä ei takuulla yksikään agilitytreenikaveri ainakaan usko.
Tilanne katsaus karkulaisen elämään. Limppu on vissiinkin antanut periksi tai sitten saanut kunnolla sähköä, mutta poni on pysynyt tarhassa. Toissailtana tuli läpi ihan viime metreillä.. ja joutui taas juoksemaan. Eilen ei tullut kertaakaan, eikä näyttänyt edes harkitsevan. Tänäänkin on pysynyt hyvin, mutta vielä tässä on aikaa. Elämme kuitenkin toivossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti