Lämpöä piisaa. Ilman kosteus huima ja mittarilukemat liki kolmessakympissä. Kyllä tarkenee. Minua ei haittaa, mutta eläinten kannalta hiukka liikaa. Uitu siis on ja Noksu on treenannutkin, muttei paljon muuta.
Ponipojat on olleet laitumella muutaman tunnin päivässä. Eilen käytiin vaan rauhallisella syöpöttelylenkillä, kun paarmoja on niin hitosti, etten raaskinut poikia syötiksi viedä. Puolitoista tuntia vierähti kepeästi neljän kilometrin lenkkiin kun ei pidetty kiirettä. Minä nautin ja ponipojatkin, ainakin vähän.
Noah on väsynyt. Noah on hyvin väsynyt. Rankkaa on pienelle koiraskoiralle tämä lomailu. Hakutreenit meni eilen ihan penkin alle. Ei pysynyt Noksun pää kasassa, ei sitten yhtään. Syliin vaan tunki ilman aikomustakaan ilmaista, joten kun pari kertaa olin palauttanut herran autoon, annoin periksi. Turhaa se on silloin vääntää, kun herran mielentila on tuollainen. Ei siitä tule kuin paha mieli, eikä kumpikaan opi kumminkaan mitään. Edellinen kerta oli jo hieman levoton. Umpparit meni hyvin, mutta avoimelta jouduin hakemaan pari kertaa pois, ennen kuin keskittyi. Tosin silloin vain lipasi ohi mennessään, ennen kuin läsähti maahan haukkumaan. Nyt saa levätä ja katsotaan vielä huomenna. Sitten varmaankin on ohjelmassa hakuilulomaa viikko pari, ei se auta. Minä kyllä treenaisin mieluusti, mutta kun tuolle on selvästi liikaa useampi kerta viikossa. Pitäs olla varakoira... No, kohta se on pakkokin uuden hankkimista ruveta harkitsemaan vakavasti, kun tuo dementiaosasto pikku hiljaa poistuu vahvuudesta kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti