Vähän on ollut taukoa päivityksissä, mutta kun ei mitenkään ole malttanut olla sisällä, kun kelit on olleet niin ihanan kesäiset. Välillä vähän liiankin kesäiset. Minähän kyllä pidän lämpimästä, mutta koirille on ollut liian kuumaa ajoittain. Onneksi liikunnan on voinut hoidella uimisella, ettei ihan ole päässyt kunto rapistumaan. Nyt on taas viileämpää ja eilen heitettiinkin jo pieni lenkki pitkästä aikaa.
Siltä varalta, että joku ihmettelee Marun kohtuullisen karmeaa kesäkampausta, selitys tulee tässä.. Kone hajosi kesken kaiken ja osa jäi ajelematta. Nyt on kaverin kone lainassa ja Marukin jo hieman siistimpi. Vielä en ehtinyt kuin kokeilla, mutta ehkäpä huomenna on jo kokonaan kesäturkissa oleva mummokoira.
 |
| Ikäjärjestys |
Hakuilut on olleet tauolla viime viikon, helteiden ja päällekkäisyyksien vuoksi, mutta koska Noahille tuli edellisellä viikolla kolmet hakutreenit, niin pikku loma oli vain hyväksi. Edellisellä kerralla nimittäin tehtiin niin, että jos kosketti, maalimies otettiin kokonaan pois ja Noah laitettiin seuraavalle. Ja kun oli liikaa virtaa, Noah sitten otti ja kosketti kahta ensimmäistä, jotka siis molemmat otettiin pois ja vasta kolmannella keskittyi todellakin olemaan niin kuin kuuluu ja sai siis palkan hienosta työstä. Enempää ei sillä kertaa otettu. Mielenkiinnolla odotan torstaisia hakutreenejä...
Aksailtu ollaan kumminkin säännöllisesti, helteistä huolimatta. Välillä on mennyt hyvin ja välillä huonommin, mutta yleensä vika on ollut enempi ohjaajassa kuin koirassa tai koiran mielentilassakaan.
Tällaista rataa juostiin reilu pari viikkoa sitten. Kartturi oli ihan pihalla, kun jotenkin en saanut radasta mitään otetta. Kyllä minä estejärjestyksen opin, mutten osannut hahmottaa ohjauskuvioita. Kyllä me jotenkin onnistuttiin, muttei mitenkään erityisen hyvä mieli jäänyt kyllä.
Seuraavalla viikolla oli taas pitkä rata ja sen hahmottaminen sujuikin jo ihan hyvin ja oma mielentilakin oli parempi kuin edellisellä kerralla. Treenikin meni paremmin, tietenkin. Itseasiassa vallan loistavasti.
Tästä on myös kokeiluluontoinen kuva, josta tosin puuttuu putki numero 19, kun en saanut sitä mitenkään mahtumaan kuviin. Taustalla on myös ylimääräiset puomi ja A-este, jotka seisovat kentällä yötä päivää. Muut esteethän asuvat kontissa.
Viime perjantaina tehtiinkin vaihteeksi kahta pienempää radan pätkää. Ihan kivaa vaihteeksi. Taas otin kuvia, kun en minä muuten välttämättä enää osaa rataa piirtää kotona. Tähän laitoin myös numeroinnit, muttei ne oikein näy. Olisi pitänyt laittaa isommalla.
Tässä piirrettyinä molemmat versiot. Jotkut suorittivat molemmat pätkät putkeen, mutta osa kuten minäkin teki pätkän kerrallaan ja toisella kierroksella sitten toinen pätkä. Hyvää harjoitusta meille kisoja ajatellen.
Eilen illalla olikin möllikisat omalla kentällä ja käytiin pari rataa juoksemassa. Ensimmäinen möllirata meni ihan hyvin, mutta koska olin kokoajan ihan hitosti myöhässä, rimoja tippui. Noah kun on kiltti ja hyppää huonostakin ponnistuspaikasta jos akka kerran käskee. Aalla se myös jostain syystä kääntyi ympäri ja tuli alas, josta siis kielto. Minä olin aika paljon takana, mutta niin minä olen treeneissäkin, eikä se ympäri käänny silti. Ehkäpä hidastin ja koira luuli olevansa väärällä esteellä tai jotain. Mutta videota saattaa olla tarjolla tänään, joten sittenhän sen näkee. Tuloksena 15 ja maxien voitto. No, möllikoiria oli radalla vain kaksi.
Kisaavien rata päättyi putken väärään päähän kuudennella esteellä. Tuloksena siis hylky, muttei tämäkään rata huono ollut. Koira tosin kävi kohtalaisilla kierroksilla ja ohjaus ei ollut ollenkaan helppoa, mutta ihan tyytyväinen saa silti olla. Sitäpaitsi onnistuin ohjaamaan kahteen oikeaankin putken päähän, joka ei ollut ollenkaan helppo nakki. Rata oli nimittäin sama kuin mölleissä, kepit lisättynä ja esteiden suoritussuuntia hieman muutettuna. Koirathan muisti jo edelliseltä radalta suoritusjärjestyksen, joten hyllyjä sateli muillekin. Ja muut oli sentään ihan oikeasti kisaavia, suurin osa kolmosen koiria. Ei siis huono tulos ollenkaan.
Ponien kanssa käytiin toissa viikonloppuna fiksailemassa laitumen aidat kuntoon. Rauhallisesti käppäiltiin laitumelle, kunnes Limppu tajusi ihan viime metreillä mihin ollaan menossa. Sitten tuli kiire. Parikymmentä metriä ennen se sitten meni menojaan, enkä edes yrittänyt sitä pysäyttää. Niin se on tehnyt joka vuosi ensimmäisellä kerralla. Kävin sitten poistamassa vaan narun ja annoin kaverin nauttia elämästään.
Vähän epäilin, etteivät anna enää kiinni kun reilu puolen tunnin päästä aloin tehdä lähtöä, mutta kiltisti lähtivät molemmat matkaan. Kotiin päin matkustelinkin Limpun selässä ja Limppu olikin varsin otettu tärkeästä tehtävästä. Yhtään ei hampsittu evästä, eikä kompuroitu, eikä nähty mörköjä. Rennosti korvat hörössä vain taivallettiin hämmästyttävän reipasta tahtia. Nämä hetket on juuri niitä, joiden takia elämä näyttää taas pitkään valoisammalta. Kuten olen ennenkin todennut, hevosissa on kumma voima ♥
Nyt ovat saaneet ponipojat tyytyä takamettän väliaikaslaitumiin, kun polkupyöräni on varastettu. Minä kun tarvin sitä herrojen laitumellevientiä varten. Ajelen nimittäin pyörällä laitumelta vietyäni ja laitumelle hakeakseni ponit. Kävellen tulee vähän liikaa päivittäin kun pojat ovat siellä kuitenkin vain osan vuorokaudesta ja matkaa on kumminkin noin 3km suuntaansa.
Tällaista rataa juostiin reilu pari viikkoa sitten. Kartturi oli ihan pihalla, kun jotenkin en saanut radasta mitään otetta. Kyllä minä estejärjestyksen opin, mutten osannut hahmottaa ohjauskuvioita. Kyllä me jotenkin onnistuttiin, muttei mitenkään erityisen hyvä mieli jäänyt kyllä.
Seuraavalla viikolla oli taas pitkä rata ja sen hahmottaminen sujuikin jo ihan hyvin ja oma mielentilakin oli parempi kuin edellisellä kerralla. Treenikin meni paremmin, tietenkin. Itseasiassa vallan loistavasti.
Tästä on myös kokeiluluontoinen kuva, josta tosin puuttuu putki numero 19, kun en saanut sitä mitenkään mahtumaan kuviin. Taustalla on myös ylimääräiset puomi ja A-este, jotka seisovat kentällä yötä päivää. Muut esteethän asuvat kontissa.
Viime perjantaina tehtiinkin vaihteeksi kahta pienempää radan pätkää. Ihan kivaa vaihteeksi. Taas otin kuvia, kun en minä muuten välttämättä enää osaa rataa piirtää kotona. Tähän laitoin myös numeroinnit, muttei ne oikein näy. Olisi pitänyt laittaa isommalla.
Tässä piirrettyinä molemmat versiot. Jotkut suorittivat molemmat pätkät putkeen, mutta osa kuten minäkin teki pätkän kerrallaan ja toisella kierroksella sitten toinen pätkä. Hyvää harjoitusta meille kisoja ajatellen.
Eilen illalla olikin möllikisat omalla kentällä ja käytiin pari rataa juoksemassa. Ensimmäinen möllirata meni ihan hyvin, mutta koska olin kokoajan ihan hitosti myöhässä, rimoja tippui. Noah kun on kiltti ja hyppää huonostakin ponnistuspaikasta jos akka kerran käskee. Aalla se myös jostain syystä kääntyi ympäri ja tuli alas, josta siis kielto. Minä olin aika paljon takana, mutta niin minä olen treeneissäkin, eikä se ympäri käänny silti. Ehkäpä hidastin ja koira luuli olevansa väärällä esteellä tai jotain. Mutta videota saattaa olla tarjolla tänään, joten sittenhän sen näkee. Tuloksena 15 ja maxien voitto. No, möllikoiria oli radalla vain kaksi.
Kisaavien rata päättyi putken väärään päähän kuudennella esteellä. Tuloksena siis hylky, muttei tämäkään rata huono ollut. Koira tosin kävi kohtalaisilla kierroksilla ja ohjaus ei ollut ollenkaan helppoa, mutta ihan tyytyväinen saa silti olla. Sitäpaitsi onnistuin ohjaamaan kahteen oikeaankin putken päähän, joka ei ollut ollenkaan helppo nakki. Rata oli nimittäin sama kuin mölleissä, kepit lisättynä ja esteiden suoritussuuntia hieman muutettuna. Koirathan muisti jo edelliseltä radalta suoritusjärjestyksen, joten hyllyjä sateli muillekin. Ja muut oli sentään ihan oikeasti kisaavia, suurin osa kolmosen koiria. Ei siis huono tulos ollenkaan.
 |
| Kännykkälaatua |
Ponien kanssa käytiin toissa viikonloppuna fiksailemassa laitumen aidat kuntoon. Rauhallisesti käppäiltiin laitumelle, kunnes Limppu tajusi ihan viime metreillä mihin ollaan menossa. Sitten tuli kiire. Parikymmentä metriä ennen se sitten meni menojaan, enkä edes yrittänyt sitä pysäyttää. Niin se on tehnyt joka vuosi ensimmäisellä kerralla. Kävin sitten poistamassa vaan narun ja annoin kaverin nauttia elämästään.
Vähän epäilin, etteivät anna enää kiinni kun reilu puolen tunnin päästä aloin tehdä lähtöä, mutta kiltisti lähtivät molemmat matkaan. Kotiin päin matkustelinkin Limpun selässä ja Limppu olikin varsin otettu tärkeästä tehtävästä. Yhtään ei hampsittu evästä, eikä kompuroitu, eikä nähty mörköjä. Rennosti korvat hörössä vain taivallettiin hämmästyttävän reipasta tahtia. Nämä hetket on juuri niitä, joiden takia elämä näyttää taas pitkään valoisammalta. Kuten olen ennenkin todennut, hevosissa on kumma voima ♥
Nyt ovat saaneet ponipojat tyytyä takamettän väliaikaslaitumiin, kun polkupyöräni on varastettu. Minä kun tarvin sitä herrojen laitumellevientiä varten. Ajelen nimittäin pyörällä laitumelta vietyäni ja laitumelle hakeakseni ponit. Kävellen tulee vähän liikaa päivittäin kun pojat ovat siellä kuitenkin vain osan vuorokaudesta ja matkaa on kumminkin noin 3km suuntaansa.
 |
| Nämä siis rakennetaan vaan siksi aikaa kun pojat syö ja puretaan sitten. Seuraavan kerran taas toiseen paikkaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti