Kesäpuuhia

Nyt kun kelit on mukavan kesäiset, aurinko paistaa ja lämpötilat on hellelukemissa, mikäs sen mukavampaa kuin rannalla hengailu. Meiltä on venerantaan kolmisen kilometriä ja siellä on hyvä uittaa koiria. Vielä ollaan voitu mennä kävellen, mutta kun lämpötilat vielä tuosta nousee, täytyy ottaa auto apuun.

Tästä se lähtee. Koirat on juuri päästetty vapaaksi ja sitten mennään. Noah aloittaa urakkansa eli ui juuri niin kauan kuin saa.. ja uisi vielä senkin jälkeen. Aika monta käskyä on tarvittu herran rannalle saamiseen. Diiva pulahtaa kerran ja aloittaa sitten oman harrastuksensa. Kivien sukeltamisen pohjasta. Diiva noutaa myös lumpeenlehtiä mielellään, mutta koska niitä ei vielä ole, se sukeltelee kiviä.

Noah ui ja jos ei pidä varaansa, se on hyvinkin äkkiä vain piste jossain horisontissa. Sillä ei oikein ole mitään tolkkua. Sopivin väliajoin kutsumalla, se pysyy riittävän lähellä ja muutamalla perkeleellä tulee jopa rannalle, mutta hyppää toki heti takaisin.

Ponipoikien kesäpuuhiin on kuulunut jonkin verran lenkkeilyä ja herkuttelua tuoreella ruoholla. Limpulla on aina kauhea kiire ja hätä kun liikkeelle lähdetään. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka kaikki ruohot onkin jo syöty. Eilenkin se kipitti hirmutonta nöpöhölkkää rinnalla koko matkan. Kun hetkeksi rauhoittui, päästin syömään ja sitten ahmittiinkin niin kuin ei ikinä olisi ruokaa saanut. Hetken ahmittuaan rauhoittuu kyllä, kun huomaa ettei herkut lopu. Sitten taas kävellään ja taas syödään ja kävellään ja syödään. Ja kaikki nauttii. Etenkin itikat, joita on miljoonasti.

Kuva on viime kesältä, tämän kesän kuvat on vielä ottamatta