Ihanan lämmintä on ollut, eilenkin parhaimmillaan parikymmentä astetta. En pane pahakseni. Minä pidän lämpimästä. Eläimillä menee hiukka tottua, muttei nekään kovin kärsiviltä vaikuta. Koirat käy sopivan tilaisuuden tullen vedessä vilvoittelemassa ja Ljúfur heittää pitkälleen piehtaroimaan milloin missäkin. Ja Limppukin on taas mukavan rauhallinen ja rento lenkkeilykaveri, johon tosin suurimmaksi osaksi vaikuttaa mahan tämänhetkinen kohtuullinen kunto plus että heinä on vaihtunut vähemmän sokeria sisältäväksi.
Limpun kanssa on siis mennyt viime aikoina hyvin. Lenkillä ollaan käyty harvakseltaan, ettei pappaheppa kyllästy ja heittäydy hankalaksi. Muuta pientä aktiviteettia ollaan yritetty kehitellä. Pihalla ollaan pyöritelty maastakäsittelyharjoitusten, temppuilun, ohjasajon ja ratsastuksen merkeissä. Tai no ratsastuksen ja ratsastuksen.. Kun tuossa pienellä pihalla pyörittää ilman satulaa ja riimu päässä, niin ei sitä parhaalla tahdollaankaan voi juuri ratsastukseksi kutsua, vaikka me yritetäänkin ihan oikeasti tehdä jotain fiksua. Tai kun istuskelen "villinä ja vapaana" tarhailevan ponin selässä tekemättä mitään. Kaikki tämä on kuitenkin meille tärkeää.
Noahin ilmaisutreenit jatkuvat ja jatkuvat. Kotona menee hyvin ja treeneissäkin, jos ottaa pelkkää ilmaisua. Torstaina tehtiin treeneissä ensi kertaa sitten viime syksyn ihan oikeaa hakua eli maalimiehet olivat valmiina metsässä ja koiraskoira joutui ihan etsimään. Ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ensimmäisellä sekosi ihan totaalisesti ja moikkasi vallan voimallisesti. Maalimies ylös ja toinen yritys oli ok. Toisella maalimiehellä ei ihan yhtä voimallisesti moikannut, mutta lipaisi kumminkin. Taas maalimies ylös ja toinen yritys, joka oli hyvä. Kolmas ja neljäs sujui jo ensiyrittämällä kuten kuuluukin. Tähän osasin kyllä vähän varautuakin, vaikka toivoinkin että oppi olisi mennyt perille. Ehkäpä se ensi kerralla jo muistaa alusta asti käyttäytyä.
Agilitytreenit oli perjantaina kuten aina. Ennen lähtöä tehtiin takametsässä ilmaisu- ja piilotreeniä ja Noah olikin aika hyvässä mielentilassa kun kentälle saavuttiin ja lähdettiin lämmittelylenkille. Ennen omaa vuoroa se sai istua vaihteeksi aika kauan autossa, kun yleensä yritän päästä mahdollisimman nopsasti ratatreeniin. Sitten olikin jo kierrokset taas kivasti kohonneet. Otettiin pysäytysliikkeitä odotellessa. Seisominen tuntui olevan kateissa, mutta alkoi jollain tapaa löytymään.
Radalla koira toimi hienosti, mutta ohjaajalla oli jotain ongelmia. Kuten että unohdin radan... Huolimattomien ohjauskuvioiden vuoksi, Noah myös tiputteli rimoja, mikä ei ole sille tyypillistä. Kokonaisuutena homma toimi kuitenkin ihan hyvin. Kivat treenit taas ja makeatkin tällä kertaa, kun tarjolla oli mokkapaloja perropoika Pason kahden nollaradan kunniaksi.
Tänään pitäisikin hakea äidin pikku cottoni Vikke taas hoitoon vähäksi aikaa. Vikke ei välttämättä ole asiasta kovin innoissaan, mutta joutuu ikävä kyllä soputumaan taas muutamaksi päiväksi laumaelämään.
 |
| Tältä näyttää poikien ruokailu Limpun selästä kuvattuna |
Noahin ilmaisutreenit jatkuvat ja jatkuvat. Kotona menee hyvin ja treeneissäkin, jos ottaa pelkkää ilmaisua. Torstaina tehtiin treeneissä ensi kertaa sitten viime syksyn ihan oikeaa hakua eli maalimiehet olivat valmiina metsässä ja koiraskoira joutui ihan etsimään. Ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ensimmäisellä sekosi ihan totaalisesti ja moikkasi vallan voimallisesti. Maalimies ylös ja toinen yritys oli ok. Toisella maalimiehellä ei ihan yhtä voimallisesti moikannut, mutta lipaisi kumminkin. Taas maalimies ylös ja toinen yritys, joka oli hyvä. Kolmas ja neljäs sujui jo ensiyrittämällä kuten kuuluukin. Tähän osasin kyllä vähän varautuakin, vaikka toivoinkin että oppi olisi mennyt perille. Ehkäpä se ensi kerralla jo muistaa alusta asti käyttäytyä.
Agilitytreenit oli perjantaina kuten aina. Ennen lähtöä tehtiin takametsässä ilmaisu- ja piilotreeniä ja Noah olikin aika hyvässä mielentilassa kun kentälle saavuttiin ja lähdettiin lämmittelylenkille. Ennen omaa vuoroa se sai istua vaihteeksi aika kauan autossa, kun yleensä yritän päästä mahdollisimman nopsasti ratatreeniin. Sitten olikin jo kierrokset taas kivasti kohonneet. Otettiin pysäytysliikkeitä odotellessa. Seisominen tuntui olevan kateissa, mutta alkoi jollain tapaa löytymään.
 |
| Taas tällainen kummallinen ratapiirros |
Radalla koira toimi hienosti, mutta ohjaajalla oli jotain ongelmia. Kuten että unohdin radan... Huolimattomien ohjauskuvioiden vuoksi, Noah myös tiputteli rimoja, mikä ei ole sille tyypillistä. Kokonaisuutena homma toimi kuitenkin ihan hyvin. Kivat treenit taas ja makeatkin tällä kertaa, kun tarjolla oli mokkapaloja perropoika Pason kahden nollaradan kunniaksi.
Tänään pitäisikin hakea äidin pikku cottoni Vikke taas hoitoon vähäksi aikaa. Vikke ei välttämättä ole asiasta kovin innoissaan, mutta joutuu ikävä kyllä soputumaan taas muutamaksi päiväksi laumaelämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti