Koko viikonloppu meni talkoillessa oman seuran agilitykisoissa. Paljon oli tuttuja naamoja, sekä uusia ja vanhoja koiratuttavuuksia. Sunnuntaina paikalla oli kaksi ihanaista pentua, kääpiövillis ja mudi. Ihanan reippaita agilitykoiran alkuja. Tuloksiakin tuli, tosin meidän ryhmä ei tällä kertaa tuloslistojen kärjessä komeillut. Onneksi kuitenkin muut seuran jäsenet onnistuivat paremmin. Ainakin kaksi luokkanousua taisi tulla ja yksi hyppyserti. Kivaa oli, vaikka väsy tulikin.
Viikonloppuna jäi oma lauma aika vähäiselle aktivoinnille. Koirat kävi lenkillä ja ponit vain tarhaili. Edellisellä viikolla sentään ehdittiin touhuta vähän jotakin.
Noah ainakin treenaili vähän esineruutua, ilmaisuja, piiloilmaisuja, noutoa, sekä agilityä, lenkkeilyn lomassa tietenkin. Ilmaisut toimi kotona tosi hyvin ja piiloilmaisunkin juonen tuntuisi viimein oppineen. Treeneissäkään ei suuria ongelmia ollut. Autolla itseni ottama ensimmäinen oli hieman vauhdikas, eikä jarrut oikein pitäneet. Jouduin siis poistumaan paikalta kun törmäsi. Samoin kävi ensimmäisellä maalimiehellä. Sen jälkeen keskittyi tosissaan, eikä tehnyt enää vahingossakaan yhtään "kosketusvirhettä", vaikka virtaa olikin ihan reippaasti. Hyvin onnistuivat maalimiehetkin heittämään pallon koiran yli Juhan ohjeen mukaan. Minulta se ei onnistu kovinkaan hyvin. Tuntuu toimivalta systeemiltä kyllä.
Kevään ensimmäinen esineruututreenikin meni ihan hyvin. Virtaa kieltämättä oli enemmän kuin järkeä ja Noah juoksentelikin osan aikaa ulkona ruudusta. Puolustukseksi on tosin pakko sanoa, että tuuli oli myrskylukemissa ja vei varmasti hajut hyvinkin kauas, plus että ruutu ei ollut kovin hyvin tallottu. Yksinään treenatessa kun tulee aina vähän oikaistua siinä kohtaa. Kaikki kolme esinettä kuitenkin löytyivät nopsasti ja luovutuksetkin olivat oikein hienot. Ei siis tarvinut taistella "lelujen" omistussuhteista tällä kertaa.
Agilityesteet on taas siirretty ulkokentälle eli treenimatkani lyheni kahdella kolmanneksella. Viime viikolla oli ensimmäinen ulkotreeni tälle keväälle, joten pientä keskittymiskyvyn puutetta oli havaittavissa yhdessä jos toisessakin koirassa. Noahille otin odotellessa noutoa ja hyvinhän tuo muuten sujui, mutta hintsusti ylimääräiset kierrokset aiheuttivat kapulan pureskelua. Osasi kuitenkin rauhoittua luovutuksessa uudella tuo-käskyllä. Ei siis ollenkaan huonossa mallissa tuokaan liike. Kiireesti vaan telineet peliin, jotka on siis vaiheessa, ja eteenmeno kondikseen. Muut palikat onkin jo kasassa. Kisoihin olisi kova hinku jo.
Itse agilitytreenikin meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka koiralla vähän lepattikin. Kakkoselta kolmoselle oli olevinaan tosi vaikea. Rima putosi joka hiton kerta, eikä puomille menokaan oikein sujuvaa ollut. Toinen hankala paikka oli 14-15 väli, kun minä en vain ehtinyt ajoissa putken päähän työntämään koiraa hypylle. Muuten homma toimi ihan hyvin, rata oli kiva, eikä mikään hirvittävän vaikea. Just sopiva ensimmäisiin ulkotreeneihin.
Lenkkeilyäkin ollaan ehditty siis harrastaa. Limppu ei viime viikolla lenkkeillyt, hengailin vain sen selässä tarhassa yhtenä päivänä, tällä kertaa ilman mitään vermeitä hevosella. Harjailuakin on joutunut harrastamaan, koska karvaa lähtee, paljon. Limpulla alkaa olla jo hyvässä mallissa ja se onkin jo etuosastaan kesäkarvalla, mutta Ljúfurilla riittää vielä. Ljúfurin rasvailutkin on aloitettu taas. Aamuisin on harjan ja hännän tyveen hiukkasen työnnetty ihottumavoidetta. Ei se hankaa kyllä, muttei tarvi aloittaakaan.
Ljúfur on lenkkeillyt paksusta karvastaan huolimatta ja kävin minä kerran pellollakin juoksuttamassa. Nyt ei pelloille enää olekaan asiaa kun toukotyöt on viimein vauhdissa. Ja kyllä se juoksikin. Ensimmäinen kymmenen minuuttia meni laukatessa hurjaa vauhtia, kun en halunnut sitä estääkkään. Hyvin se kuunteli ja hiljensi vauhtia kun vaan pyysi. Sitten kun oli pahimmat energiat purettu, yritettiin vähän ravityöskentelyä, mutta juoksemaan tottumaton poni oli jo sen verran hyvin väsähtänyt pehmeällä pellolla laukkailussa, ettei siitä oikein mitään tullut. Hetkellisesti löytyi ihan hyvä ravi, mutta suunnan vaihdon jälkeen alkoi löytyä lähinnä vaan possupassi, joten muutaman raviaskeleen jälkeen annoin periksi ja vaihdettiin ohjasajoon. 10-15 minuuttia pyörittiin pellolla ohjasajon merkeissä, keskittyen lähinnä taipumiseen ja käännöksiin muutenkin. Pieniä voltteja ja kiemurauraa, sekä satunnaisia suunnanvaihtoja lävistäjän kautta. Ihan hienosti toimi, vaikkei olla koko talvena juuri taidettu tehdäkään moista.
Selässäkin kävin taas pitkästäaikaa ja ihka ensimmäistä kertaa muualla kuin omalla pihalla. Lenkillä kotiin tullessa siis kiipesin kiveltä selkään, istuskelin siellä hetken rapsuttelemassa harjan tyveä, palkkasin ja hyppäsin alas. Ljúfur ei ollut millänsäkään. Hieno poni. Liikkeellekin olis varmaan päästy, mutten halunnut ottaa riskejä, kun ihan en luota tuohon jaloissa pyörivään koiraskoiraan. Se kun saattaa päättää ihan yhtäkkiä vaikka napata kintereeseen.
Eilen oli ihana aurinkoinen ja, ensimmäisen kerran tänä keväänä, ihan oikeasti lämmin päivä. Ei tarvinut takkia ennen kuin illalla ja näytti jotkut ihan lyhythihaisessakin ulkoilevan. Minä kuitenkin pidin vielä pitkähihaisen päälläni, mutta välihousuista raaskin kuitenkin luopua. Kesää odotellessa.
Viikonloppuna jäi oma lauma aika vähäiselle aktivoinnille. Koirat kävi lenkillä ja ponit vain tarhaili. Edellisellä viikolla sentään ehdittiin touhuta vähän jotakin.
Noah ainakin treenaili vähän esineruutua, ilmaisuja, piiloilmaisuja, noutoa, sekä agilityä, lenkkeilyn lomassa tietenkin. Ilmaisut toimi kotona tosi hyvin ja piiloilmaisunkin juonen tuntuisi viimein oppineen. Treeneissäkään ei suuria ongelmia ollut. Autolla itseni ottama ensimmäinen oli hieman vauhdikas, eikä jarrut oikein pitäneet. Jouduin siis poistumaan paikalta kun törmäsi. Samoin kävi ensimmäisellä maalimiehellä. Sen jälkeen keskittyi tosissaan, eikä tehnyt enää vahingossakaan yhtään "kosketusvirhettä", vaikka virtaa olikin ihan reippaasti. Hyvin onnistuivat maalimiehetkin heittämään pallon koiran yli Juhan ohjeen mukaan. Minulta se ei onnistu kovinkaan hyvin. Tuntuu toimivalta systeemiltä kyllä.
Kevään ensimmäinen esineruututreenikin meni ihan hyvin. Virtaa kieltämättä oli enemmän kuin järkeä ja Noah juoksentelikin osan aikaa ulkona ruudusta. Puolustukseksi on tosin pakko sanoa, että tuuli oli myrskylukemissa ja vei varmasti hajut hyvinkin kauas, plus että ruutu ei ollut kovin hyvin tallottu. Yksinään treenatessa kun tulee aina vähän oikaistua siinä kohtaa. Kaikki kolme esinettä kuitenkin löytyivät nopsasti ja luovutuksetkin olivat oikein hienot. Ei siis tarvinut taistella "lelujen" omistussuhteista tällä kertaa.
Agilityesteet on taas siirretty ulkokentälle eli treenimatkani lyheni kahdella kolmanneksella. Viime viikolla oli ensimmäinen ulkotreeni tälle keväälle, joten pientä keskittymiskyvyn puutetta oli havaittavissa yhdessä jos toisessakin koirassa. Noahille otin odotellessa noutoa ja hyvinhän tuo muuten sujui, mutta hintsusti ylimääräiset kierrokset aiheuttivat kapulan pureskelua. Osasi kuitenkin rauhoittua luovutuksessa uudella tuo-käskyllä. Ei siis ollenkaan huonossa mallissa tuokaan liike. Kiireesti vaan telineet peliin, jotka on siis vaiheessa, ja eteenmeno kondikseen. Muut palikat onkin jo kasassa. Kisoihin olisi kova hinku jo.
 |
| Hassustipäin piirretty rata, mutta jotenkin minun oli helpompi hahmottaa se näin. |
Itse agilitytreenikin meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka koiralla vähän lepattikin. Kakkoselta kolmoselle oli olevinaan tosi vaikea. Rima putosi joka hiton kerta, eikä puomille menokaan oikein sujuvaa ollut. Toinen hankala paikka oli 14-15 väli, kun minä en vain ehtinyt ajoissa putken päähän työntämään koiraa hypylle. Muuten homma toimi ihan hyvin, rata oli kiva, eikä mikään hirvittävän vaikea. Just sopiva ensimmäisiin ulkotreeneihin.
Lenkkeilyäkin ollaan ehditty siis harrastaa. Limppu ei viime viikolla lenkkeillyt, hengailin vain sen selässä tarhassa yhtenä päivänä, tällä kertaa ilman mitään vermeitä hevosella. Harjailuakin on joutunut harrastamaan, koska karvaa lähtee, paljon. Limpulla alkaa olla jo hyvässä mallissa ja se onkin jo etuosastaan kesäkarvalla, mutta Ljúfurilla riittää vielä. Ljúfurin rasvailutkin on aloitettu taas. Aamuisin on harjan ja hännän tyveen hiukkasen työnnetty ihottumavoidetta. Ei se hankaa kyllä, muttei tarvi aloittaakaan.
Ljúfur on lenkkeillyt paksusta karvastaan huolimatta ja kävin minä kerran pellollakin juoksuttamassa. Nyt ei pelloille enää olekaan asiaa kun toukotyöt on viimein vauhdissa. Ja kyllä se juoksikin. Ensimmäinen kymmenen minuuttia meni laukatessa hurjaa vauhtia, kun en halunnut sitä estääkkään. Hyvin se kuunteli ja hiljensi vauhtia kun vaan pyysi. Sitten kun oli pahimmat energiat purettu, yritettiin vähän ravityöskentelyä, mutta juoksemaan tottumaton poni oli jo sen verran hyvin väsähtänyt pehmeällä pellolla laukkailussa, ettei siitä oikein mitään tullut. Hetkellisesti löytyi ihan hyvä ravi, mutta suunnan vaihdon jälkeen alkoi löytyä lähinnä vaan possupassi, joten muutaman raviaskeleen jälkeen annoin periksi ja vaihdettiin ohjasajoon. 10-15 minuuttia pyörittiin pellolla ohjasajon merkeissä, keskittyen lähinnä taipumiseen ja käännöksiin muutenkin. Pieniä voltteja ja kiemurauraa, sekä satunnaisia suunnanvaihtoja lävistäjän kautta. Ihan hienosti toimi, vaikkei olla koko talvena juuri taidettu tehdäkään moista.
Selässäkin kävin taas pitkästäaikaa ja ihka ensimmäistä kertaa muualla kuin omalla pihalla. Lenkillä kotiin tullessa siis kiipesin kiveltä selkään, istuskelin siellä hetken rapsuttelemassa harjan tyveä, palkkasin ja hyppäsin alas. Ljúfur ei ollut millänsäkään. Hieno poni. Liikkeellekin olis varmaan päästy, mutten halunnut ottaa riskejä, kun ihan en luota tuohon jaloissa pyörivään koiraskoiraan. Se kun saattaa päättää ihan yhtäkkiä vaikka napata kintereeseen.
Eilen oli ihana aurinkoinen ja, ensimmäisen kerran tänä keväänä, ihan oikeasti lämmin päivä. Ei tarvinut takkia ennen kuin illalla ja näytti jotkut ihan lyhythihaisessakin ulkoilevan. Minä kuitenkin pidin vielä pitkähihaisen päälläni, mutta välihousuista raaskin kuitenkin luopua. Kesää odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti