Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.

Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.

Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.