Sataa sataa ropisee

Siis todellakin sataa. Lähes taukoamatta ja joka päivä. Eilen meinasin jättää tallireissun kokonaan väliin, koska vettä tuli kaatamalla. Neljän huitteissa aloin jo olla niin tylsistynyt, että lähdin sitten kuitenkin. Ponien kanssa en tehnyt kyllä mitään, siivoilin vain vähän pihattotarhaa. Tänään käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa pieni lenkki, sateessa tietenkin. Pihattotarha lainehtii ja muistuttaa enemmän riisipeltoa kuin laidunta. Ojat kulkevat aidan vierustoilla, mutta koska tulvivat pitkin peltoja, niin märkää on.

Ennen kuin tämä hiton sadekausi alkoi, reipailtiin kyllä ihan reippaina enemmän ja vähemmän, milloin milläkin kokoonpanolla.

Vähän on tapahtunutkin. Viimeksi kun Ljúfur oli peräponina kärrylenkillä, se meni kertaalleen ihan kunnolla polvilleen. Aika alkumatkasta vielä, joten toivottavasti oli kyse vain vanhan ponin jäykkyydestä. Polvista näytti kuitenkin menneen vain vähän karvoja poikki, joten matka jatkui. Polvet kuitenkin olivat saaneet ihoon asti osumaa ja hiukan vuotivatkin. Poni kuitenkin liikkui puhtaasti, joten lenkki heitettiin kaikesta huolimatta. Ei ihan suunnitellun pituisena tai vauhtisena, mutta lenkki kuitenkin.

Asfaltti-ihottumaa polvissa.

Kamburin leukapatti alkoi myös oireilla. Sehän on kasvattanut kokoa jo jonkin aikaa ja viimein se sitten puhkesi. Sitä ennen se oli pari päivää kipeä, eikä siihen saanut koskea. Nyt kun se on vuotanut tyhjäksi, sitä ei juurikaan enää ole. Jotain veren sekaista nestettä sieltä tuli, ei siis mätää tms. Ja siinä oli/on kaksi reikää ihan vieretysten eli ettei vaan nyt kuitenkin olisi johtunut se keväinen naaman turvotus käärmeenpuremasta josta olisi tämä patti jäänyt, kun samalla puolellakin on. Miltään fisteleiltäkään ne eivät näytä, mutta voihan ne silti kuitenkin olla.

Ponipojat muutivat siis takaisin pihattoon viimeinkin viime torstaina. Toistaiseksi ovat kaksistaan, kun pihattokaveri on talliasukkina olosuhteiden pakosta. Mitään suurta hässäkkää ei muuttoon liittynyt. Molemmat kävelivät lähes suorinta tietä heinäpaalille ja juurtuivat siihen. Mitä nyt Kambur ensin järkyttyi syvästi, koska paalia oli siirretty. Se marssi päättäväisesti siis ensin vanhalle paikalle ja tuijotti hetken sen näköisenä, että mitähän v..tua? Pieni spurtti ja näköyhteys paaliin oli saavutettu. Askellaji muuttui saman tien hitaaksi käynniksi, kun nuori herra suunnisti syömään.

Koirat ovat lenkeilleet, muttei sitten muuta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin, kun autokin on taas alla. Hyvin ne kyllä oppivat laina-autossakin matkustamaan, eikä sinne odottamaan jäädessäänkään saaneet aikaan mitään katastrofia. Ihan pysyivät kiltisti takapenkillä.  Eivät silti olleet kovin paljoa mukana, vaikka jotenkin tuntui, että varsinkin Noah matkusti mielummin niin. No, nyt matkustavat jälleen tutussa häkissä. Auto vaan on vaihtunut.