Jäsenet järjestykseen ja vähän muutakin

Lauantaina menin tallille puolilta päivin. Ljúfur ensin "käsittelyyn". Tilanne laitumella näytti rauhoittuneen. Ljúfur kyllä hiukan väistätteli uutta kaveria, muttei enää ajanut. Ihan lähekkäin laidunsivatkin. Hyvä niin. Ljúfur pääsi koirien kanssa pienelle lenkille ja samalla tarkistettiin kauempaa laitumen tilanne, kun tämä herhiläispapparainen oli poissa. Siellä varsat 1v ja 3v laidunsivat rauhassa keskenään. Toinen pappaheppanen oli sisällä pihatossa.

Ljúfuria takaisin laitumelle viedessäni, palasivat samaa matkaa myös ponit laitumelle. Olivat pari päivää pihatossaan ravien takia. Hiukan aiheutti juoksentelua, muttei kovin paljoa. Sinne ne jäi laiduntamaan, kun läksin.

Kamburin vuoro oli sitten lähteä kärrylenkille. Käytiin juoksentelemassa himpan vajaa kymmenen kilometriä. Paarmoja oli ihan hurjasti ja kaikki tietysti Korpun kimpussa. Meinasi mennä hermo moneen otteeseen ponilta, mutta pienen ravipätkän jälkeen aina hetkeksi rauhoittui. Muutamassa paikassa mentiin vähän kovempaakin. Pari kertaa pelästyi ihan kunnolla, mitä ei yleensä tapahdu. Ensin juoksi Ljúfurin uusi laidunkaveri täysillä aidalle, aiheuttaen pienen äkkiryntäyksen eteenpäin. Helposti sain kiinni ja matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Hetken päästä tallinomistaja oli mustikassa ja tuli jotenkin yllättäen näkökenttään mutkan takaa. Taas rynnättiin. No, hyvä huomata, että käsissä on, vaikka sitten lähtisikin ryöstämään.

Sunnuntaina olikin jännä päivä. Kamburilla oli tapaaminen jäsenkorjaajan kanssa, kuten muutamalla muullakin tallin hevosella. Laitumella oli aika rento tunnelma, kun hain Korppua hoitoon. Seitsemästä kuusi makasi. Pujottelin omani luo ja laitoin sille riimun päähän. Vaan Korppu ei jaksanut nousta, heittäytyi vain levyksi. Pisti vielä silmätkin kiinni varmuuden vuoksi. Aika tovin sain houkutella, ennen kun nousi ylös. Yleensä annan maata, niin kiire ei koskaan ole, mutta nyt en voinut.

Ensin katsottiin liikkeet kentällä. Etukäteen olin jo laittanut hiukan tietoja ja sanoikin heti, että takapäässä on vikaa. Ja niin olikin. Paljon. Niskassa vasemmalla myös, mikä laukesi helposti. Takaosaa saikin sitten työstää ihan huolella, eikä silti meinannut tapahtua mitään. Laser lauloi. Kyllä se lopulta näytti jo paremmalta ja liikkuikin paremmin. Laitoin vielä arnikaa pahiten runnottuihin kohtiin, ennen kuin palautin ponin laitumelle. Ohjeeksi saatiin pari vapaata/taluttelupäivää ja kuukauden päästä uusintakatsaus.

Tällainen näkymä minua laitumella odotti

Olihan kiva jutella kerrankin ihmisen kanssa, jolla on myös olleet hevoset kengättä tyyliin aina. Kuolaimet eivät myöskään kuulu kuvioon. Harrastaa matkaratsastusta ja kisaa 80 kilometriä. Sainkin hyviä bootsivinkkejä samalla. Kiitos siitä. Ihan kaikkeen ei ehtinyt tunnissa paneutua, mutta ehkä joskus toisen kerran sitten. Vaikka toisaalta toivon kyllä, ettei tarvisi hänen palvelujaan käyttää. Elokuussa on Kouvolassa matkaratsastuskisat, niin ehkä sitten siellä.

Maanantaina kävin tallilla hoitamassa ja (ötökkä)myrkyttämässä ponit. Lappasin lantaakin hiukan, mutta kauaa en ollut, kerrankin. Koirien kanssa käytiin metsässä pieni kierros. Kaikenkaikkiaan kuitenkin varsin laiskansorttinen ilta.

Tiistaina käytiin Korpun ja koirien kanssa lenkillä. Rauhallisesti käveltiin neljän kilometrin verran. Matkalla vielä juteltiin tutun kanssa jonkin aikaa, joten kauhean rankkaa ei tosiaankaan ollut. Keli oli hyvä, paitsi paarmat ja muut öttiäiset kiusasivat.

Tulevat pihattokaverukset tutustuu (11.7. ke @Tuuli)

Keskiviikkona ajattelin ohjasajaa Korpun kentällä, mutta koska kenttä oli varattu, päädyin virittelemään kärryt perään ja käytiin tekemässä sama neljän kilometrin lenkki, mitä edellisenäkin päivänä. Kävellen edettiin lähinnä, kotimatkalla pienesti hölkkää. Liikkeet näyttivät takaa katsottuna selkeästi paremmilta, jotenkin vakaammilta. Eikä hivuttanutkaan, ainakaan ei yhtään kolissut kuten yleensä. Hienoa!

Koirat kävivät taas vaan metsässä illalla, kun jotenkin tallireissut vaan venähtää näin kesäisin. Lisää tunteja vuorokauteen tarvisin. Talvisin voisi muutaman vaikka ottaa poiskin. Vaikka ne pimeimmät.

Torstaina oli taas Loviisan ravit. Onhan niitä tässä ollut muitakin, mutta tänään siellä juoksivat myös tallin shettikset, joten katsomaan piti lähteä. Kuumaa oli, mutta oikein mukavaa. Nopsasti vierähti taas ilta ja kello oli jo vaikka mitä, ennen kuin kotiin ehdin. Koirat siis joutuivat tyytymään taas vain pieneen pissalenkkiin metsän puolella.

Perjantaina oli taas jälleen kerran ajatus ohjasajaa Kambur, mutta taas jälleen kerran se myös jäi. Tällä kertaa tallilla oli sairastapaus ja sen verran pahalta näytti ponin tilanne, etten itsekään ollut enää täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekemään mitään kovin ajatusta vaativaa. Lähdettiin siis tulevan pihattokaverin seuraksi uittomontulle. Kivaa oli ja itsekin jouduin lähes uimaan. Korppukin meni syvemmälle kuin koskaan ja ihan omasta halusta. Askel vielä ja sekin olisi uinut.

Ljúfurinkin hoidin taas jo heti tallille tullessa, kuten yleensä. Muuta sen kanssa ei ole enää juuri tehty. Ihan hyvin se näyttää voivan, mutta kun vertaa muihin, on sen sieraimet aina kovin suurena eli hengitys kulkee huonosti, vaikkei pumppaakaan ja hikoileekin vaikkei mitään tee. Pihatossa sisällä se paljon seisoskelee. Alkaa varmaan pian olla aika sen päästä Limpun kaveriksi. Voihan itku..

Koirien kanssa käytiin talleilun jälkeen lenkillä kaupalla ja sen läheisyydessä. Ei oltu kauaa, koska kuuma ja uimaankin pääsivät. Mutta koska pitkään lenkkiin ei ollut mahdollisuutta ja lenkkiä kuitenkin tarvitsivat, oli nuuskutuslenkki taas oikein hyvä ratkaisu. Väsähtivät mukavasti.

Vielä bonuksena Tuulin ottamia kuvia viime perjantain ratsastuksesta. Ponihan näyttää ihan ratsulta.