Maanantaina oli tarkoitus pitää Korpulla vapaapäivä, mutta vilkaisu säätietoihin, sai minut muuttamaan mieltäni. Mukavampi ulkoilla auringonpaisteessa kuin sateessa. Oli siis Korpun ajopäivä. Ajatus oli käydä vain pieni neljän kilometrin lenkki, mutta koska poni ehdotti risteyksessä suuntaa, mikä vie pidemmälle lenkille, mentiin sitten sinne. Seuraavan tienhaaran kohdalla mentiin minun valitsemaani suuntaan ja sitä seuraavienkin ja päädyttiin heittämään noin kuuden kilometrin lenkki. Harmi, että tiet ovat kivikovia, joten pelkästään kävellen tuo kuusi kilometriä on kyllä liian vähän. Viikolla kuitenkin aika on sen verran rajallista, ettei paljon reilua tuntia pidempää lenkkiä ehdi heittää. Jos siis aikoo vielä tehdä jotain muutakin. Nyt jäi tekemättä. Koiratkin pääsivät vain pienesti metsään tarpeilleen.
Tiistaina oli sadepäivä ja kotipäivä. Kotihommia siis yritin hiukan tehdä ja jotain sain tehdyksikin. Siinä sivussa tehtiin koirien kanssa jotain pientä. Hyvää tekee välillä sekin, ettei mene kotoa mihinkään. Ja nyt en todellakaan mennyt. Ulkonakaan en ollut kuin roskiksen viennin ajan.
Keskiviikkona koko porukka pääsikin sitten vähän puuhaamaan. Ensin Ljúfur hoidettavaksi ja rasvattavaksi. Ihan hyvässä kunnossa on, mutta aika kovasti on tuullut sen lisäksi että on kuivaa, joten ötökät minimissä. Sade toi kyllä taas tullessaan niitäkin. Sitäpaitsi aika paljon viettää aikaa sisällä ötököitä paossa. Hyvä niin. Otettiin sitten koirat mukaan ja lähdettiin pienelle lenkille. Aurinko paistoi, mutta aika kylmä viima oli. Ei kuitenkaan liian kylmä. Mittarilukemat kuitenkin vain hieman alle +20.
Kambur pääsi vaihteeksi kentälle. Ensin juoksutusta irtona noin kymmenen minuuttia, ehkä viisitoista. Ravia ympyrällä ja suunnan vaihtoja. Meni aika hyvin. Pari kertaa sai muistuttaa ettei käännyttäessä käännetä takapuolta kohti ihmistä, muuten olikin oikein hyvin kuulolla. Tehtiin vielä pari selkäännousua. Vähän mäkäräiset oli häiriöksi, muuten homma toimi kuten ennenkin. Ehkä jo kohta on taas aika jatkaa jonkin asteisia ratsutreenejäkin.
Torstaina suunnittelin tekeväni Korpun kanssa pitkän ajolenkin, mutta säätila puuttui tällä kertaa peliin. Läksin jo ajoissa tallille ja juuri kun oltiin valmiina lähtöön, alkoi hiljalleen sataa. No, pieni tihku ei paljoa haittaa, joten matkaan ratsureima.. tai siis vetojuhta.. tai jotain. Reilun kilometrin kohdalla sade yltyi ja päätin kantata lyhyintä mahdollista reittiä takaisin tallille. Metsäpätkällä Korppu taas tiesi paremmin ja siinä reitillä olevien parin ahtaan paikan kohdalla sai tehdä tosissaan töitä, jotta kuunteli edes sen verran, että päästiin kohtuullisen sujuvasti etenemään. Kun aina vaan ei voi päättää. Noin kilometri ennen tallia sade hiipui taas tihkuksi ja tallille päästyämme loppui kokonaan. No, saatiin me kokoon noin 4,5 kilometriä ja hölkkääkin vähän.
Heti tallilta kotiuduttua, lähdettiin vielä koirien kanssa metsään, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Kannattaa lähteä ajoissa tallille, varsinkin silloin kun sade yllättää. On sitten kotona jo sellaiseen aikaan, että ilta tuntuu pitkältä ja nukkumatti noutaa aikaisemmin kuin yleensä koskaan. Tulihan nukuttua melkein kellon ympäri. Tuli tarpeeseen kyllä.
Perjantaina laiskan aamupäivän jälkeen tallille javarsa teinihevoinen valjaisiin. Kun saavuin, se näytti olevan vielä makuullaan, nousi kyllä ennen kuin pääsin lähellekään laidunta. Oli kyllä sitä mieltä, ettei mihinkään vielä tarvisi lähteä. Lähdettiin silti. Hetken kyllä mietin, kun takaset oli vuohisen yläpuolelta takaa noin 10 sentin matkalta turvoksissa. Aina ollut kuivajalkainen, joten huolestutti. Vaan kun näytti liikkuvan normaalisti, eikä aristanut, lähdettiin liikkeelle. Jos vaikka nesteet lähtisi liikkeelle ja turvotus laskisi. Ei laskenut.
Käveltiin noin 10,5 km, muutama pienen pieni hölkkäpätkä ponin ehdotuksesta kuului kuvioon. Kambur oli jotenkin normaalista poikkeavalla tuulella, ei säpsy, mutta kyttäili jonkun verran ja reagoi esimerkiksi vastaan tulleeseen traktoriin. Olisi myös kokoajan ollut kääntymässä kotiin. Ehkä ne jalat kuitenkin vaivasivat tai sitten jotain muuta. Ihan reippaasti liikkui kuitenkin, joten jatkettiin. Tuuli oli ihan hervoton, mutta vettä ei satanut, vaikka muualla maassa satoikin. Aurinkokin paistoi välillä ja silloin oli ihan lämmin, kun ei paistanut, meinasi paleltua kärryillä istuskellessa.
Lenkin jälkeen kylmäsin vähän jalkoja. Tiedä sitten oliko siitä vastaavaa hyötyä, haittaa nyt ei ainakaan. Ihan tyytyväisen oloinen poni kuitenkin palasi laitumelle. Ljúfurkin oli tarkoitus hoitaa, mutta neljä tuntia kylmässä tuulessa teki tehtävänsa ja olin jo niin jäässä ja nälkäinen, että läksin kotiin.
Koirien kanssa käytiin vähän metsässä heti kun kotiuduin. Myöhemmin illalla käytiin sitten vielä pidemmällä lenkillä metsässä. Myrskytuulella metsässä on mukavinta liikkua, kun siellä ei tuuli niin käy. Itikat kuitenkin katoaa mukavasti, mikä lisää mukavuutta kummasti. Ja koska yhä kuivaa, vaikka onkin satanut, on siksikin metsässä mukavaa liikkua. Ensimmäistä kertaa ikinä, on Noahkin lenkin jälkeen usein miten kuiva. Ja se on jo jotain se. Se kun kyllä bongaa kaikki pienetkin vesilätäköt jo kaukaa ja nyt ei edes ojissa ole oikein vettä.
Lauantaina menin tallille vasta iltapäivällä. Korppu laitumelta hoidettavaksi. Jalat yhä turvonneet, mutta ei ehkä ihan yhtä paljoa. Eikä ne paljoa siis ole olleetkaan, mutta kun ei koskaan ole mitään nestettä missään, niin tuntuu ihan hurjan paljolta näin tottumattoman silmissä. Siistin vähän kavioita, harjasin ja hieroin lanneselän ja reidet. Ei siellä mitään selkeää tuntunut, mutta ei siitä haittaakaan koskaan ole. Lähdettiin sitten heittämään Peikon kanssa lenkki. Noah olikin tällä kertaa kotimiehenä. Tällä kertaa ei palellut, ihan tarkeni lyhythihaisessa, vaikka tuulikin yhä aika reippaasti. Ei asteita ollut kahtakymmentäkään, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, eikä tuuli ollut kylmä.
Korppu sai vielä linimenttiä jalkoihinsa vähän varmuuden vuoksi ja kokeeksi. Vaikka luulenkin, että turvotus on ehkä enemmänkin jonkinlaista allergista alkuperää, kuin mitään mihin linimentti auttaisi. Onpahan ainakin kokeiltu ja sittenhän sen vasta näkee, auttaako se vai ei.
Ljúfur pääsi vuorollaan rasvattavaksi ja harjattavaksi. Hiukan se joutui tällä kertaa myös urheilemaan. Pyöriteltiin muutama kierros irtona kentällä. Sen verran on pappaheppanen tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kevyellä liikunnalla, että ensimmäiset kierrokset mentiin vauhdikasta laukkaa. Ei se kauaa jaksa ja nopeasti vauhti hiipuikin töltiksi, mutta pääasia että liikkui mielellään. Niinhän se kyllä aina on tehnyt. Sen piirteen kun saisi siirrettyä Kamburiin, niin johan olisikin ihan liian täydellinen paketti.
Sunnuntai olikin taas jännä päivä. Noahille odotettiin morsianta kylään. Ja iltapäivällä se sitten saapui. Pariskunta tykkäsi kovasti toisistaan, mutta ihan ei tälläkään kerralla kaikki sujunut kuin elokuvissa. Yrityksen puutteesta ei kuitenkaan ollut kiinni, ehkä liiasta innosta enemmänkin. Homma kun tuntui enempi menevän sananmukaisesti reisille. Muutama tunti vierähti kuitenkin jutellessa mukavasti, vaikkei mitään ihan valmista syntynytkään. Appenzelli-ihmisillä on aina paljon puhuttavaa, varsinkin jos on tuntenut 80-luvulta asti.
Morsian kävi vielä maanantai-iltana uudestaan, muttei silloinkaan sen valmiimpaa tullut. Eivät siis jääneet kiinni, kuten kuuluu, vaikka muuten homma toimikin. Ensin harmitti ihan vietävästi ja harmittaa toki vieläkin. Yhdistelmä olisi niin kiinnostava monestakin eri syystä. Vaan nyt olen päättänyt positiivisesti vain uskoa siihen, että kaikki mahdollisuudet pentueeseen on silti olemassa. Harmitellaan sitten kun saadaan joskus varmaa tietoa.
Keskiviikkona koko porukka pääsikin sitten vähän puuhaamaan. Ensin Ljúfur hoidettavaksi ja rasvattavaksi. Ihan hyvässä kunnossa on, mutta aika kovasti on tuullut sen lisäksi että on kuivaa, joten ötökät minimissä. Sade toi kyllä taas tullessaan niitäkin. Sitäpaitsi aika paljon viettää aikaa sisällä ötököitä paossa. Hyvä niin. Otettiin sitten koirat mukaan ja lähdettiin pienelle lenkille. Aurinko paistoi, mutta aika kylmä viima oli. Ei kuitenkaan liian kylmä. Mittarilukemat kuitenkin vain hieman alle +20.
Kambur pääsi vaihteeksi kentälle. Ensin juoksutusta irtona noin kymmenen minuuttia, ehkä viisitoista. Ravia ympyrällä ja suunnan vaihtoja. Meni aika hyvin. Pari kertaa sai muistuttaa ettei käännyttäessä käännetä takapuolta kohti ihmistä, muuten olikin oikein hyvin kuulolla. Tehtiin vielä pari selkäännousua. Vähän mäkäräiset oli häiriöksi, muuten homma toimi kuten ennenkin. Ehkä jo kohta on taas aika jatkaa jonkin asteisia ratsutreenejäkin.
 |
| Kuvituskuvana otos laitumelle laskusta |
Torstaina suunnittelin tekeväni Korpun kanssa pitkän ajolenkin, mutta säätila puuttui tällä kertaa peliin. Läksin jo ajoissa tallille ja juuri kun oltiin valmiina lähtöön, alkoi hiljalleen sataa. No, pieni tihku ei paljoa haittaa, joten matkaan ratsureima.. tai siis vetojuhta.. tai jotain. Reilun kilometrin kohdalla sade yltyi ja päätin kantata lyhyintä mahdollista reittiä takaisin tallille. Metsäpätkällä Korppu taas tiesi paremmin ja siinä reitillä olevien parin ahtaan paikan kohdalla sai tehdä tosissaan töitä, jotta kuunteli edes sen verran, että päästiin kohtuullisen sujuvasti etenemään. Kun aina vaan ei voi päättää. Noin kilometri ennen tallia sade hiipui taas tihkuksi ja tallille päästyämme loppui kokonaan. No, saatiin me kokoon noin 4,5 kilometriä ja hölkkääkin vähän.
 |
| Lisää kuvituskuvia. Tämä maastotaitokisoista @Tuuli |
Heti tallilta kotiuduttua, lähdettiin vielä koirien kanssa metsään, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Kannattaa lähteä ajoissa tallille, varsinkin silloin kun sade yllättää. On sitten kotona jo sellaiseen aikaan, että ilta tuntuu pitkältä ja nukkumatti noutaa aikaisemmin kuin yleensä koskaan. Tulihan nukuttua melkein kellon ympäri. Tuli tarpeeseen kyllä.
Perjantaina laiskan aamupäivän jälkeen tallille ja
Käveltiin noin 10,5 km, muutama pienen pieni hölkkäpätkä ponin ehdotuksesta kuului kuvioon. Kambur oli jotenkin normaalista poikkeavalla tuulella, ei säpsy, mutta kyttäili jonkun verran ja reagoi esimerkiksi vastaan tulleeseen traktoriin. Olisi myös kokoajan ollut kääntymässä kotiin. Ehkä ne jalat kuitenkin vaivasivat tai sitten jotain muuta. Ihan reippaasti liikkui kuitenkin, joten jatkettiin. Tuuli oli ihan hervoton, mutta vettä ei satanut, vaikka muualla maassa satoikin. Aurinkokin paistoi välillä ja silloin oli ihan lämmin, kun ei paistanut, meinasi paleltua kärryillä istuskellessa.
Lenkin jälkeen kylmäsin vähän jalkoja. Tiedä sitten oliko siitä vastaavaa hyötyä, haittaa nyt ei ainakaan. Ihan tyytyväisen oloinen poni kuitenkin palasi laitumelle. Ljúfurkin oli tarkoitus hoitaa, mutta neljä tuntia kylmässä tuulessa teki tehtävänsa ja olin jo niin jäässä ja nälkäinen, että läksin kotiin.
Koirien kanssa käytiin vähän metsässä heti kun kotiuduin. Myöhemmin illalla käytiin sitten vielä pidemmällä lenkillä metsässä. Myrskytuulella metsässä on mukavinta liikkua, kun siellä ei tuuli niin käy. Itikat kuitenkin katoaa mukavasti, mikä lisää mukavuutta kummasti. Ja koska yhä kuivaa, vaikka onkin satanut, on siksikin metsässä mukavaa liikkua. Ensimmäistä kertaa ikinä, on Noahkin lenkin jälkeen usein miten kuiva. Ja se on jo jotain se. Se kun kyllä bongaa kaikki pienetkin vesilätäköt jo kaukaa ja nyt ei edes ojissa ole oikein vettä.
Lauantaina menin tallille vasta iltapäivällä. Korppu laitumelta hoidettavaksi. Jalat yhä turvonneet, mutta ei ehkä ihan yhtä paljoa. Eikä ne paljoa siis ole olleetkaan, mutta kun ei koskaan ole mitään nestettä missään, niin tuntuu ihan hurjan paljolta näin tottumattoman silmissä. Siistin vähän kavioita, harjasin ja hieroin lanneselän ja reidet. Ei siellä mitään selkeää tuntunut, mutta ei siitä haittaakaan koskaan ole. Lähdettiin sitten heittämään Peikon kanssa lenkki. Noah olikin tällä kertaa kotimiehenä. Tällä kertaa ei palellut, ihan tarkeni lyhythihaisessa, vaikka tuulikin yhä aika reippaasti. Ei asteita ollut kahtakymmentäkään, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, eikä tuuli ollut kylmä.
Korppu sai vielä linimenttiä jalkoihinsa vähän varmuuden vuoksi ja kokeeksi. Vaikka luulenkin, että turvotus on ehkä enemmänkin jonkinlaista allergista alkuperää, kuin mitään mihin linimentti auttaisi. Onpahan ainakin kokeiltu ja sittenhän sen vasta näkee, auttaako se vai ei.
Ljúfur pääsi vuorollaan rasvattavaksi ja harjattavaksi. Hiukan se joutui tällä kertaa myös urheilemaan. Pyöriteltiin muutama kierros irtona kentällä. Sen verran on pappaheppanen tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kevyellä liikunnalla, että ensimmäiset kierrokset mentiin vauhdikasta laukkaa. Ei se kauaa jaksa ja nopeasti vauhti hiipuikin töltiksi, mutta pääasia että liikkui mielellään. Niinhän se kyllä aina on tehnyt. Sen piirteen kun saisi siirrettyä Kamburiin, niin johan olisikin ihan liian täydellinen paketti.
Sunnuntai olikin taas jännä päivä. Noahille odotettiin morsianta kylään. Ja iltapäivällä se sitten saapui. Pariskunta tykkäsi kovasti toisistaan, mutta ihan ei tälläkään kerralla kaikki sujunut kuin elokuvissa. Yrityksen puutteesta ei kuitenkaan ollut kiinni, ehkä liiasta innosta enemmänkin. Homma kun tuntui enempi menevän sananmukaisesti reisille. Muutama tunti vierähti kuitenkin jutellessa mukavasti, vaikkei mitään ihan valmista syntynytkään. Appenzelli-ihmisillä on aina paljon puhuttavaa, varsinkin jos on tuntenut 80-luvulta asti.
Morsian kävi vielä maanantai-iltana uudestaan, muttei silloinkaan sen valmiimpaa tullut. Eivät siis jääneet kiinni, kuten kuuluu, vaikka muuten homma toimikin. Ensin harmitti ihan vietävästi ja harmittaa toki vieläkin. Yhdistelmä olisi niin kiinnostava monestakin eri syystä. Vaan nyt olen päättänyt positiivisesti vain uskoa siihen, että kaikki mahdollisuudet pentueeseen on silti olemassa. Harmitellaan sitten kun saadaan joskus varmaa tietoa.
 |
| Klikkaamalla kuvaa pääset nartun omistajan sivuille |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti