Elämää kisojen jälkeen

Rankan viikonlopun jälkeen, sai "pieni" lapsihevoiseni pitää pari päivää vapaata. Maanantaina harjasin, hieroin ja venyttelin sen ja palautin takaisin laitumelle kavereidensa seuraan. Luulen, että arvosti. Ljúfur sai ihottumahoidon ja harjauksen ja sekin palautettiin heti oitis takaisin kavereiden luokse. Koirien kanssa käytiin illalla vielä vähän metsässä, muuten aika laiska päivä.

Tiistaina en käynyt tallilla ollenkaan. Sadepäivä, vaikka ei se satanut kuin aamupäivällä, eikä silloinkaan paljoa. Koirienkaan kanssa ei jaksanut kauheasti mitään. Treenattiin pientä tottiksen tynkää pihalla eli Peikolle seuraamisen alkeita. Edistyykin, hitaasti tosin, mutta edistyy. Jos se kestäisi hiukan enemmän treeniä, voisi edistyä nopeamminkin. No, näillä mennään. Noah teki perusasentoa oikealla. Vaikeaa. Vasemmalla ei ongelmia. Tehtiin myös pienimuotoista esine-etsintää takamettässä eli talon takana. Koirat sisälle ja pallon heitto metsään, koirat etsimään. Noahilla meni hössötykseksi, kuten yleensä, eikä se meinannut ensin edes tajuta. Peikko etsi ja toi ja oli kovin iloinen. Kivaa taisi kuitenkin olla molemmilla.

Ystikset, Ljúfur ja Tuhto the shettis

Keskiviikkona taas tallipäivä. Kambur pääsi koirien kanssa lenkille. Tehtiin ihan kivan pituinen lenkki, osittain metsässä hakkuurisukossa rämpien. Pientä haastettakin mahtui taas matkaan, kun takaisin tullessa metsässä rymisteli hirviä kaksin kappalein. Koirat piti ottaa kiinni, koska olisivat perään muuten lähteneet ja Korppua kiinnosti kovasti. Hirvet jäivät vielä meitä töllistelemään metsätielle, mutta älysivät poistua takavasemmalle kun huusin niille, että pitää mennä pois tieltä. Onneksi Korppu ei pelkää, kun pihaton vieressä riistapellolla näitä aina aterioi ja on siis tottunut. Joku tottumattomampi hevonen olisi voinut olla aika hurjana paniikissa.

Ljúfur sai taas vain harjauksen ja rasvauksen, sekä kupin eteensä, kuten kuvioon kuuluu molemmilla aina käsittelyn/liikunnan jälkeen.

Torstaina olikin sitten taas Korpun ajopäivä. Käytiin taas hiukan uusia kärrymaastoja tsekkaamassa huonoin tuloksin. maasto on sinänsä minulle tuttu, mutta kärryn mentävistä väylistä en niin tarkasti tiennyt. Nyt tiedän. Niitä olisi, jollei niitä olisi suljettu isoilla kivillä, ilmeisesti autoilla/mopoilla rälläämisen estämiseksi. Hiukan oli haasteellisia paikkoja, kun piti kääntyä ahtaissa paikoissa tai rämpiä hiekka/multakasojen yli. Selvittiin kyllä, mutta toistamiseen en kyllä yritä. Mennään sitten ratsain tai taluttaen seuraavan kerran.

Perjantaina oli Ljúfurin vuoro lenkittää koirat. Käytiin rento lenkki tietä myöten ötököitä hätistellen. Matkaa ei tullut kuin reilu pari kilometriä, mutta aikaa saatiin kulumaan melkein tunti, kun syötiin tien varren antimia. Poni ruohoa ja sen sellaista, minä mansikoita, jotka ovat jo osin kypsyneet. Namskis.

Lauantaina reippaana tallille jo aamupäivästä. Ljúfurin kanssa en tehnyt mitään, siivoilin vain niiden laidunta ja pihaton puolta. Koko porukka oli ladossa sisällä kun menin laitumelle. Sieltä sitten ensin tulivat ponit katsomaan, että mitä se akka oikein touhuaa ja hetken päästä Ljúfur ja Oiva seurasivat perässä. Kävivät juomassa ja alkoivat laiduntaa. Hyvät porukat on kyllä tänä vuonna, kaikki tulevat juttuun keskenään.

Kamburilla oli taas ajopäivä. Keli oli hieno, joten mikäs siinä oli kärryillä istuskellessa. Harmi vaan, että tiet ovat kuivuuden takia niin kovat, ettei siellä paljoa ravailla. Pitäisi ostaa töppösiin pohjalliset, niin olisi hiukan enemmän joustoa. Noin seitsemän kilometrin lenkki heitettiin reilussa tunnissa, eikä tällä kertaa poistuttu autoteiltä.

Koirien kanssa käytiin vielä yli tunnin lenkki myöhemmin ihan omalla kylällä. Taas tuli D-vitamiinia tankattua ihan omiksi tarpeiksi.

Sunnuntainakin ajattelin ajaa Kamburin, mutta päädyinkin loppujen lopuksi ohjasajamaan kentälle. Toisaalta meni ihan hyvin eli poni meni juuri sinne minne sen ohjasin, mutta kun sitä liikettä ei oikein omasta takaa siltä löydy, niin mitään asetuksia tai taivutteluja, saati sitten väistöjen alkeita on aika mahdotonta tehdä. Se kun mielummin pysähtyy heti kun ottaa ohjaa tuntumalle. No, me opitaan kyllä. Käytiin pieni pätkä vielä tiellä rentoutumassa.

Ihan kiva oli myös huomata, että koppitreeni on mennyt melko oikeaan suuntaan, kun tyyppi tunkee koppiin lähes väkisin. Ponit oli lähdössä reissuun, joten koppi oli pihassa, eikä Kambur päässyt mitenkään ohi siitä, ennen kuin oli kiivennyt sillalle kurottelemaan takaporttien yli sisälle. Hyvässä mallissa siis, kunhan vaan pääsisi treenaamaan.

kuva Tuuli Jääskeläinen

Ljúfur sai taas ihottumahoidon ja harjauksen, sekä muut tykötarpeet, mutta ei joutunut lenkille. Lappasin taas vähän lantaa, kun vein sen takaisin.

Koirien kanssa käytiin metsässä vähän lenkillä ja samalla hakemassa lisää nokkosta kuivatettavaksi. Noah pääsi karkaamaan naapurin pihalampeen uimaan, kun en yhtään muistanut sen (lammen siis) olemassaoloa. Ihmettelin, miksi se kyselee, että tänne suuntaanko. Joo, mennään vaan ja plumpsis, sinne hyppäsi. Tarvitsi muutaman perkeleen, ennen kuin tuli pois. Vein ne sitten molemmat autolla rantaan lenkin jälkeen, niin sai uida kunnolla. Ja olihan tänään aika lämminkin, suorastaan helteinen keli.

Niin se taas vilahti tämäkin viikko ja ollaan taas lähempänä kesäloman toista osuutta. Ja ikävä kyllä myös syksyä ja pimeyttä. Ja talvea. Ja joulua. No, jos nyt vietettäisi juhannus ensin, katsellaan sitten sitä joulua vasta.