Arki palasi, lämpö katosi

Maanantaina oli loman ensimmäinen osuus ohi ja piti palata töihin. Alunperin olin suunnitellut sitten illalla hoitavani vain Ljúfurin ja lenkkeileväni koirien kanssa, mutta hoidinkin sitten myös Korpun, kun niiden lauma sattui olemaan sopivasti portilla kun saavuin tallille. Koirien kanssa kävin vain metsässä noin puolen tunnin kierroksen. Sunnuntaina käytiin kuitenkin ihan reipas pyörälenkki rantaan uimaan, joten ei ollut nyt niin tarpeellista lenkkeillä kunnolla.

Ljúfur ja Oiva-ystävä, rautiaat läsipäät. Pojilla oli kaveri uimarannalla.

Tiistaina oli kylmä ja sateinen päivä. Tarkoitus oli ajaa Kambur, mutta totesin ettei se ole ollenkaan pakollista ja teiniponi sai jatkaa vielä hetken lomaansa. Koirien kanssa kävin kyllä lenkillä, mutta muuten lepuuttelin kotosalla kipeytynyttä kinttuani.

Keskiviikkona läksinkin töistä jo ajoissa. Oli taas hammaslääkäripäivä tallilla. Kambur sai odotella omaa vuoroaan ulkokarsinassa ja sen verran taisi olla väsynyt laidunhulinoista, ettei pannut pahakseen, vaan käytti ajan tehokkaasti nukkumiseen. Jonkin tovin joutui odottelemaan myös käytävällä ennen rauhoitusta ja käyttäytyi oikein mukavan rauhallisesti siinäkin. Suussa ei mitään ihmeitä, hiukan piikkejä. Hampaat kaikki viimein vaihtuneet. Mitattiin samalla suu kuolainten valintaa varten ja sovitettiin olemassa oleva kuolain. Sen tiesinkin olevan lyhyt, vaikka ostettaessa vaatikin tutit kun oli liian pitkä. Niin ne lapset kasvaa. Suu on myös tosi ahdas ja kapea ja epäilin kuolaimen olevan myös liian paksu, muttei se ollut. Samanlainen pidempänä varmaankin menee ostoslistalle, vanha löysi jo uuden suun itselleen.

Tässä mitataan suuta, kuolainpituus vaihtui 11,5:stä 13,5:en. Iso poika. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että se on kasvanut hurjasti viime kerrasta. Huoh. Koskahan se lakkaa kasvamasta..

Sillä aikaa, kun Kambur heräili operaatiostaan karsinassa, käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa lenkillä. Vähän sateli vettä. Takaisin tullessa alkoi Kambur olla jo aika levoton ja kolkkasi karsinassa ihan urakalla. Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, ettei vielä ole hyvä viedä laitumelle, joten odottelin vielä tunnin verran, ennen kuin vapautin ponini kavereidensa joukkoon.

Torstaina loppui sitten Korpun loma viimeinkin. Vaikka viisi päivää nyt ei kummoinen loma olekaan, kun edellisinä vuosina on saanut lomailla laidunkauden alussa ihan reilusti. Tyypille siis kärryt perään ja lenkille. Ihan kivasti oli virtaa kaverissa, mutta kuulolla se oli silti. Mitä nyt vähän säpsyili ylimääräisestä energiasta johtuen. Tuuli oli kova ja tielle oli tippunut männyn oksa, jota piti väistellä, koska tappajaoksa ihan selvästi. Kotimatkalla sama oksa olisi kelvannut syötäväksi. Ja muuta pientä. Noin kuusi kilometriä käveltiin ja hölkkäiltiin. Pöllöilyenergia jäi baanalle.

Perjantaina käytiin myös kärryttelemässä. Kotimatkalla oli pientä erimielisyyttä, koska Kambur nyt vaan tiesi taas paremmin. Paitsi ettei tiennyt ja kanttasi kotiin kiven yli. Hyvä ettei kärryt olleet nurin. Otettiin sitten vähän pakkia ja yritettiin uudelleen. Ja kas, paljon helpompi oli kääntyä kotiin ihan tietä pitkin sitten kuitenkin.

Koirat ovat viettäneet tämän viikon aika rauhaiseloa, mutta luulen etteivät pistä pahakseen. Lomailu väsyttää. Sitäpaitsi, koska takkikelejä on pidellyt, ei nyt niin kauheasti kiinnosta edes lenkkeillä. Ihan kylmä on ajoittain tullut, kun niihin +20 keleihin ehti niin tottua. Mutta aika sopivasti kyllä viileni juuri kun töihin piti palata. Sen puolesta ei harmita kyllä yhtään.