Kokemuksia keräämässä maastotaitokisoissa

Lauantai valkeni vaihteeksi hyvin kesäisenä. Kerrankin lämpeneminen sattui vapaille. Ihan ei entisiin lukemiin päästy, mutta parinkympin paikkeille kuitenkin. Ei huono sekään. Tallilla keskityin lähinnä lannan lappamiseen Ljúfurin laitumelta ja pihaton puolelta. Ljúfur sai myös ihottumahoidon ja ötökkämyrkytyksen. Se vaikuttaa varsin tyytyväiseltä laumassaan, eikä näytä kaipaavan Kamburia. Kambur taas saattaa huudella Ljúfurin nähdessään, vaikkei sekään juuri kaveriaan kaipaa muuten.

Ihanat ystävykset, Oiva 20v. ja Ljúfur 21v, rautiaat läsipäät. (kuva Minna Danielsbacka)

Kamburin kanssa käytiin vähän lenkillä. Kevyesti siis otettiin, silti vähän liikuttiin. Kovin innostunut se ei kyllä ollut, mutta ei auttanut, käveltävä oli.

Koirien kanssa käytiin jo ennen tallillelähtöä lenkillä, pyöräiltiin rantaan. Aika kylmä viima kävi mereltä, joten kauaa en siellä viihtynyt. Koirat olisivat kyllä viihtyneet. Poljettiin sitten pidemmän kaavan kautta kotiin. Nyt vaan näyttäisi taas siltä, että uiminen/pyöräily ei oikein sovi Noahille, koska se on taas ontunut ajoittain. Viime vuonnahan sellaista ei ollut, muttei me juuri pyöräiltykään, saati käyty uimassa. Edellisenä kesänä ontumista esiintyi, mutta silloin pyöräiltiinkin paljon ja pitkiä lenkkejä. Vaivan olen paikallistanut rintalihaksiin, jotka menevät jumiin. Mitään oikeaa vikaahan siitä ei ole löytynyt. Onneksi näin. Nyt täytyy vaan taas aktivoitua hieromisen suhteen.

Rantaan oli ilmestynyt kyltti. Siellä on aina ajoittain itänaapurin porukkaa leiriytyneenä, joten toivotaan tämän auttavan.

Sunnuntaina olikin taas herättävä kellon soittoon. Oli maastotaitoharjoituskisapäivä. Tallille starttasin jo kahdeksan jälkeen. Kirjava kaveri laitumelta ja puhtaaksi kuuraus. Tai no, ihan harjauksella mentiin, mitä nyt jalkojen valkoisia sukkia yritin pestä puhtaammaksi. Vähän ennen kymmentä startattiin viimein kohti Hempyölin tallia. Alkumatka meni hieman hössöttävän ponin ohjaksissa, puolen välin paikkeilla rentoutui. Kunnes ylitettiin moottoritie korkeaa siltaa pitkin. Sekin meni muuten hyvin, taluttaen toki, mutta juuri korkeimmalla kohdalla meni alla iso rekka ja takaa tuli auto samaan aikaan. Se meinasi olla vähän liian jännää jo, mutta selvittiin. Nyt ajatellen ihan hyvinkin, koska poni pysyi käsissä löysällä narulla, mitä nyt vähän pomppi. Ja rauhottui heti kun tilanne oli ohi. Sen verran epämiellyttävä kokemus kuitenkin, etten ihan äkkiä ajatellut toistaa.

Perillä oltiin jo reilusti ennen omaa starttia ihan suunnitellusti. Ja ihan hyvä kun oltiin. Tilanne oli Korpulle uusi ja hiukan jännittävä, joten irrotettiin kärryt ja hengailtiin pitkin poikin tallin tiluksilla. Kauheasti sitä kiinnosti kaikki mahdollinen, mutta piti myös säpsyä ja väistellä samalla. Siitä tulee aina vähän rasittava hössöttäjä, kun se on epävarma. Viimein rauhottui kuitenkin ja kun vielä sai kärryt peräänsä ja tehtiin pieni lämppäkierros, oli jo ihan oma itsensä ja suorastaan nukkui odotellessamme lähtövuoroa. Superhyvää treeniä tulevaisuuden kannalta ja juuri siksihän me tapahtumaan lähdettiinkin.

Itse rata meni ihan huippuhyvin, suorastaan loistavasti. Ei voi muuta olla kuin tyytyväinen ja superylpeä upeasta lapsihevoisesta. Tehtäviä oli yhteensä 15, joista jokaisesta sai pisteitä, maksimi pisteet joka tehtävästä oli 3. 

Pisteitä meille kertyi yhteensä 44, yksi piste meni tielle tullessa, koska en pysähtynyt. Älysin sen liian myöhään, mutta samapa tuo. Kokemustahan me vaan oltiin hakemassa ja oma oli mokani, poni teki täydet pisteet.

On se kyllä niin paras. Just täydellinen monitoimiponin alku. Tekee mitä vaan, kun vaan osaan opettaa. Nytkin toimi melkein pelkän ajatuksen voimalla, siltä se ainakin tuntui. Pieni välikohtauskin sattui, kun en ollut varma kulkusuunnasta risteyksessä ja käännyin ympäri kyselemään edelliseltä tehtävältä apuja. Korpulla meni herneet nenään ihan totaalisesti, kun käännyttiinkin taas menosuuntaann, eikä mentykään takaisin kuten se luuli. Pientä pomppimista ja protestointia, mutta ympäri päästiin. Ja maaliinkin selvittiin.

44p/45 ja jaettu 1. sija. Hieno poni.

Takaisin kotitallille kärryteltiin toista kautta kuin mitä aamulla sieltä lähdettiin. Ihan tuolta kylän kautta, kunnantalon ohi ja omakotialueen halki, sekä jo ennestään tuttua reittiä moottoritien ali ja metsän poikki kohti tallia. Reippaasti eteni poni, kunnes tuli uskon puute, mihin se oikein minua vie. Kun tunnisti maisemat taas, hirnahti kerran ja kiihdytti tahtia. Perillä ponin hoito ja palautus laitumelle. Kyllä olikin onnellinen poni. Ensitöikseen heitti katolleen ja alkoi sitten rauhassa laiduntaa. Taisi olla aika väsynyt kaveri. Oltiin kuitenkin yhteensä viisi tuntia reissussa, siihen vielä päälle hoito ja varustaminen aamulla ja varusteiden purku + ponin letkutus iltapäivällä. Ihan täysi työpäivä.

Tältä näytti myöhemmin illalla (kuva Minna Danielsbacka)

Sitten vielä muutama kuva rastilta kolme eli pujottelu. Nämä on vaan niin ihania, että pakko laittaa loputkin tuon yhden lisäksi. Näistä ensimmäinen on oma suosikkini. Kuvat otti Suvi Tirronen.