Aurinko piristää kummasti, eikä sisälle paljonkaan tee mieli hautautua. Ulkoiltu on siis tänäänkin tuntitolkulla. Aamulla ensin metsässä koirien kanssa. Aamupäivästä tallille pihattoa ja pihattotarhaa siivoamaan. No, pihatto tuli siivottua, mutta tarha jäi suurimmaksi osaksi vain haaveeksi, niin hyvin oli kasat jämähtäneet jäähän. Ja siis maahan kiinni.
Ljúfurin kanssa käytiin vähän hengailemassa laitumella ja pellon laitaa käveleksimässä. Poni sai ihmetellä rauhassa milloin mitäkin ja juoda kuralätäköistä, mikä on sen mielestä paljon kivempaa kuin juominen astiasta. Pihalla treenattiin taas vaihteeksi selkäännousua, kun kerrankin oli rauhallista. Yksi hevonen oli tallissa laitettavana kuntoon ratsastusta varten, isäntä jakoi päiväheiniä, mutta muuten ei ollut ristinsielua missään. Ljúfur oli taas oma itsensä eli selkään vasemmalta ja oikealta alas treeni ei aiheuttanut mitään suuria tunteita. Siinä se seisoi kuin tatti ja näytti tyytyväiseltä. Niin hieno poika.
Kummasti siinä taas kolmisen tuntia vierähti. Kotona pyörähdin syömässä ja hetken istahtamassa, kunnes pakkasin poikakoirat autoon ja suunnistin metsään esineruutuilemaan. Autosta ulos hypätessäni määränpäässä, huomasin ilokseni, että ampumaradalla oli treenit käynnissä ja sehän on aina hyvää paukkutreeniä molemmille, vaikkei kumpainenkaan haulikon ääneen mitenkään reagoikaan.
Talloin kapean, mutta syvän ruudun. Noahille vein takakulmiin esineet. Vasemmasta kulmasta esine nousikin heti, mutta oikea oli vaikea, kuten yleensäkin. Jotenkin se aina kanttaa siitä ohi, laitoit sen etsimään sitten mistä hyvänsä. Hyvin se kuitenkin etsi ja yritti ja viimein löysikin. Palkkasin toisen jälkeen patukalla. Ihan hyvällä mallilla siis.
Peikolle samat esineet. Vietiin yksi kerrallaan yhdessä johonkin 20 metriin. Innoissaan etsi ja hyvin löysikin, eikä antanut periksi. Kehuin heti kun oli esineellä ja kannustin tuomaan, juoksin ihan karkuun kun tuli kohti. Ja niin toi molemmat ihan perille asti. Palkkasin makkaralla esineistä, lopuksi leikkiä lampaankarvapatukalla, mikä on Peikon lemppari.
Vielä otin Noahin tottistelemaan, kun ajattelin käyttää paukut kunnolla hyväkseni, mutta johan juuri silloin lopettivat. Höh. No, seuraamista otettiin vähän kuitenkin ja hyvin seurasikin, tiiviisti muttei kuitenkaan nojannut. Sai vielä juoksennella pallon kanssa ihan kunnolla.
Ajeltiin sitten Pyhtään Apsille ja lähdettiin siitä lenkille. Mennessä paistoi aurinko ihan koko matkan suoraan edestä ja aiheutti jonkin asteista hikoilua. Reilu neljän kilometrin lenkki heitettiin rauhallista tahtia. Nyt on ihan rauhallista myös tässä talossa. Harmi, että huomenna alkaa taas työviikko, eikä siis ehdi auringosta paljoakaan nauttia ennen kuin se laskee. Jos se siis edes paistaa. Toivottavasti paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti