perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tömähdys tantereeseen

Tänään ei ollut hyvä päivä. Ja nyt harmittaa. En taas kuunnellut poniani.

Menin tallille ja homma alkoi ihan hyvin. Ljúfur tuli innoissaan vastaan kun menin pihatolle, eikä se ollut edes piehtaroinut. Harjaus sujui siis nopsasti ja koska kenttä oli tyhjä, ajattelin taas juoksuttaa. Jonkin aikaa on tuullut aika reilusti ja pihaton läheltä oli kaatunut suuri mänty. Hieman oli stressienergiaa ponissa ja viimeinkin nähtiin kunnon ravia molempiin suuntiin. Kun kaveri alkoi hyytyä, päätin taas tehdä selkäännousutreeniä. Eipä olisi kannattanut.


Ljúfur eilen lenkillä

Hommahan on sujunut ihan hyvin. Poni on ollut rento ja selässä on saanut rauhassa istuskella. Nytkin se seisoi sievästi paikallaan, kun siirsin pallin viereen. Seisoi paikallaan kun nostin toisen jalan selän yli, mutta nosti päätään ja käänsi korvat taakse. Siinä kohtaa olisi pitänyt ottaa pakkia ja muuttaa suunnitelmaa, mutta.. En sitten niin tehnyt, vaan menin selkään ja tulin nopeasti myös alas, kun poni pukitti. Siihen se jäi viereen pöhisemään ja tuijottamaan. Ei varmaan edes tajunnut, mitä tapahtui.

Hetki tehtiin sitten vaan selkään nojailua ja muuta ihan "alkeistreeniä" ja lähdettiin sitten lenkille. Takaisin tultuamme jatkettiin vielä hetki. Vaan ei se kyllä kovin hyvin sitä selkäännojailua sietänyt. Oli kovin varuillaan. Harmittaa. Onneksi se ei muuten ottanut nokkiinsa kuitenkaan. Nyt varmaan pidetään taas paussia ja odotetaan parempaa hetkeä jatkaa harjoituksia.


Tämäkin eiliseltä lenkiltä

Eiköhän tästä taas selvitä, kunhan osaan pitää oman pääni kasassa. Ljúfur ei varmaan kauheasti juttua enää muistele. Samoin täytyy minunkin ajatella.. tai siis olla ajattelematta :) Sitä vaan en ymmärrä, että miten ihmeessä minulla voi olla oikea kankku kipeä, vaikka tömähdin vasemmalle kankulleni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti