Aurinkoista on ollut, paitsi tiistaina, kun oli myrsky. Lämmintä ei niinkään, paitsi aamulla tuolla metsän siimeksessä auringonpaisteessa silmät kiinni nautiskellessa, saattoi melkein kuvitella, että on jo kesä. No, ei ole. Mutta se tulee kyllä.
Koirilla on alkanut pyöräilykausi. Ensimmäisellä lenkillä joutui Peikolle kerran kertomaan kohtuullisen selväsanaisesti, että pyöräillessä ei ole lupa hillua puolelta toiselle. Se on vaarallista. Sen jälkeen se on muistanut. Noah käy ylikierroksilla ja on rasittava, muttei se mitään uutta ole. Pyöräily on vaan sen mielestä niin siistiä. Vähänhän tuo on epäsuhtainen pari pyöräilemään yhdessä, Noah 57cm/30kg ja Peikko 47cm/16kg. Peikko siis saa pistellä ihan tosissaan tai vastaavasti Noah joutuu himmailemaan. Vaan aika on rajallista, joten näillä mennään.
Esineruutuakin ollaan elettu hieman muistuttelemaan mieleen. Lähinnä Peikko on treenannut, jotta vähän näkee, missä mennään. Syksyllähän se etsi kyllä innoissaan, muttei sillä ollut hajuakaan mitä sille löydetylle esineelle kuuluu tehdä. Se lähinnä heilutteli sille vaan häntäänsä. Koko talvi ollaan tehty "etsi"-sanaa tutuksi sisällä ja vähän pihallakin ja nythän se esine sieltä noukitaan ja kiikutetaan minulle. Jos nyt ei aina ihan perille asti, mutta noudetaan kumminkin. Hieno Peikko.
Noah on tehnyt vähän Rally-tokoa. Jos vaikka johonkin kisaankin joskus pääsisi. Aika huonohan niihin on päästä, mutta toivossa on hyvä elää ja yrittää treenata. Ollaan hiukan aloiteltu oikealla seuraamista ja puolen vaihtoja ja yritetty opetella käsiohjausta paremmaksi.
Ljúfur on lenkkeillyt ahkerasti, joko poikakoirien kanssa tai yksinään. Ja saipa se eilen jopa ihan naisseuraakin lenkille mukaan, kun saatiin seuraksi tallin kolmesta tammasta yksi, ratsastajineen tietty. Viime viikolla ei tuntunut paino kauheasti laskevan, joten siitä pelästyneenä, ollaan tehty pitkiäkin lenkkejä, eikä vapaata olla vietetty. Paitsi se myrskypäivä.
Ohjasajoakin on ponin viikkoon kuulunut, jopa kahdesti. Ja onpahan ollutkin pätevä poni. Ja sitä päristelyn määrää. Niin on tyytyväinen, kun pääsee töihin. Ylähuuli kilometrin mittaisena se keskittyy ihan täysillä. Vähän meinasi jännittää, kun sillan yli olisi pitänyt mennä ja "koski" kohisi alla, toisella puolella oli traktori käynnissä ja vielä samaan syssyyn tuli autokin vastaan. Siitäkin selvittiin taluttamalla ja takaisin päin tultiin ihan reippaasti. Töitäkin ollaan yritetty ohjasajaessa tehdä ja viimeksi meni jo avotaivutukset ja väistöt ihan hyvin ja jopa peruutustakin saatiin aikaiseksi joitakin askeleen tapaisia. Sitähän ei olla ennen otettu.
Ja sitten on se muu liikunta-osasto eli kaverin kanssa rallattaminen. Aina, kun jompikumpi tulee "töistä", alkaa jonkinmoinen nujuaminen. Ensin ne yleensä alkaa rapsutella toisiaan ja sitten lähtee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänään oli vissiin liian lämmintä, kun meno oli aika kesyä. Kännykällä yritin kuvata, tuotos alla. Pari samanmoista "spurttia" irtosi ja se oli sitten siinä.
Tällä viikolla nyt tuntuisikin sitten paino laskeneen sen verran, etten ihan usko mittanauhan lukemiin. Ainahan siihen tietty vaikuttaa seisomisasento, nauhan paikka ja pullistaako vai ei. Ja varmaan monta muutakin asiaa. Eikä nauha nyt muutenkaan niin tarkka ole. Mutta suuntaa se antaa ja se tuntuisi olevan oikea. Tätä vauhtia jopa saattaa tavoite olla saavutettu ennen laidunkautta. Hyvillä mielin siis kesää kohti.
Noah on tehnyt vähän Rally-tokoa. Jos vaikka johonkin kisaankin joskus pääsisi. Aika huonohan niihin on päästä, mutta toivossa on hyvä elää ja yrittää treenata. Ollaan hiukan aloiteltu oikealla seuraamista ja puolen vaihtoja ja yritetty opetella käsiohjausta paremmaksi.
Ljúfur on lenkkeillyt ahkerasti, joko poikakoirien kanssa tai yksinään. Ja saipa se eilen jopa ihan naisseuraakin lenkille mukaan, kun saatiin seuraksi tallin kolmesta tammasta yksi, ratsastajineen tietty. Viime viikolla ei tuntunut paino kauheasti laskevan, joten siitä pelästyneenä, ollaan tehty pitkiäkin lenkkejä, eikä vapaata olla vietetty. Paitsi se myrskypäivä.
 |
| Ihan pikkasen vaikeeta kuvata kävellessä. (Kännykkä)laatu on sitten sen mukainen.. |
Ohjasajoakin on ponin viikkoon kuulunut, jopa kahdesti. Ja onpahan ollutkin pätevä poni. Ja sitä päristelyn määrää. Niin on tyytyväinen, kun pääsee töihin. Ylähuuli kilometrin mittaisena se keskittyy ihan täysillä. Vähän meinasi jännittää, kun sillan yli olisi pitänyt mennä ja "koski" kohisi alla, toisella puolella oli traktori käynnissä ja vielä samaan syssyyn tuli autokin vastaan. Siitäkin selvittiin taluttamalla ja takaisin päin tultiin ihan reippaasti. Töitäkin ollaan yritetty ohjasajaessa tehdä ja viimeksi meni jo avotaivutukset ja väistöt ihan hyvin ja jopa peruutustakin saatiin aikaiseksi joitakin askeleen tapaisia. Sitähän ei olla ennen otettu.
Ja sitten on se muu liikunta-osasto eli kaverin kanssa rallattaminen. Aina, kun jompikumpi tulee "töistä", alkaa jonkinmoinen nujuaminen. Ensin ne yleensä alkaa rapsutella toisiaan ja sitten lähtee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänään oli vissiin liian lämmintä, kun meno oli aika kesyä. Kännykällä yritin kuvata, tuotos alla. Pari samanmoista "spurttia" irtosi ja se oli sitten siinä.
Tällä viikolla nyt tuntuisikin sitten paino laskeneen sen verran, etten ihan usko mittanauhan lukemiin. Ainahan siihen tietty vaikuttaa seisomisasento, nauhan paikka ja pullistaako vai ei. Ja varmaan monta muutakin asiaa. Eikä nauha nyt muutenkaan niin tarkka ole. Mutta suuntaa se antaa ja se tuntuisi olevan oikea. Tätä vauhtia jopa saattaa tavoite olla saavutettu ennen laidunkautta. Hyvillä mielin siis kesää kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti