sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Agiliitoilua

Agi-Kotkien seuranmestaruuskisat juostiin tänään ja koska tuo koiraskoira on ollut agsailutauolla työvuorojeni takia kolmisen viikkoa, lähdettiin mekin pitämään hauskaa.

Marjut oli tehnyt mukavat ja juostavat radat, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli odotettavissa. Hyppyrata rakenneltiin ensin ja minit aloittivat. Otin Noahin hetkeksi tottistelemaan minien aikana. Muutama seuraamispätkä ja kunnon leikkiä. Sitten autoon huilimaan. Vire vaikutti hyvältä ja mieliala oikealta, joten lähdin hyvillä mielin rataantutustumiseen. "Kisamainen" olo minulla ei ollut ollenkaan, ihan kuin olisi treeneihin tullut.

Noah starttasi maksien seitsemäntenä ja sitä ennen tietty taas tottisteltiin ja leikittiin. Hyppy-muuri-rengas-pujottelu-hyppy, lähes koko radan mittainen lähtösuora. Epäilin etten ehdi mitenkään minnekään, joten jätin koiran odottamaan ja menin kutsumaan renkaan kohdilta. Siitä vieläkin lähes paikaltaan koiran lähetys pujotteluun. Noah tarvitsee kunnolla tilaa mennäkseen oikein sisään pujotteluun. Pujottelulla koiran rinnalle ja matka jatkui yhdessä. Ja taas juoksusuoraa, putki-hyppy-putki-hyppy-putki. Pikkasen uhkasi koiraskoira kuumuua liikaa toisen putken kohdalla, mutta kerrankin käsyt ei olleet myöhässä ja koira eteni hyvin. Lopussa muutaman hyppyesteen "sykerö", jotka on minulle helpompia ohjata kun ei tarvi niin juosta, ja maaliin. Harmittavasti toiseksi viimeisellä esteellä kolisi ja rima tippui, tosin siinä vaiheessa minulla ei ollut aavistustakaan, että se oli ainoa virhe.

Palloleikin jälkeen koira autoon ja valmistautumaan agiradalle, mikä ei näyttänyt enää ollenkaan yhtä helpolta.  Pikkasen alkoi jo jännittääkin.

Lähtöjärjestys oli sama kuin hyppärillä eli ihan hyvin jäi rataan tutustumisen jälkeen aikaa touhuta taas koiran kanssa. Alku meni vielä jotenkin, ongelmat alkoivat vasta puomin ali menneellä putkella. Olisi vaadittu onnistunutta leijeröintiä, jotta matka olisi jatkunut vielä hypyn kautta toiselle putkelle, mutta kun me ei sitä oikein osata, niin sieltähän se tulla tupsahti sujuvasti puomin ali luokseni. Minulta hajosi pakka ihan mukavasti, enkä enää osannut keskittyä ohjaamiseen ja loppumatkalla olin jo taas ihan kohtuullisesti myöhässäkin. Siispä hyppyjä hypittiin väärään suuntaan ja kepeillekin mentiin väärin sisään. Korjailemaan en jäänyt missään kohdassa, annettiin vaan mennä kun hyvin kulki. Hyvin pysyi Noksu kasassa, eikä alkanut ampuilla hihaan kiinni. Sitäpaitsi se irtosi ehdottomasti normaalia paremmin, jopa maalisuoralla, joka oli hyppärin lähtösuora toisesta suunnasta. Ei yhtään pöllömpi rata siis tämäkään, vaikkei tulosta saatukaan.

Loppujen lopuksi Noah oli hyppärillä kolmas. Radalta siis vitonen ja aika -12,05. Maxi kolmosissa kisaava tervu Rico oli toinen ja Maxi ykkösen katalonianpaimen Lara voitti. Agiradalla ykkönen ja kakkonen pysyivät samana, kolmantena porokoira Tesla. Harmittavasti maxeissa molemmilta radoilta hyväksyttyä tulosta ei saaneet kuin Rico ja Lara, joten maksien mestariksi siis juoksivat Lara ja Anna, Rico ja Johanna hienosti toisena.

Mainittakoon vielä että Rico ja Tesla treenaavat Noahin kanssa samassa ryhmässä ja Larakin on treenannut meidän kanssa. Hyvä meidän ryhmä!

Kameran kanssa heiluvia harrastajiakin paikalla nähtiin, joten ...kuvia odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti