torstai 30. elokuuta 2012

Elämä on...

..välillä vaan niin hirvittävän epäreilua. Ensin lähtee Ella, sitten Mare. Ne olivat jo vanhoja koiria ja oli niiden aika lähteä. Ikävältä se silti tuntuu. Mutta vielä ikävämmältä tuntuu kun nuori iloinen koira kuolee yllättäen. Monipuolinen harrastuskoira ja emäntänsä rakas ystävä on tänään matkustanut taivaallisille agilitykentille. Todella paha olo on emännän puolesta. Hän menetti samalla ystävän ja harrastuskaverin. Ansa siirtyi juuri agilityssä kolmosluokkaan ja BH-koe piti suorittaa viime maanantaina. Hakuharjoituksetkin sujuivat ja molemmat nauttivat treenaamisesta. Nyt ei olekaan yht'äkkiä mitään. Ei ole reilua.


Pyhtään keskiaikainen kivikirkko, joka ei millään tavalla liity tekstiin, mutta sopii omaan mielialaani kuin nenä päähän

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole pelkästään epäreilua. Useinmiten se on kuitenkin ihan mukavaa. Tänään on ollut varsin mukiinmenevä päivä ikävistä uutisista huolimatta. Noahin kynsi on käyttökuntoinen taas ja tottista tehtiin eilen ja tänään. Viikon remmilenkkeilyn jälkeen, tänään on myös lenkkeilty vapaana. Ja kynsi on kestänyt. Huomenna taidetaan päästä hakutreenaamaan. 

Limpun kanssa väänsin vähän selästä-treeniä ilman satulaa. Vähän oli omapäinen poni alla, mutta hyvin me silti selvittiin. Limppu ei vaan ollut ideasta ihan yhtä innoissaan kuin kuski.




Vielä kun saa ponit hoidettua yöpuulle ja koirakset ruokittua, onkin aika lähteä suoriutumaan tämän päiväisestä työpäi..yöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti