Noah treenaa nykyään niin tiheään, että on ollut pidettävä "pakkovapaita", ettei ihan leipäänny. Tiedä sitten, onko moisesta vaaraa kun aina yhtä innoissaan kuitenkin töihin lähtee. Tosin pientä uppiniskaisuutta on ollut havaittavissa. Johtuuko moinen sitten tiheään täytetystä treenikalenterista vai jonkinmoisesta jätkäilystä, vaikea sanoa. Välillä kuitenkin tuntuu, että muut jutut kiinnostaa enemmän ja työt tehdään puolihuolimattomasti, toisella silmällä toisaalle vilkuillen. Onneksi moista esiintyy vain hetkittäin, useinmiten vire on kuitenkin entisenlainen.
Perjantaina oltiin hakuporukan kanssa tottistelemassa. Ilta venähti pitkäksi juorutessa ja treenatessa. Noah teki seuraamista ja paikallamakuuta häiriössä. Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin, missä ei ollut taas mitään huomauttamista. Koiraskoira oli muutenkin taas oma itsensä, motivoitunut ja keskittynyt. Treenikavereilta tuli hyviä vinkkejä leikkimiseen/palkkaukseen, kun itse tunnen olevani kohtuullisen hukassa tuon lelun kanssa riehuessa. Namilla kun on edellisten kanssa lähinnä menty. Paikallamakuuseen riennettiin kiireellä kun toinen koira tuli kentälle. Eihän sitä nyt häiriötä voi jättää hyväksikäyttämättä. Todella hienosti makasi poika. Terävänä ja hievahtamatta. Pienestäkin vilkuilusta tuli torut ja hienosta suorituksesta kehut. Ei tarvinut juuri torua. Pari kertaa kävin palkkaamassa välillä.
Tänään oltiin aamusta hakuilemassa märässä ja hiostavan kuumassa metsässä. Noah etsi neljä maalimiestä, joista yksi oli avoimessa piilossa ja pari puolimakuulla. Maahan-käsky koiran tullessa. Viime treenit kun meni hieman turhaksi juoksemiseksi suoraviivaisen etenemisen sijaan, niin nyt otettiin haamut/äänet ennen lähetystä. Hienosti toimi poika, eikä ilmaisuissakaan ollut moittimista. Piilotreenit jätettiin tällä kertaa väliin. Viimeksihän tehtiin umpipiilotreeniä, joka ensiyrittämällä aiheutti lähinnä suurta ihmetystä. Noah ei voinut mitenkään ymmärtää, mihin se maalimies katosi, vaikka parin metrin päässä katsoi kun piiloon mentiin. "Tässä se oli ja tässä se haisee, mutta missä ihmeessä se oikein on." Kun sitten älysi, tunki ensin piiloon sisälle, josta sai häädön hyvin pikaisesti, minkä jälkeen hetken mietittyään älysi alkaa haukkumaan. Toinen yritys olikin sitten täydellisen onnistunut.
Tiistaina oltiin aksaamassa, treenikerran ohjelmassa ratatreeni. Ennen omaa vuoroa, tehtiin viettitreeniä seuraamisen yhteydessä. Tuntui toimivan, sillä Noah oli todella hyvässä mielentilassa radalle mennessä. Rauhallinen ja keskittynyt. Pätkissä tehtiin ja molemmat onnistuttiin hyvin. Noah oli todella hyvä ohjattava ja myös eteni hyvin, enkä minäkään suuresti hölmöillyt. Hyvä mieli jäi.
Ollaan me rentouduttukin, eikä kokoajan vain treenattu. Viime viikonloppuna oli tämän kesän kovimmat, ja ainoat, helteet ja sehän tietää uintireissuja lenkkeilyn sijaan.
Perjantaina oltiin hakuporukan kanssa tottistelemassa. Ilta venähti pitkäksi juorutessa ja treenatessa. Noah teki seuraamista ja paikallamakuuta häiriössä. Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin, missä ei ollut taas mitään huomauttamista. Koiraskoira oli muutenkin taas oma itsensä, motivoitunut ja keskittynyt. Treenikavereilta tuli hyviä vinkkejä leikkimiseen/palkkaukseen, kun itse tunnen olevani kohtuullisen hukassa tuon lelun kanssa riehuessa. Namilla kun on edellisten kanssa lähinnä menty. Paikallamakuuseen riennettiin kiireellä kun toinen koira tuli kentälle. Eihän sitä nyt häiriötä voi jättää hyväksikäyttämättä. Todella hienosti makasi poika. Terävänä ja hievahtamatta. Pienestäkin vilkuilusta tuli torut ja hienosta suorituksesta kehut. Ei tarvinut juuri torua. Pari kertaa kävin palkkaamassa välillä.
Tänään oltiin aamusta hakuilemassa märässä ja hiostavan kuumassa metsässä. Noah etsi neljä maalimiestä, joista yksi oli avoimessa piilossa ja pari puolimakuulla. Maahan-käsky koiran tullessa. Viime treenit kun meni hieman turhaksi juoksemiseksi suoraviivaisen etenemisen sijaan, niin nyt otettiin haamut/äänet ennen lähetystä. Hienosti toimi poika, eikä ilmaisuissakaan ollut moittimista. Piilotreenit jätettiin tällä kertaa väliin. Viimeksihän tehtiin umpipiilotreeniä, joka ensiyrittämällä aiheutti lähinnä suurta ihmetystä. Noah ei voinut mitenkään ymmärtää, mihin se maalimies katosi, vaikka parin metrin päässä katsoi kun piiloon mentiin. "Tässä se oli ja tässä se haisee, mutta missä ihmeessä se oikein on." Kun sitten älysi, tunki ensin piiloon sisälle, josta sai häädön hyvin pikaisesti, minkä jälkeen hetken mietittyään älysi alkaa haukkumaan. Toinen yritys olikin sitten täydellisen onnistunut.
Tiistaina oltiin aksaamassa, treenikerran ohjelmassa ratatreeni. Ennen omaa vuoroa, tehtiin viettitreeniä seuraamisen yhteydessä. Tuntui toimivan, sillä Noah oli todella hyvässä mielentilassa radalle mennessä. Rauhallinen ja keskittynyt. Pätkissä tehtiin ja molemmat onnistuttiin hyvin. Noah oli todella hyvä ohjattava ja myös eteni hyvin, enkä minäkään suuresti hölmöillyt. Hyvä mieli jäi.
Ollaan me rentouduttukin, eikä kokoajan vain treenattu. Viime viikonloppuna oli tämän kesän kovimmat, ja ainoat, helteet ja sehän tietää uintireissuja lenkkeilyn sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti