Enää ei ole värikäs ruska-aika. Nyt on lähinnä vaan pimeää ja synkkää, lumetkin on sulaneet. Siispä vaahteranlehdillä somistettu ulkoasu sai vaihtua. Ulkoasusta en silti tehnyt pimeää ja synkkää, vähän vain väritöntä.
Vähän on ollut pimeää ja synkkää tai ainakin väritöntä tämä elämäkin. Lenkkeilyintokin on taas selkeästi hiipunut kuten joka vuosi tähän aikaan, ennen kuin taas tottuu pimeällä lenkkeilyyn. Ponipojat varsinkin ovat jääneet tosi vähälle. Ja kun karva kasvaa, näyttää siltä että mahakin kasvaa. Torstaina viimein uskaltauduin taas käyttämään painomittanauhaa. Ja kas kummaa, tilannehan oli ihan hyvä. Ljufurin mitat on jopa hieman pienentyneet, eikä Limpullakaan paljoa kasvua mahanympäryksessä ollut havaittavissa. Osan Limpun painon noususta laitan kyllä vatsan turvotuksen piikkiin. Limppuhan on taas seisonut jonkun aikaa kun vatsa on kiukutellut ja mörköjä on herran mielestä muuttanut vaanimaan pientä poniinia joka puskan juurelle.
Ljufur on lenkkeillyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi lenkillä oli Lurpan lisäksi mukana vain Noah, joka jostain selittämättömästä syystä kävi hurjilla kierroksilla koko ajan. Sen ajan mitä se juoksi vapaana, se todellakin juoksi ihan täysiä kokoajan. Ei haistellut, ei nostellut koipea, vaan juoksi, juoksi ja juoksi. Loppujen lopuksi oli pakko ottaa pieni poskiote ja rauhoittaa tilanne kun alkoi tuntua, että pienen koiran pää räjähtää ihan justiinsa. Hetki meni, mutta loppumatkalla minulla oli mukana normaali koira. Ja kotona minulla oli koko loppu päivän ihan mukavan rauhallinen koira. Tunti niin paljon kuin jaloista lähtee ja toinen hihnassa veivät pahimmat sauhut pikkukoirasta.
Vähän on ollut treenitaukoakin Noahilla. Viime viikolla oltiin agilityssä tiistaina ja perjantaina möllikisoissa hengailemassa. Tällä viikolla ollaan otettu tottista pari kertaa ja kerran pari agiestettä pihalla. Tottis on ihan hyvässä mallissa ja vieläkin paremmassa olisi jos viittis enemmän treenata. BH-koekin jäi tältä vuodelta suorittamatta kun en itse ole oikein koskaan tyytyväinen Noahin tekniseen osaamiseen. Asenne on kyllä aina kohdillaan, eikä virheitä tule, mutta kun se saisi tehdä pysäytysliikkeet nopeammin ja luoksetulokaan ei ole mielestäni tarpeeksi nopea ja seuraamisasentokin on ihan kummallinen ja ... no, en vaan ole tyytyväinen, piste. Ehkä sitten ensi vuonna.
Marun synttäreitäkin vietettiin torstaina. Maire Koiranen on nyt siis kokonaista 14 vuotta vanha. Karvoistaankin on raukka joutunut luopumaan ja opettelemaan taas takinkäytön pihalle mennessä.
Vähän on ollut pimeää ja synkkää tai ainakin väritöntä tämä elämäkin. Lenkkeilyintokin on taas selkeästi hiipunut kuten joka vuosi tähän aikaan, ennen kuin taas tottuu pimeällä lenkkeilyyn. Ponipojat varsinkin ovat jääneet tosi vähälle. Ja kun karva kasvaa, näyttää siltä että mahakin kasvaa. Torstaina viimein uskaltauduin taas käyttämään painomittanauhaa. Ja kas kummaa, tilannehan oli ihan hyvä. Ljufurin mitat on jopa hieman pienentyneet, eikä Limpullakaan paljoa kasvua mahanympäryksessä ollut havaittavissa. Osan Limpun painon noususta laitan kyllä vatsan turvotuksen piikkiin. Limppuhan on taas seisonut jonkun aikaa kun vatsa on kiukutellut ja mörköjä on herran mielestä muuttanut vaanimaan pientä poniinia joka puskan juurelle.
Ljufur on lenkkeillyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi lenkillä oli Lurpan lisäksi mukana vain Noah, joka jostain selittämättömästä syystä kävi hurjilla kierroksilla koko ajan. Sen ajan mitä se juoksi vapaana, se todellakin juoksi ihan täysiä kokoajan. Ei haistellut, ei nostellut koipea, vaan juoksi, juoksi ja juoksi. Loppujen lopuksi oli pakko ottaa pieni poskiote ja rauhoittaa tilanne kun alkoi tuntua, että pienen koiran pää räjähtää ihan justiinsa. Hetki meni, mutta loppumatkalla minulla oli mukana normaali koira. Ja kotona minulla oli koko loppu päivän ihan mukavan rauhallinen koira. Tunti niin paljon kuin jaloista lähtee ja toinen hihnassa veivät pahimmat sauhut pikkukoirasta.
Vähän on ollut treenitaukoakin Noahilla. Viime viikolla oltiin agilityssä tiistaina ja perjantaina möllikisoissa hengailemassa. Tällä viikolla ollaan otettu tottista pari kertaa ja kerran pari agiestettä pihalla. Tottis on ihan hyvässä mallissa ja vieläkin paremmassa olisi jos viittis enemmän treenata. BH-koekin jäi tältä vuodelta suorittamatta kun en itse ole oikein koskaan tyytyväinen Noahin tekniseen osaamiseen. Asenne on kyllä aina kohdillaan, eikä virheitä tule, mutta kun se saisi tehdä pysäytysliikkeet nopeammin ja luoksetulokaan ei ole mielestäni tarpeeksi nopea ja seuraamisasentokin on ihan kummallinen ja ... no, en vaan ole tyytyväinen, piste. Ehkä sitten ensi vuonna.
Marun synttäreitäkin vietettiin torstaina. Maire Koiranen on nyt siis kokonaista 14 vuotta vanha. Karvoistaankin on raukka joutunut luopumaan ja opettelemaan taas takinkäytön pihalle mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti