Köhä palasi, hiljaiselo jatkuu

Maanantaina (23.9.) käytiin Korpun kanssa hakemassa karkureissulla kadonneet tavarat. Nähtiin eilen lenkillä se kiltti setä, joka otti ponin kiinni viime viikolla ja hän oli taas puolestaan tavannut koiran omistajan, joka oli luvannut toimittaa tavarat heidän luokseen. Minä taas hain ne sieltä. On meidän kunnassa kyllä ihan huippu väkeä. Kiitollinen olen siitä. Alunperin oli tarkoitus tehdä kentällä jotain pientä, mutta koska tallin isäntä oli saanut puhelun, että tavarat ovat noudettavissa, päätinkin laittaa ponin perään vanhat painavat kärryt ja hakea ne sieltä samantien. Kevyistä kärryistä kun on pyörät irti ja fiksattavana. Ajettiin suorinta tietä kylälle ja samaa tietä takaisin. Yhteensä neljä kilometriä tuli matkalle mittaa. Hiukan hölkättiin ja poni oli ihan mukavan tuntuinen, vaikka köhikin hiukan.

Tiistaina (24.9.) hieroin Korpun kevyesti sivellen läpi. Meille on kyllä tulossa viikonloppuna jäsenkorjaaja, mutta halusin tietää, mitä sieltä löytyy, jotta osaa sitten informoida. Ei sieltä kyllä mitään ihmeitä löytynyt. Hiukan lannerangassa kireyttä, joka ei ole ihmekään, kun painavat kärryt oli juuri olleet perässä. Muuta ei tehty tällä kertaa ja poni sai palata kavereidensa luokse.

Kuvan on ottanut Pinja Pohjoisvirta

Keskiviikkona (25.9.) poni köhi jo pihattoa siivotessani aikalailla taukoamatta. Otin sen kuitenkin mukaani, kun muuten se vaikutti ihan terveeltä. Ihan viime tipassa ennen lenkille lähtöä päätin kuitenkin mitata sen lämmön. Ja hyvä että mittasin. Sillä olikin kuumetta 39,5 astetta. Käytiin kuitenkin ihan pienesti kävelyllä koirien kanssa ja köhäkin helpotti, kun hiukan liikkui.

Torstaina (26.9.) käytiin ensin töiden jälkeen koirien kanssa vähän asioilla. Ajelin Haminaan S-Rautaan, kun olisi tarvetta uudelle vuolupuukolle. Ei siellä sellaisia kuitenkaan ollut, vaikka paikka hyllyssä olikin muiden kengitysvälineiden joukossa. Siitä sitten viereiseen Tokmanniin ja kauppakierrosten jälkeen koirien kanssa lenkille. Olipa mukavaa. Tunnin lenkki heitettiin Bastionin valleilla ja vanhassa kaupungissa.

Sieltä sitten suoraan ajelin tallille tarkistamaan ponin kuntoa. Kuume oli laskenut ja köhäkin hiukan laantunut. Hiukan siinä samalla rapsuttelin Korpun kavioita ja toki harjasin ja vähän hengailtiin katselemassa tallin touhuja. Kentälläkin pyöräytettiin muutama kierros narun päässä ja jumpattiin samalla vähän. Sitten se jo tulikin. Passasin nimittäin tarkoituksella tallikäynnin myöhäisemmälle, kun tallikaverille oli tulossa ylläpitoponi. Ja koska se ylläpitoponi sattuu olemaan Kamburin velipoika, niin arvatenkin se kovasti minua kiinnosti. Sillä on siis sama isä ja emätkin ovat täyssisarukset, joten ovat myös serkuksia. Hirmusti on pojissa samaa ja sitten kuitenkaan taas ei. Saman kokoisia ovat ja saman värisiä, paitsi velipoika on yksivärinen, mutta perusväri siis sama hiirakko. Mielenkiintoista tutustua tyyppiin paremmin.

Yllä Ulfur 28.9. ja alla Kambur, ennen kuin se kasvatti talviturkin ja alkoi näyttää pehmolelulta.

Perjantaina (27.9.) Kambur pääsi taas pienelle lenkille koirien kanssa. Kuume on nyt pysynyt poissa ja köhäkin vähentynyt, vaikka kyllähän tuo kovasti köhii silti vieläkin. Ei me kävelty kilometriä enempää, mutta poni hengästyi jo silläkin matkalla. Ihan pirteä ja reipas se oli kyllä silti.

Lauantaina (28.9.) poni sai yhä viettää vapaata. Rapsuteltiin taas kavioita ja temppuiltiin vähän pihassa. Käväisin selässäkin istuskelemassa. Alkaa vissiin virtaa kertyä, kun takaisin kavereiden luo laitumen peränurkkaan piti painella pierupukkilaukalla. Hyvä tietenkin, että alkaa olo kohentua. Kuume nyt on kuitenkin pysynyt poissa ja köhäkin vähenee, vaikka kyllä se aikamoisia yskänkohtauksia saa vieläkin. Pihatolla yskii nyt kaksi ihan kunnolla, yksi vain hiukan ja yhden en ole kuullut yskivän. Muuten tilanne pihatolla on rauhoittunut. Kaikki mahtuvat samaan aikaan paalille ja Korpun näin tänään jopa rapsuttelevan tulokkaan kanssa. Muiden kanssa se ei vielä niin hyvä kaveri ole, mutta tulee toimeen ja se riittää.

Kuva otettu torstaina pihatolle mennessä auringon laskiessa selän takana. On siellä ponikin mammaa varttumassa pihaton nurkalla.

Kummasti aikaa tallilla meni silti nelisen tuntia, vaikka en ponin kanssa edes mitään tehnyt. Ehdittiin silti vielä koirien kanssa metsään sieniä etsimään. Aika laiha saalis oli kyllä, vaikka jotain löydettiinkin. Mutta meni meillä aikaakin liki puolitoista tuntia. Meinasi ihan pimeä yllättää.

Sunnuntaina (29.9.) rauhallisen aamun jälkeen ajelin Kåiralan avajaisiin. Kåirala on siis tuohon ihan melkein naapuriin avattu koirauimala/-kahvila. Kerrankin jotain harrastusmahdollisuuksia tänne peräkylillekin. Siellä on nimittäin myös koulutustarjontaa ja muitakin aktiviteetteja. Ihan mukavan tuntuinen paikka. Peikkokin pääsi käymään sisällä ja olikin varsin innoissaan, kun kavereita oli paljon ja kaikkea muutakin kivaa. Vaan joutui aika pikaisesti kaveri autoon arestiin, kun alkoi nostella koipea sinne sun tänne. Ei se yleensä sellaista harrasta, joten en osannut varautua ja vahinko pääsi tapahtumaan. Ihan kiva tapahtuma kuitenkin ja paljon tuttuja.

Sieltä ajelin tallille. Kamburilla oli ohjelmassa jäsenkorjaajan operointia. Vanhat ongelmakohdat sieltä löytyivät SI-nivelen kohdilta ja sinne saikin taas laseria. Nyt oli myös lapojen takana silojen kohdalla kireyttä, johtuen aika todennäköisesti siitä kärryjen repimisestä kivikossa. Sinnekin siis laseria. Kaulassa oli myös vasemmalla puolella kohta, joka on ollut ennenkin huomattavissa ja josta mainitsin ja sinnekin sai laseria. Laserointiin reagoi aika voimakkaasti kuopimalla ja levottomalla käytöksellä. Muuten käyttäytyi ihan hienosti, tosin heinää oli kokoajan nenän edessä, kun sisällä joutui hoitamaan sateen takia ja halusin varmistaa, että saadaan hoidettua. Mitään yllättävää ei löytynyt, mutta enemmän oli tekemistä kuin odotin. Ei ole vielä oma käsi taikka silmä niin harjaantunut, että kaikkea huomaisi. Mutta onneksi on ammattilaisia sitä varten.

Korppu odottelemassa omaa vuoroaan sairastarhassa loimen alla kuivumassa.

Tallilla vierähti taas mukavasti neljä tuntia, vaikka en edes mitään tehnyt. Sitä ennen tunti Kåiralassa ja tallilta kaupan kautta. Kaupalta ensin lenkille koirien kanssa ja viimein kotona vasta kuuden maissa. Ruoan laitto helposti puolivalmiista ja loppuilta oleskelua. Siinäpä se taas oli, viikonloppu.

Korpun yskä paranee päivä päivältä. Tänään kuulin sen yskivän kerran, silloin kun toin sen tallista hieronnan jälkeen ulos. Toivottavasti kohta jo päästään töihin.