Arkea ja juhlaa

Jospa vaikka taas yrittäisi jotain tapahtumia ylös kirjata. Vaikka aika tasaisen tappavaan tahtiin kipitteleekin elämä eteenpäin, eikä siis juuri mitään erityistapahtumia ole tarjolla. Kesä on mennyt, kesäkelit vielä pysyvät. Melko mukavasti on lämpötilat pysytelleet kahdenkympin tietämissä ja jopa yli. En valita. Ehtii sitä kylmästä kärsiä ihan liikaakin ennen ensi kesää. Kuivaa on yhä. Laitumet on kaluttu, sienet ei kasva, eikä paljon mikään muukaan. Kummasti on sateet kiertäneet kaakonkulman tänä kesänä. Yleensä se on toisin päin. 

Virikelaidunko? Saa ne nyt jo lisäheinääkin, vaikka hyvin tuntuvat kiloistaan kiinni pitävän ilmankin. Neljä noita tuolla nyt on enää, joten kai se riittää vähempikin ruoho hengenpitimiksi.

Poni on liikkunut suht normaalisti nyt, kun ei enää ole erityisen kuuma. Turkkia se on jo kasvattanut sen verran, että hiki sille tulee helposti. Se taas ei haittaa, hiki on hyvästä. Mitään erityispitkiä lenkkejä ei ole tehty, normaalit 1-1,5h kärryillen tai ratsain, talutuslenkit on olleet lyhyempiä ihan oman jalkani kunnon takia. Onneksi sekin alkaa olla parempi, joten lenkkeillä jo voi. Yksin ollaan yleensä menty, kuten nyt aina. Kerran mentiin pihattokaverin kanssa kimpassa.

Me oltiin kärryillä ja mentiin edellä, joten mitään draamaa ei saatu aikaiseksi. Kambur oli jopa laiska. Kokeiltiin perässä tulemistakin, eikä vauhti siitä juuri kiihtynyt. 

Kaulanaruilut on nyt jääneet, kun edellisellä treenikerralla ei oikein sujunut. Silloin toki pitäisi treenata lisää, mutta me tehdään nyt näin eli nollataan tilanne ja jatketaan taas kun siltä tuntuu. Mihinkään kun ei ole kiire. Viimeksi siis sattui pieni tilanne matkalla. Tai no, poni ei ollut kuulolla juuri muutenkaan, joten ohjaa joutui käyttämään. Kun sitten vielä sattui shettikset edelle ja karauttivat mutkan taakse mäkeen laukalla, saattoi Korppu vähän kiihtyä. Se tilanne handlattiin, kun ehdin tajuta ennen ponia ja käänsin ratsuni ympäri. Vaan saatiin ponit kiinni hetken päästä ja sitten hiukan meinasi lähteä mopo käsistä. Ei edes yritetty kulkea perässä, vaan ohitettiin suosiolla. Sen verran kuitenkin oli virtaa ponissa, että unohdettiin kaulasuitsi kokonaan, kun se nyt vaan ei tällä kertaa toiminut. Turhaa opettaa, että siihen ei tarvi reagoida. 

Vähän niin kuin lavastettu kuva kotimatkalta, koska ohja (tökerösti) poistettu kuvasta. Ihan jopa näyttää että se kuuntelisi. Ei kuunnellut.

Hierontakurssi on ohi, onneksi. Kivaa se oli, mutta vei tosi paljon aikaa. Viimeinen tehtävä tuli tehtyä maanataina ja nyt vaan odotellaan lopputodistusta. Saatan kerrata kurssin myöhemmin, mutta nyt pidetään hiukan taukoa välillä. Hierontoja toki teen ja sillä tavalla opettelen hommaa. Vain tekemällä oppii, ei lukemalla. Ja vielä on paljon oppimista. Esimerkiksi kirjaa en ole lukenut tai edes selannut vielä, enkä venytyksiä edes kokeillut. Niistä toki osa oli jo ennestään tuttuja, mutta harvakseltaan tehtyjä. Ja siitä syystähän minä kurssille alun perin osallistuinkin, että pystyisin omani hieromaan. Eikä sitä nyt voi rahojaan hukkaankaan heittää. Kurssi kun ei ollut ihan ilmainen.

Tallikaverin (sala)kuvaama räpsy maanantain hieronnasta (kuva Pinja Pohjoisvirta).

Koirien kanssa ollaan lenkkeilty normaalisti, muttei olla tehty mitään muuta. Nyt ovat liikkuneet taas enemmän ponin kanssa ja vähemmän pyöräillen, koska minun jalkani kestää paremmin kävelyä. Sitäpaitsi Noah ei enää oikein jaksa pyörän vierellä jatkuvasti juosta. Tai siis jaksaa kyllä, mutta on sitten jälkeen päin ihan "kuollut" ja kipeän oloinen. Aika paljon ollaan muutenkin liikuttu muualla kuin kotikylällä. 

Löydettiin kiva polku kun lenkkeiltiin vaihteeksi Haminassa. Haminassa on seudun lähin S-Rauta ja siellä tulee välillä käytyä. Nyt oli tarvetta uusille kumiputseille, eikä niitä Pikantista löytynyt, joten ajelin Haminaan.

Tänään oltiin koirien kanssa Kotkassa hengailemassa "ratsastuskisoissa". Lainausmerkeissä siksi, että kyseessä oli Temosen uuden elokuvan kuvaukset eli kisat oli vähän niin kuin lavastettu. Hengailtiin paikalla nelisen tuntia, kun tuttuja oli ratsastamassa siellä. Oli mielenkiintoista ja oli kiva tavata tuttuja. Sieltä ajelin suoraan tallille. Ponilla oli suunniteltu vapaa kuvausten takia, mutta kävin vähän lappamassa lantaa ja heittämässä porukalle heinää. Ei se kyllä tänäänkään kelvannut eli kai ne sieltä ruohoa saa tarpeekseen, kun usein jää kuiva syömättä. Hyvä niin.

Nyt ei mitään enää jaksa. Koiratkin makaa reporankana. Huomiselle suunnittelin maastolenkkiä, mutta sen näkee sitten huomenna. Riippuu paljon ponin mielentilasta, joka suurella todennäköisyydellä on rauhallinen, mutta kuinka rauhallinen, sen näkee sitten huomenna. Jos se suorastaan nukkuu, en taida viitsiä lähteä köpöttelemään. Keksitään sitten jotain muuta.