Pakkanen on hiukan kiristänyt otettaan. Ei se vieläkään kovin kummoisissa lukemissa ole, mutta kylmä viima saa sen tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Vaan koskapa täällä ei tuulisi. Niinpä.
Selkä oli tänään jo oikein hyvä, joten uskalsin aamupäivän löysäillä eli istuskelin sohvan nurkassa lueskellen. Hiukan vielä kotihommia ja viimein yhden jälkeen tallille. Pikaisesti poni pihatolta,heijastimet jalkoihin, koirat autosta ja matkaan. Hiljalleen on tänäänkin sadellut lunta tai ainakin taivas on ollut paksussa pilvessä. Ja kylmää on, varsinkin tuulisilla paikoilla. Reippaasti siis edettiin. Annoin Korpun kuitenkin toteuttaa itseään. Se sai siis hampsia talven törröttäjiä suuhunsa ja kaivella välillä ruohoakin lumen alta. Jotakuinkin 1,5 tuntia kipiteltiin ja kun tosiaan reippaasti liikkui, ei tuntunut kylmältäkään. Eikä joka paikassa onneksi käynyt tuulikaan. Ponikin oli hyvällä tuulella ja reipas ja koiratkin osasivat käyttäytyä. Hyvä mukavan rento lenkki siis, kun ei tarvinut kenenkään kanssa vääntää, vaan sai vain nauttia ulkoilusta.
Takaisin tallilla oltiin juuri ennen pilkkopimeää, aika hämärää kyllä jo oli. Mutta kiitos lumen ja kuivan pakkasilman, eteensä näkee varsin hyvin ilman otsalamppuakin. Aika pikaisesti kuitenkin palautin ponin pihattoon kavereidensa luokse. Niin pikaisesti, että vasta pihatolla, kun Korppu lähti kävelemään heinätarjoilun ääreen, huomasin, että sillä oli yhä heijastimet jaloissaan. Hups. Eipä ole ennen käynytkään. Jouduin siis kävelemään paalille poistamaan heijastimet, ennen kuin pääsin kotiin lämmittelemään. Muuta en ole tänään tehnytkään, mutta aina ei ole pakko. On se päivä huomennakin ja aattoonkinon vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti