sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Yhdeksäs päivä, joulujuhlaa vesisateessa

Jo illalla lumipyry muuttui vesi/räntäsateeksi ja aamulla tuliki sitten vettä jo taivaan täydeltä. Aamupäivästä ajelin lähitallille joulupuurolle ja katsomaan jouluista ohjelmaa. Saattoi siinä olla joku vuosikokouskin samalla, muttei se niin tärkeää ollut ja oli ohikin nopeasti. Maneesilla vierähti mukavasti muutama tunti, tarkalleen ottaen kolme, jonka aikana vahvistui ajatus, etten liikuta omaa ponia tänään ollenkaan. Vettä tuli todellakin ihan täysillä ja tiet ovat ihan peilijäässä, kun eihän niitä tietenkään ole illan lumisateen jäljiltä aurattu. Kyllä minä melkein kelillä kuin kelillä lenkeilen, mutten minä sentään hullu ole. Ja pimeällä en nyt vaan viitsi enää mennä.




Pimeällä kävin kuitenkin koirien kanssa ulkoilemassa. Ei enää satanut, eikä tuulikaan käynyt ainakaan tuohon omalle pihalle ja metsään. Noah on ollut muutaman päivän tosi väsynyt, vaikka on vaikuttanutkin muuten ihan terveeltä. Vähän pistin sen piikkiin kun oli tuo ylimääräinen vapaapäivä tuossa. Mutta nyt kyllä hiukan epäilyttää, onko se sittenkään terve. Oltiin ulkona maximissaan puoli tuntia, eikä se riekkunut oikeastaan ollenkaan, vaikka oli maannut koko päivän ja nyt se nukkuu kuin olisi pidemmänkin lenkin tehnyt. Pallon etsiminenkin oli jotenkin työlästä, vaikka se on ihan lempipuuhaa. Tai mikä tahansa mihin liittyy pallot, on ihan lempipuuhaa. Kyllä se siis etsi ja kanniskeli ja repikin sitä palloa, mutta vaan sillä tavalla kuin ihan sellainen normaali koira. Yhtään ei kiuhunut yli tai ylipäätään keittänyt, siten kuten jo pelkän pallon näkeminen yleensä kiihdyttää. Jotain vikaa siinä täytyy kyllä olla. Vaan seuraillaan ja katsotaan huomenna uudelleen, kun se on levännyt kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti