Joulu juttuja

Aatto aamuna heräsin ensimmäisen kerran joskus seitsemän aikaan ihmettelemään, miksi kinkku ei tuoksu lainkaan, vaikka on ollut paistumassa puolesta yöstä saakka. Laitoin puoliunessa hiukan tehoa lisää ja jatkoin uniani. Hyvin oli kinkku kuitenkin paistunut, kun parin tunnin kuluttua viimein nousin ylös. Aamupalaa siis ja löysäilyä, kunnes lähdin ajelemaan Kouvolaan päin. 

Koirat tietysti olivat mukana ja hössöttivät koko illan enemmän tai vähemmän, varsinkin Noah. Eivät oikein malttaneet rauhoittua, ennen kuin ihan vasta loppu vaiheessa. Hautausmaa keikka tehtiin, sekä tullessa ja lähtiessä pieni pissalenkki, muuten ei ulkoiltu. Fionan (vai Viken?) vanha lelu koki viimein loppunsa, kun Noah päätti haluta leikkiä sillä. Peikko on sillä leikkinyt joka kerta, kun ollaan äidin luona käyty, mutta kun se ei riko, on säilynyt ehjänä. Noahilla meni muutama minuutti ja lelu oli entinen. No, Fiona ei enää sitä tarvitse, kun on enkelikoirana jo sekin.

Kuva otettu 22.12. kotona

Kotona olin illalla vasta kymmenen jälkeen, joten nukkumaan menokin hieman venähti. Josta johtuen taas joulupäivän aamu meni pitkäksi. Osasyy tähän oli kyllä myös yöllinen vatsakipu, joka piti hereillä jonkin aikaa. Kannattiko syödä liikaa? Niinpä. Aamupalakaan ei ihan maistunut, joten se jäi vain yhteen pieneen voileipään. Pakko oli jotain syödä, jotta jaksoi lähteä lumipyryssä tallille. Aattona oli vielä pahimmillaan -13 astetta, nyt sitten aste plussalla ja lumipyry. Tallille kuitenkin ajoin ja käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Vaihteeksi käytiin vähän kauempana, kun kerran oli lämpimämpää. Reilu tunti oltiin, matkaa kertyi 6-7 kilometrin verran, josta hölkkäiltiin parisen kilometriä, myös pienet pätkät laukkaa kuului tällä kertaa ohjelmaan. Joissain paikoissa, kun tuuli kävi sopivasta suunnasta, oli hiukan haasteellista nähdä kyllä eteensä, sen verran mukavasti satoi lumi suoraan silmiin. Kun sitten lenkki oli heitetty, lumipyrykin loppui, tietenkin.

Pohjat olivat ihan hyvät, kun lunta oli satanut hiukan kovan tien päälle. Liukastakaan ei ollut, pari kertaa kavio hiukan lipsui autojen kiillottamassa urassa. Ilman tossuja on nyt päästy hyvin liikkumaan jo jonkin aikaa, mikä on ihan mukavaa. Nastat vielä odottaa kiinnitystä. Vanhat nastat poistin ja puhdistin reijät valmiiksi. Tarvitsee vaan sen porakoneen, jonka päätin ostaa itselleni joululahjaksi, kun aika halvalla niitä kuitenkin saa. Ja koska käyttöäkään ei niin paljoa ole, niin luulen huonommankin kestävän sen minkä tarvitsee.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa reipas tunnin mittainen lenkki täällä omalla kylällä vaihteeksi. Kauheasti oli hajuja taas ja alkumatka menikin koiria komentaessa, kun vetivät kuin hinaajat. Kyllä ne aina hihnat kireällä liikkeelle lähtee, mutta aina ne pystyy pitämään vaikka yhdellä sormalla hallinnassa. Juu, nyt ei onnistunut. Rauhoittuivat onneksi, kun pääsivät vapaaksi hetkeksi ja seuraava "hihnapätkä" menikin jo ihan hyvin.

Tapaninpäivänä oli taas sovittu tallilaisten kanssa perinteinen maastolenkki. Hiukan jännitti lähtiessä, että vaihtuuko meidänkin lenkki talutuspainotteiseksi, kun jäätä auton lasista raavin epätoivoisesti. Liukkaalta vaikutti myös tie tallille ajellessa. Tuulikin oli huima ja lämpötila nollassa. Päätin kuitenkin, että yritän lähteä ratsain liikkeelle. Tulen sitten alas, jos on liian liukasta. Vaan ei ollut, ihan hyvin selvittiin kavion yhtään lipsumatta. Toki liukkaan näköiset paikat kierrettiin, mutta ihan hyvät oli pohjat peloista huolimatta. Ja vitsit, miten hienosti toimi poni. Oli se normaalia reaktiivisempi, kun sen verran innostui kavereista ja kakkaakin tuli alkumatkasta vähän väliä, mutta kovin kauniisti käyttäytyi silti. Ainahan se kiltti on, eikä koskaan hölmöile mitään, mutta silti se vaan aina tuntuu yhtä mukavalle, kun on toimiva poni alla, jonka on vielä ihan itse kouluttanut.

Kotimatkalla kaverit lisäsi vauhtia ja töppöjalkainen issiponi vähän jäi, vaikka reipas olikin. Loput porukasta jäi vielä enemmän.

Tähän mennessä pisin ratsastuslenkki tuli tästä, kun käytiin noin kolmen kilometrin päässä kääntymässä eli yhteensä matkaa kertyi kuutisen kilometriä. Hienosti jaksoi Korppu, vaikka hiki sille kyllä tuli, kun piti normaalia kovempaa kipittää. Yksin liikkuessakin kun olisi tuota eteenpäin pyrkimystä yhtä paljon, niin helpottaisi kummasti elämää. Vaan ei ole, yleensä. Joskus se toki yllättää sekin. Vaan toisaalta, kiva se on tuollainen rauhallinenkin tyyppi Ljúfurin jälkeen, joka todellakaan ei ollut rauhallista nähnytkään.

kuvat Fanni Snellman ja Minna Danielsbacka (videon retkestä kuvasi Fanni Snellman)

Koirien kanssa käytiin taas vasta illalla lenkillä. Tällä kertaa ajeltiin kaupalle ja lenkkeiltiin siellä. Reilu tunti meni ja kilometrejä kertyi varmaan sellaiset viisi. Jaloissa tuntuu ratsastus sen verran, kun en alussa osannut taas rentoutua, että hyvää teki kävely. Koirillakin riitti taas nuuskuteltavaa ja koska hiljaista oli, saivat suurimmaksi osaksi haistellakin ihan rauhassa, kun olivat vapaana. Vaikka ainahan ne on, mutta kun vastaantulijoita oli tasan kaksi, niin ei tarvinut paljoa edes luokse pyytää. Rento ja mukava lenkki mukavassa kelissä. Tuulikin oli hiukan jo päivästä tyyntynyt.

Nyt olisi sitten joulut vietetty ja lomat ja kaikki ja arki kutsuu. Onneksi on vielä ylimääräisä vapaata tiedossa, kun uudenvuoden päivä on ensi tiistaina. Sitten taitaakin olla seuraavat pääsiäisenä joskus huhtikuussa. Ja silloin onkin jo melkein kesä!