maanantai 3. syyskuuta 2018

Ihan tavallista loman viettoa vaan

Maanantai, toinen lomaviikko aluillaan. Aamulla nukuin liian pitkään, vaikka kävin ajoissa illalla nukkumaankin. Päivä siis meni oikeastaan vähän hukkaan. Koirien kanssa käytiin pyörälenkillä päivällä. Ihan tuo peruslenkki omalla kylällä, noin neljä kilometriä. Tallille menin vasta iltasella. Kamburin kanssa käytiin kärryttelemässä noin 1,5 tuntia. Se oli tosi tahmea aluksi, mutta reipastui siitä kyllä. Jotain outoa siinä oli silti. Käynnissä ihan ok, mutta ravi ei sujunut. Siirtyi nätisti raviin, mutta sitten tapahtui jotain ja pudotti käyntiin parin askeleen jälkeen. Ei se kipeältä vaikuttanut, ennemmin epäilin tossujuttua tai jotain. Se kun oli itsekin jotenkin hämmentyneen oloinen. Ihan silleen niin kuin että "Mitä hittoa? Miks tää ei nyt hei onnistu?" Ei sitten viitsitty kauheasti yrittää.


Sunnuntai 26.8. kuva Fanni Snellman

Tiistaina läksin tallille jo ajoissa. Ajattelin että ehdin pyörähtää kentällä, ennen kuin tulee muita. Väärin meni. Kentällä oli juuri alkamassa yksityistunti/valkku. Katselin hetken ja läksin sitten lantaa lappamaan laitumelle. Korpun otin vasta sitten laitettavaksi kun lopettivat. Ratsutreeniä taas ohjelmassa eli satula selkään. Nyt kokeilussa rungottoman alla memoryfoam-romaani, kun hikijäljet osoittavat, että paino ei jakaudu oikein mitenkään. Tuntui aika kivalta.

Tehtiin kentällä noin vartin verran taivutteluja, pysähdyksiä ja käynti-ravi siirtymiä. Ihan kivasti meni. Hienosti alkaa reagoida pohkeeseen ja pysähtyy sekä kääntyy pelkästään painoavuilla. Hieno poika. Kokeiltiin myös peruutusta, mutta siinä meinasi mennä herne nenään ja syvälle, kun ei ymmärtänyt. Kärryillähän se osaa peruuttaa, mutta ei nyt vaan osannut yhdistää, joten palkkasin sitten jo pelkästä painon siirrosta taakse. Äkkiä se varmaan älyää, fiksu kun on.




Käytiin vielä tiellä pieni lenkki heittämässä, sellainen vartti meni siinäkin eli noin puoli tuntia yhteensä. Tossuja ei ollut jaloissa ja etuset vuolin ennen treeniä, kun jotenkin toisessa pohjallisessa eilen oli reilumpi jälki toisella laidalla. Tiedä sitten, missä oli eilen vika, mutta nyt ravikin sujui. Ja kun siinä on aiemmin ollut vaikea keventää, nyt se tuntui ihan hyvältä. Siihen varmaan vaikutti romaani, näin ainakin ajattelisin. Ei me ravattu kuin ehkä kymmenen metriä, mutta ei ainakaan tökännyt jo toisella askeleella.

Tallille palattua, otin vehkeet pois ja vaihdoin tilalle naruriimun. Lähdettiin nimittäin vielä lenkittämään koirat. Kambur oli ihan, että mitä ihmettä, johan me työt tehtiin, mutta ei auttanut. Pakko oli kävellä, vaikka ensimmäisen kilometrin aikana pysähteli varmaan kymmenen metrin välein kyselemään, että josko mentäisi sittenkin vaan takaisin kotiin.




Keskiviikkona menin tallille puolen päivän aikoihin, tarkoituksena vaan lappaa lantaa. Niin teinkin. Molemmilta laitumilta pari kottarillista tavaraa pois. Pihattolaidun tuli sillä puhtaaksi, kun siellä on vain se mikä päivittäin tulee. Kamburin porukassa tavaraa tulee moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä sieltä siivotaan, joten sen siivoaminen on aika masentavaa, kun tulosta ei tule. Vaan aina kannattaa yrittää.




Tallilta kaupalle ja koirien kanssa lenkille. Reilun tunnin mittainen lenkki heitettiin. Välillä kotiin syömään ja takaisin tallille. Saatiin Korpun kanssa seuraa kärrylenkille, kun tallikaveri tuli omansa kanssa mukaan kyytiin. Istui siis kärryillä kanssani, omansa käsihevosena ja hyvin meni molemmilla poneilla. Ravattiinkin vähän ja pienesti jopa laukattiin. Hyvin jaksoi Korppu ja liikkuikin ilman ongelmia. Mitään eroa en huomannut, vaikka painoa kärryillä olikin normaalia enemmän.




Kahdeksan aikoihin oltiin takaisin ja kun sitten purkasin kamat pois, huuhtelin hiet ja syötin, oli kellokin jo vaikka mitä. Aika hämärää alkoi jo olla, kun ponin laitumelle palautin. Vielä käytiin koirien kanssa pienesti metsässä ja siinä se päivä taas olikin ja loma noin puolessa välissä.




Torstaina oli sadepäivä, enkä tehnyt mitään mainitsemisen arvoista ennen sateen loppumista iltasella. Silloin läksin tallille. Käytiin Kamburin ja koirien kanssa lenkillä. Eikä sitten muuta.

Perjantaina tallille jo ajoissa eli aamupäivällä. Korpulle satula selkään ja kentälle. Tehtiin taas taivutuksia, mutta nyt ei oikein keskittynyt, eikä muutenkaan oikein taipunut. Muuten oli kyllä ihan ok. Jopa se peruutus saatiin aikaiseksi, yksi askel vain, mutta alku se on sekin. Ei viitsitty kauaa vääntää, kun ei kerran huvittanut ja lähdettiin pyörähtämään tiellä. Vajaa puoli tuntia tuli yhteensä treenille mittaa.




Sen jälkeen olikin vuorossa taas jäsenkorjaus. Nyt ei löytynyt oikein mitään selvää, eikä laseriakaan tarvinut käyttää. Hyvä niin. Vaan siltä se on näyttänytkin ja tuntunut. Nyt katsellaan pidempään ennen seuraavaa kertaa, ellei sitten jotain tapahdu. Lappasin vielä lantaa, kun olin ensin palauttanut teinihevoisen takaisin laitumelle.

Illalla käytiin koirien kanssa Kotkassa asioilla ja lenkillä. Ihan vaan pieni lenkki heitettiin tai se oli suunnitelma ja siltä se tuntuikin, mutta niin vaan siinä tunti meni kumminkin. Oli mukavaa vaihtelua taas ja siksi tuntuikin kuin olisi ollut vain hetken.


Pikkuapulaiset Iines the Rinsrenssa ja Dali the Palikka

Lauantaina kävin tallilla päivällä. Kamburilta vuolin vähän kavioita ja irtojuoksuttelin pienesti. Pientä estettäkin ylitettiin muutama kerta. Ei siis mitään ihmeellistä. Siivosin vielä pihatolla ennen kotiin lähtöä.

Koirilla oli tänään tylsä päivä. Tallilla ollessa olivat autossa mukana ja myöhemmin kotona keskenään, kun itse läksin Harjuun kenttäkisoihin hengailemaan hetkeksi. Tarjolla tänään lauantaina oli vesisateen lisäksi rataesteitä, koulua ja tyyliluokka maastoesteillä 60cm. Kiva retki kaikkinensa. Kotimatkalla vanhaa tietä Haminaan asti ihan huvikseen, joten kotimatkaan kului reilusti enemmän aikaa kuin menomatkaan, minkä huristelin moottoritietä pitkin.




Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pieni pissalenkki, ennen kuin pakkasin porukan autoon ja huristeltiin Orimattilaan issikkakisoihin. Matkalla tuli vettä niin ettei eteensä nähnyt ja kävi jo mielessä, että käännyt takaisin ja ajankin Harjuun, mutta onneksi en kääntynyt. Orimattilassa nimittäin paistoi aurinko ja oli ihan lähes hellekeli, yli +20 nyt kuitenkin.




Kiva retki oli tämäkin. Hengailtiin koirien kanssa paikan päällä pari tuntia ihmettelemässä niin kovin pieniä ja hoikkia issiponeja. Muutama tuhdimpikin oli ja isompi, mutta suurimmaksi osaksi näyttivät sellaisilta Ljúfurin kokoisilta. Pari oli jo kasvattanut ihan kunnon talvikarvan. Yksi oli Korpun sukulaisponikin tai siis saman kasvattajan, jolla isänä Korpun emänisä. Varsin rauhalliselta vaikutti tämäkin tapaus. Suurin osa oli reippaita ja eteenpäin pyrkiviä. Ehkä sitä viljaa löytyisi Korpustakin enemmän, jos sitä painoa saisi pudotettua.




Se mikä ei lakkaa minua ihmetyttämästä, on issikoiden ihan mahtavat luonteet. Siellä ne vaan kulkee riimuissa tyynen rauhallisina ja hengailee koppien viereen rakennetuissa tarhoissa keskellä kaikkea hälinää, keskenään vieraat hevoset, orit, tammat ja ruunat sulassa sovussa. Niin hienosti käyttäytyviä hevosia kaikki. Harvoissa muissa kisoissa taitaisi onnistua. Kuitenkin näistä noin 90% oli ratsastettuna kuitenkin varsin kovia menijöitä, toki rauhallisempiakin porukasta löytyi.




Koiratkin käyttäytyivät koko ajan oikein hienosti, jopa Noah oli alusta alkaen hämmentävän rauhallinen. Kovin rankkaa on kai lomailu tai sitten se on kipeä. Käytiin metsässä pienesti pyörähtämässä jossain vaiheessa, mutta muuten ne lähinnä makailivat ja katselivat. Kotimatkalla pysähdyin Orimattilan Lidlissä ostamassa matkaevästä, muuten ajeltiin suorinta tietä kotiin. Illalla kävin vielä pikaisesti tallilla rapsuttelemassa poneja ja lappamassa lantaa pihatolta.




Siinä se, toinen lomaviikko. Kolmas ja viimeinen viikko vielä ja sitten odottaakin taas paluu arkeen. Kuinkahan sitä ehtii taas kaiken töiden jälkeen? No, turha sitä vielä on miettiä. Nautitaan nyt vielä tästä ihanasta vapaudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti