Syksy saa vai miten se nyt meni

Niin, se on syyskuu jo ja kesä virallisestikin ohi. Keleistä sitä ei juuri huomaa, vaikka nyt on sentään satanutkin. Lämpötilat nyt kuitenkin on yhä edelleen siellä kahdessakympissä ja ylikin. En valita. 

Maanantaina (3.9.) pääsi tai joutui Kambur vaihteeksi pitkälle kärrylenkille. Aika tahmea oli, mutta lähinnä tällä kertaa siksi, kun ei olisi huvittanut yksin lähteä liikenteeseen. Kotiinpäin kuitenkin liikkui ihan reippaasti. Käveltiin suurin osa 12km lenkistä, koska tiet on vieläkin kovia, vaikka on satanutkin. Vaan oli siellä pehmeämpiäkin pätkiä, missä pääsi hölkkäilemään. Pari tuntia vierähti hirvikärpässyöttinä. Oli minulla kyllä hirvikärpästakki, onneksi, mutta poni sai niitä aika paljon mukaansa kyllä.

Kuva sunnuntailta

Tiistaina puuhattiin koirien kanssa piha-/kotihommissa päivällä. Ihan omasta pihasta löytyi myös kolme herkkutattia, joista tuli päivän ruoka. Sienet alkaa nousta, kun on lämmintä ja kosteaa. Hurja sumu joka aamu ja aamupäivä, iltapäiväksi hälvenee ja sumupilvetkin katoaa ja paistaa taas aurinko. Kanttarelleja ei kuitenkaan näy. Onneksi jotain kuitenkin. Koirat pääsivät vielä pyörälenkillekin ennen tallille lähtöä.

Korpulla oli ratsutreenipäivä taas ja koska viime kerrat ollaan oltu kentällä, mikä selkeästi alkaa tylsistyttää teinihevoista, lähdettiin maastoon. Tehtiin perus 4km lenkki reippaasti kävellen ja hiukan käynti-ravi siirtymisiä harjoitellen. Pari pientä ravipätkää mahtui myös matkaan. Alkumatkasta oli ihan pienesti normaalia säpsympi eli reagoi esimerkiksi mökin pihassa olleeseen autoon. Kotimatkalla tulin alas selästä hetkeksi, kun traktori peräkärryineen kaahasi vastaan ja Korppua jännitti. Takaisin selkään traktorin mentyä ja matka jatkui rennoissa tunnelmissa. Hiki oli tyypillä. Ratsuillessa sille tulee tuplahiki kärryilyyn verraten, kun on ehkä niin outoa vielä lihaksistolle. Sitäpaitsi se liikkuu paljon reippaammin, koska kivaa ja niin paljon helpompaa kuin raahatessa painavia kärryjä.

Lenkin jälkeen väsyttää

Keskiviikko oli reissupäivä. Kouvolassa oltiin koirien kanssa. Pieni pissalenkki lähtiessä, samoin perille päästyämme, sekä kotiin lähtiessä. Muuten lähinnä seurustelua kuului tähän päivään.

Torstaina menikin tallilla sitten tunti jos toinenkin. Lappasin ensin lantaa pihatolta. Sieltä tullessa nappasin Kamburin mukaan. Poni pihalle ja valjaisiin, kärryt perään ja menoksi. Tehtiin reilun tunnin mittainen lenkki ja hiki tuli, vaikka lähinnä käveltiin. Mutta kovaa vauhtia kasvava talvikarva, +23 astetta lämmintä ja kirkas auringon paiste, niin ei ollut ihmekään.

Koirien kanssa käytiin taas pyörälenkillä vielä tallilta tultua. Hämärtyä jo alkoi, kun takaisin tultiin. Niin se pimeys vaan valtaa maata pikku hiljaa. Vajaa kaksi kuukautta ja sitten se vasta pimeää onkin, kun kelloja taas käännetään. Vaan sitten ei ole enää kuin kaksi kuukautta ja taas lähdetään jo kohti valoa. Kai tämän taas selättää tämän pimeän ajan tänäkin vuonna, vaikka juuri nyt ahdistaakin. Ja onhan meillä sentään ollut ihan huikea kesä ja syksykin tähän asti. Ja tavallaan kevätkin, vaikka se vähän niin kuin jäikin välistä, kun talvesta hypättiin lähes suoraan kesään.

Perjantai meni suuren ahdistuksen vallassa, kun Ljúfurin viimenen matka pitäisi saada järjestettyä, vaan kun en pysty. Soittaa kun yrittää, alkaa hervoton itku, josta ei meinaa tulla loppua ja toipumiseen menee aikaa jälkeenpäinkin. Tällä kertaa siihen tarvittiin muutama kottikärryllinen lantaa kädet ja jalat täristen. Silti istuin pitkään tallin pihassa, ennen kuin sain tehtyä mitään muuta.

Loppujen lopuksi lähdettiin kuitenkin Korpun ja koirien kanssa lenkille. Tehtiin ihan hyvän mittainen lenkki kuuman kosteassa kelissä. Kyllä hiki valui, kun minulla oli hirvikärpästakki, jonka alla kypärä pitämässä takkia poissa naamalta. Vaan ihan mukava lenkki silti. Takaisin tultiin osan matkaa tallikaverin ja hevosensa kanssa. Kyseessä siis Korpun tuleva kämppis, ruunivoikko connemararuuna 3v, joka on koirien mielestä uudesti syntynyt Limppu. Muutakaan syytä en keksi niiden käytökseen. Ne nimittäin syöksyvät moikkaamaan kyseistä ponia kielloista huolimatta. Edes omiin eivät reagoi samoin. Varsinkin Noah on yleensä varsin välinpitämätön hevosten suhteen, vaan Dali on eri juttu. Sille heilutetaan häntää ja ollaan ihan onnesta soikeana.

Lauantaina tallille iltapäivästä. Korpun kanssa lähdettiin taas kärrylenkille vaihteeksi. Hiostavaa tänäänkin ja lenkki heitettiin kävellen. Reilu tunti ja noin 7km. Ihan niin hiki ei ponille tullut kuin viimeksi kärrytellessä, mutta hiki yhtä kaikki kuitenkin.

Tallilta kotiin kaupan kautta, missä samalla heitettiin koirien kanssa pieni lenkki noin puoli tuntia. Aika laiska päivä kuitenkin kaikkinensa, mutta ei haittaa. Jaksaapahan sitten paremmin töissä maanantaina, kun nyt lepää. Se on nimittäin viimeinen virallinen lomapäivä tämä.

Sunnuntai meni heppahommissa koko päivä. Aamusta Pyölille harjoituskoulukisoihin kannustamaan oman tallin poneja ja muita tuttuja. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti. Sieltä suoraan tallille. Jo matkalla alkoi ripsimään vettä ja kun sain haettua Korpun laitumelta, satoi jo enemmän. Ajattelin odotella, kun sadetutka näytti vain kapeaa kaistaletta, joka menisi varmaan nopsasti ohi. Molemmilla puolilla näkyikin ihan kirkasta taivasta.

Siinä odotellessa kokeilin Skorpanille tallikaverin juuri ostamaa käytettyä westernsatulaa. Hieman se oli liian kapea, mutta näyttäähän se nyt vaan ihan hirvittävän hyvältä. Täytynee laittaa harkintaan (tai onhan se jo ollutkin). Sade yltyi kokoajan ja viimein tuli ihan taivaan täydeltä. Laitoin Korpun karsinaan odottelemaan. Vaan sade jatkui jatkumistaan. Viimein annoin periksi ja totesin, ettei tänään mitään tehdä. Kun hetkeksi hellitti, heitin ponin lähinnä lampea muistuttavalle kentälle juoksemaan muutaman kierroksen, ruokin sen ja vein takaisin kavereidensa seuraan laitumelle. Se kapea kaistale oli jumittunut juuri kohdalle.

Kun sitten pääsin kotiin, kolmen tunnin sateessa odottelun jälkeen, selvisi, että sade oli todellakin ollut hyvin kapea kaistale. Meillä nimittäin ei ollut satanut lainkaan. Ihan kiva. Olisi siis vain kannattanut varustaa poni ja lähteä baanalle. Kauas ei olisi tarvinut mennä, kun sade jo olisi tauonnut. Vaan mistä senkin tiesi.

Koirien kanssa käytiin päivällä Pyöliltä pieni lenkki, kun autossa mukana olivat ja talleilun jälkeen käytiin metsässä. Muuten niillä oli aika laiska päivä. Minullakin tavallaan, kun vaan oleskelin seuraamassa muiden puuhailua tai odottelin tai muuten vaan laiskottelin. Ihan kiva päivä kuitenkin. Ja tämän kesäloman loppu, kuten näköjään kesäkelienkin..