Elämä jatkuu...

Maanantai (24.9.) Ljúfur on poissa. Enempää en vielä pysty asiasta kertomaan, tuska on vielä liian suuri.

Ikuisesti vapaa (1997-2018)

Kambur oli kuitenkin siirrettävä pihattoon, vaikka olo olikin aika hirveä. Sattui juuri sopivasti hetki, jolloin se oli yksin laitumella. Siitä sitten poni riimuun ja suorinta tietä pihattoon. Mitään suurta tai pienempääkään draamaa ei nähty. Porukka haisteli toisensa sulassa sovussa turvat vastakkain ja ryhtyivät syömään. Se siitä sitten. Onni on selväpäiset kaviokkaat, jotka eivät moisesta viitsi suurempaa stressiä ottaa.

Siinä he ovat, connemararuuna Dali 3v ja Korppu 4v, takana suokkiruuna Oiva 20v, karsina-asukki joka jatkaa vielä laidunkauttaan hetkisen.

Eiköhän näistä paksumahaisista ponimuksista ystävykset tule.

Tiistaina tallille hyvissä ajoin, töiden jälkeen vasta toki. Kambur pääsi taas koirien kanssa lenkkeilemään. Ihan normaalilta vaikutti, mitä nyt kyseli, jotta onko pakko lähteä, kun olisi muutakin puuhaa. Reilun tunnin lenkki kuitenkin heitettiin. Ruoka ei oikein lenkin jälkeen maistunut, mutta ei se maistunut toisessa pihatossa ollessakaan. Laitumella ollessa maistui hyvin. Kai se siitä taas, kun elämä tasoittuu. Päivällä olivat jo Dalin kanssa juosseet peräkanaa pitkin pihattoa, sillä aikaa kun Oiva oli ratsastettavana. Hienoa!

Keskiviikkona oli sadepäivä, vettä vaakatasossa. En mennyt tallille, koirien kanssa vaan tehtiin pieni lenkki metsässä.

Torstaina sitten tehtiin Korpun kanssa kärrylenkki. Matkalta napattiin kyytiin pihattokaveri emäntineen, poni toki kulki ihan omin jaloin, vain emäntä istui kyydissä. Kambur oli tosi tahmea, hiiviskeli ja odotti vaan lupaa kääntyä kotiin tai ainakin jonnekin mielenkiintoisempaan suuntaan. Jotain hölkkäpätkääkin saatiin aikaiseksi, mutta aika huonosti. No, pihatolle oli taas ilmestynyt paali, joten varmaan on taas vedetty heinää urakalla, eikä maha täynnä jaksa liikkua tai ainakin pihatto ja heinätarjoilu olisi kiinnostanut enemmän kuin urheilu täydellä vatsalla. Kuuden kilometrin lenkki kuitenkin kipiteltiin ja takaisin ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa. Pihatolle ponia palauttaessa juuri ja juuri näki enää eteensä.

Kambur tahtoo myös varustehuoneeseen. Kuva viime viikolta by @Tuuli

Perjantaina oli suunnitelmissa ratsutreeniä kentällä, mutta kuten yleesäkin, aika kun suunnittelee käyttävänsä kenttää, moni muukin on suunnitellut samaa eli kenttä oli kokoajan varattu. Aikani odottelin lappamalla lantaa, mutta heitin sitten kuitenkin loppujen lopuksi kärryt perään, kun aika nyt kuitenkin iltaisin on rajallista. Tehtiin pieni, mutta reipas lenkki. Jo alkumatkasta tein selväksi, että nyt ei sitten muuten hiivitä. Meni perille eli juostiin paljon. Puolimatkassa jouduttiin kääntymään, kun oli puu kaatunut yli tien. Hiukan joutui sitten keskustelemaan, kun Kambur taas tiesi paremmin, mistä mennään, eikä olisi pysähtynyt saati seisonut, puhumattakaan peruuttamisesta. Selvittiin kuitenkin ja olihan se ihan hyvää treeniä taas. Tulee liikaa vaan höntsäiltyä eteenpäin.

Kotimatkalla. Meinasi taas pimeä yllättää.

Lauantaina tallille jo hiukan ennen puolta päivää. Lannan lappausta ensin. Siitä sitten poni mukaan ja satula selkään. Viimeinkin kenttä oli tyhjä sopivaan aikaan ja päästiin tekemään ratsutreeni. Liinan päässä ensin muutama kierros, jonka jälkeen maasta myötäystreeniä sivuille. Sitten selkään. Ei nyt mennyt ihan kuin Strömsössä. Oikein ei kuunnellut, eikä taipunutkaan ja meni vähän minne halusi. Vasemmalle parempi kuin oikealle, mutta aika tahmeaa oli kaikkinensa. Tehtiin sitten ravitreeniä. Yritin saada ravin jatkumaan kulman yli ja pari kertaa se onnistuikin. Vaikeaa on kuitenkin vielä. Tölttiä mentiin myös pieniä pätkiä. Ja käytiin tiellä pienesti lopuksi.

Ihan ei vielä riittänyt tämäkään, vaan poni joutui vielä lenkille koirien kanssa. Reilu tunti lenkkeiltiin siis ratsuilujen jälkeen. Sitten ruokaa, joka maistuu hiukan paremmin jo, ja pihattoon takaisin.

Sunnuntaina ajettiin taas. Pakko se vaan on saada jollain laihtumaan ja ainoa mitä juuri nyt voi, on vain liikkua, liikkua ja liikkua. Ajolenkille siis. Ravailtiin jonkin verran, koska yöllä satoi ja tiet oli taas ihan kohtuullisessa kunnossa. Tehtiin noin 7km lenkki ja aikaa kului tunnin verran. Hiki tuli, muttei mitenkään pahasti, varsinkaan siihen nähden, että poni oli jo hikinen pihatolta hakiessa. Aika varovastihan sitä on liikutettu, vaan johan se kääntyy kohta viisi vuotiaaksi, joten kai sitä jo uskaltaa vähän juoksuttaakin.

Muuten se alkaa olla nyt ihan oma itsensä taas. Se oli alku viikosta vähän hätäinen ja selkeästi hiukan stressaantunut. Pihatolle viedessä sai ihan tehdä töitä, että laski päänsä riimun pois oton ajaksi, kuten on opetettu, eikä se olisi halunnut lähteä oikein mihinkään pihasta. Syöminen oli vaikeaa, kun ei vaan pystynyt keskittymään. Se myös säikkyi ja tuijotteli lenkillä normaalia enemmän, vaikkei siltikään mitenkään paljoa. Vaan kun normaalisti se ei säiky mitään, niin olihan se outoa. Nyt jo syö jollain tapaa, eikä säiky mitään ja on muutenkin rennon oloinen, sellainen normaali.

Koirien kanssa käytiin vielä vajaan tunnin lenkki tallilta tullessa. Kurvasin kaupan kautta ja siitä lähdettiin lenkkeilemään. Hyvin taas väsähtivät, kun oli nuuskuteltavaa. Eipä olla taas hetkeen käytykään, joten hyvää teki kaikille. Eiköhän tämä tästä taas.