Maanantai 20.8., ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vielä aika väsynyt olo, vaikka nukuin ihan hyvin ja (liian) pitkään. Aamupäivä siis meni kokonaan kotosalla. Pihalla pientä puuhaa ja netissä. Puolen päivän jälkeen lähdin käymään Heinäpojilla koiranruokaostoksilla. Myös heppanameja tarttui mukaan.
Tallille kiireellä asioilta tultua, koska sadetta oli luvattu koko loppu päiväksi. Uhkaavat tummat pilvet jo näkyivät lännessä. Päätin mennä pelloille ajamaan Korpun, niin säästyisin tossujen pukemiselta, koska pehmeällä pohjalla se ei niitä tarvitse. Ihan ajankäytöllisistä syistä näin, jotta ehtisin ennen sateen alkua. Tosin johan sitä vettä ripotteli laittaessa. Pelloilla huomasin, että viereinen viljapelto oli puitu eli kulkuväylä sitä kautta kylälle on taas käytössä, ainakin hetken. Loppujen lopuksi oltiin melkein tunti, kun kierrettiin heinäpellot mennessä ja tullessa ja siinä välissä heitettiin (autiotalon)lenkki rautasillan kautta ajaen. Juuri ja juuri ehdittiin ennen kunnon sateen alkua.
 |
| Kuva liittyy aiheeseen, vaikkei olekaan tältä ajokerralta |
Koirien kanssa ei sitten käyty kunnollisella lenkillä ollenkaan, koska sade sen kun tuntui yltyvän. Jossain vaiheessa kun pahin hetkeksi hellitti, käytiin metsässä vähän pyörähtämässä.
Tiistaina läksin tallille puolen päivän aikoihin. Lappasin lantaa ensin pihattolaitumelta ja sen jälkeen vielä isolta laitumelta. Molempia poikia vähän rapsuttelin samalla. Järjestelin samalla vähän vintillä olevaa tarvikelaatikkoa, missä on vähän sellaisia harvemmin tai ei juuri koskaan tarvittavia tarvikkeita. Kolmen maissa kotiin syömään.
Illemmalla läksin sitten uudestaan vielä, kun tilaamani rehut oli tulleet postiin. Hain siis ne ja ajelin taas tallille. Hain sitten myös Korpun, vaikka vapaata sille suunnittelinkin. Vuoltiin vähän kavioita ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Korppua ei olisi huvittanut, eikä pitkää lenkkiä käytykään, vain noin kolme kilometriä. Kunhan koirat pääsivät lenkille ja Kamburkin vähän tuulettumaan.
Keskiviikkona lähdettiin koirien kanssa liikenteeseen jo aamupäivästä. Kävin paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ostoksilla, chia-siemeniä ja uusi kärpäshuppu, kun niitä samanlaisia kuin rikkoutunut sattui silmiin. Kokeillaan nyt vielä kerran.
Sieltä suunnattiin KPH:n kentälle. Pientä puuhastelua koirille. Noah oli niin innoissaan, että yritti liikaa eli homma meni lähinnä pallon kanssa rallittaessa, koska kaikki muu meinasi mennä hysteeriseksi hössöttämiseksi. Seuratessa esimerkiksi nojasi niin, etten pystynyt juuri kävelemään. Tehtiin siis vain perusasentoa ja kun paikka oli oikea eli ei nojannut, sai pallon. Peikko taas ei pystynyt tekemään juuri mitään. Sain sen kyllä autosta ulos, mutta heti kun sai jonkun tehtävän, vilahti sinne takaisin. Kävi siis vain hypähtämässä vasten, jonka jälkeen poistui paikalta. Tehtiin siis vain sitä. Ja kun alkoi pysyä poissa autosta, lähdettiin lenkille.
Tunnin lenkki heitettiin metsässä hienossa kelissä ja ihan meinasi tulla hiki, vaikka lämpöasteita ei ollut edes ihan kahtakymmentä. Kotiin ajelin sitten kirkonkylän kautta, kun unohdin, että Siltakylän liittymä oli suljettu. No, kävin sitten ABC:llä samalla.
Tallille sitten myöhemmin postin kautta, kun tänään saapuivat "uudet" töppöset. Ja koska ne piti testata, siis vaikka ovatkin samanlaiset kuin mitkä on ennenkin olleet käytössä, lähdettiin kärryttelemään. Hiukan on käytön jälkiä töppösissä ja tarratkin varmistin teipillä, mutta pohjat ovat erinomaisessa kunnossa, mikä on pääasia. Ja maksoivatkin vaan kolmanneksen uusien hinnasta ja siihen sisältyi vielä postitkin. Eiköhän me näillä pärjätä taas. Tehtiin pitkä lenkki lähinnä käynnissä (13,38 km), pehmeimmillä pohjilla hölkkäiltiin hiukan. Aikaa kului 2h 10min.
Torstaina lappasin lantaa pihattolaitumelta reilun tunnin ajan hervottomassa tuulessa. Onneksi vanhat kuivahtaneet kasat on jo aikaa sitten siivottu pois. Aika mahdoton tehtävä nimittäin olisi ollut tällä tuulella. Nyt oli vaan tuoretta ja sitäkin sen verran vähän, että ihan etsimällä sai etsiä.
Kamburille oli suunniteltu maastolenkki ratsain, vaan koska tuuli, en sitten viitsinyt. Korppu ei tuulesta välitä, mutta minulla pelko on niin selkäytimessä, että parempi pysyä maan kamaralla. Limppu siis otti aikalailla kipinää kovasta tuulesta, josta johtuen itselläni on yhä ongelmia. Lähdettiin sitten vaan lenkittämään koiria. Metsässä pohrustettiin noin puolet matkasta ja hiki tuli, myös ponille. Poni joutui taas vaihteeksi myös peruuttamaan ylämäkeen. Viitisen kilometriä tuli lenkille pituutta yhteensä ja aikaa kului reilusti yli tunti, kun hissukseen kuljettiin. Mukavaa oli, tuulesta huolimatta.
Perjantaina tehtiin koirien kanssa pihahommia ja hengailtiin pihalla muutenkin. Käytiin pienen ruokatauon jälkeen myös pyörälenkillä rannassa, missä pääsivät uimaan. Ensimmäinen päivä kun alkaa tuntua lomalta ja jaksaa puuhata muutakin kuin pakolliset. Toisaalta, jalka (kantapää) kipeytyy sen verran hurjasti, ettei sitä pysty tekemään mitä haluaisi. Nyt olisi esimerkiksi aikaa tehdä pitkiä lenkkejä, mutta kun ei pysty. Eilenkin jalka oli illalla niin kipeä, että itkua melkein joutui vääntämään, vaikka ei tehty kuin se 5km lenkki. No, ei auta. Näillä se vaan on mentävä.
Tallille menin vasta viiden maissa. Laitumelle mennessä havaitsin Korpun hupun roikkumassa vesikontilla eli ei pysy päässä ei. Keskiviikkona taas laitettiin, torstaina oli vielä päässä, mutta sen jälkeen jossain vaiheessa tippunut. Olkoon pois sitten, kun ei kerran kestä. Nyt oli ehjänä kyllä sentään.
Lappasin lantaa sen aikaa, kun hevoset olivat kauempana laiduntamassa. Tulevat sieltä kyllä aina aikanaan, niin ei tarvi sitten hakea. Ja kun kerran on aikaa. Iltaisin töiden jälkeen ei yleensä ole. Nyt päästiin viimein tekemään se suunniteltu maastolenkki. Ja olipas kivaa. Mentiin pellon poikki kylälle päin, autiotalon kautta ja tietä pitkin kotitallille takaisin. Ponilla oli vauhtia ja sillä tuntui olevan kivaa. Ihan kivasti kuitenkin kuunteli vauhdista huolimatta. Aika vauhdikkaasti edettiin, vaikka käveltiin lähes koko matka. Pientä ravipätkää kotimatkalla kokeiltiin. Hiki tuli tyypille.
Lauantaina saikin Skorpan pitää ansaitsemansa vapaapäivän. Ei se mitenkään rankasti ole töitä tehnyt, mutta koko viikon kuitenkin joka päivä jotakin. Ihmeen hyvin se on jaksanut, ei ole pahemmin edes näyttänyt nyrpeää naamaa. Minä pakkasin koirat autoon ja ajaa hurautin Millcreek Ranchille pihakirppikselle. Paljon olisi ollut varmasti muutakin tavaraa, mutta minä keskityin lähinnä hevostarvikkeisiin. Mukaan tarttui paksu ratsastushuopa jalustimineen. Saa nähdä riittääkö vyö paksumahaisen ponini ympärille, mutta jos ei niin eiköhän me jotain keksitä.
Scanarabilta hurautin KORrille avointen ovien päivään. Auton jätin Prismalle ja kävelin sieltä tallille koirien kanssa. Hengailtiin paikan päällä parisen tuntia katselemassa näytöksiä ja seurustelemassa ihmisten kanssa, lähinnä tuttujen. Käytiin kyllä pieni lenkki metsässäkin heittämässä välillä. Kotiin lähtiessä vielä kaupan kautta ja hupsista vaan, kello olikin jo melkein ilta.
Sunnuntaina heräsin aivan liian varhain. Hengailin ylhäällä aikani ja kävin vielä takaisin nukkumaan, kun niin kovin väsytti. Tallille kuitenkin jo ennen puolta päivää siitäkin huolimatta. Kamburilla oli taas(kin) helppo päivä, mutta ihan suunnitellusti kyllä. Testailtiin ratsastushuopaa, minkä vyö meni kuin menikin mahan ympäri ihan kevyesti. Kentällä pyörähdettiin muutama kierros ja hyvältä tuntui. Varmasti tulee käyttöä tässä vuosien varrella ihan hintansa edestä vähintään. Maksoihan se ihan kokonaiset 30,-. Hyvä löytö.
Treenattiin taas kuolaimiakin. Hienosti se ne suuhun nappaa, mutta vain muoviset omppukuolaimet. Harmi, että ne on aivan liian paksut. Nyt pidettiinkin niitä hetki myös suussa, mikä ei ollut Korpun mielestä yhtään hyvä idea. Vaikka sai syödä ruohoa ja namiakin sai. Mutta jos vaikka viitsisi useammin harjoitella kuin vaan joskus ja jouluna, niin ehkäpä se niihin tottuisi. Tai siis toki tottuisi.
Sitten seurasikin päivän hupinumero, kun viereiselle tyhjentyneelle laidunlohkolle laukkasivat shettikset. Korpulla meni aika kauan ihmetellessä, vaikka muut vähän rallittivatkin. Vaan innostui sekin lopulta. Hyvää tekee välillä vähän irrotellakin. Se ihan pukitti ja hyppi kaverin selkään, mitä en ole ennen nähnytkään. Kaikki seuraavat kuvat on ottanut Fanni Snellman.
Kotimatkalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta, kun kerran autossa mukana olivat ja kauppaan oli asiaa. Siinä se ensimmäinen lomaviikko sitten olikin. Onneksi on pari vielä jäljellä.
Tiistaina läksin tallille puolen päivän aikoihin. Lappasin lantaa ensin pihattolaitumelta ja sen jälkeen vielä isolta laitumelta. Molempia poikia vähän rapsuttelin samalla. Järjestelin samalla vähän vintillä olevaa tarvikelaatikkoa, missä on vähän sellaisia harvemmin tai ei juuri koskaan tarvittavia tarvikkeita. Kolmen maissa kotiin syömään.
Illemmalla läksin sitten uudestaan vielä, kun tilaamani rehut oli tulleet postiin. Hain siis ne ja ajelin taas tallille. Hain sitten myös Korpun, vaikka vapaata sille suunnittelinkin. Vuoltiin vähän kavioita ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Korppua ei olisi huvittanut, eikä pitkää lenkkiä käytykään, vain noin kolme kilometriä. Kunhan koirat pääsivät lenkille ja Kamburkin vähän tuulettumaan.
Keskiviikkona lähdettiin koirien kanssa liikenteeseen jo aamupäivästä. Kävin paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ostoksilla, chia-siemeniä ja uusi kärpäshuppu, kun niitä samanlaisia kuin rikkoutunut sattui silmiin. Kokeillaan nyt vielä kerran.
Sieltä suunnattiin KPH:n kentälle. Pientä puuhastelua koirille. Noah oli niin innoissaan, että yritti liikaa eli homma meni lähinnä pallon kanssa rallittaessa, koska kaikki muu meinasi mennä hysteeriseksi hössöttämiseksi. Seuratessa esimerkiksi nojasi niin, etten pystynyt juuri kävelemään. Tehtiin siis vain perusasentoa ja kun paikka oli oikea eli ei nojannut, sai pallon. Peikko taas ei pystynyt tekemään juuri mitään. Sain sen kyllä autosta ulos, mutta heti kun sai jonkun tehtävän, vilahti sinne takaisin. Kävi siis vain hypähtämässä vasten, jonka jälkeen poistui paikalta. Tehtiin siis vain sitä. Ja kun alkoi pysyä poissa autosta, lähdettiin lenkille.
Tunnin lenkki heitettiin metsässä hienossa kelissä ja ihan meinasi tulla hiki, vaikka lämpöasteita ei ollut edes ihan kahtakymmentä. Kotiin ajelin sitten kirkonkylän kautta, kun unohdin, että Siltakylän liittymä oli suljettu. No, kävin sitten ABC:llä samalla.
Tallille sitten myöhemmin postin kautta, kun tänään saapuivat "uudet" töppöset. Ja koska ne piti testata, siis vaikka ovatkin samanlaiset kuin mitkä on ennenkin olleet käytössä, lähdettiin kärryttelemään. Hiukan on käytön jälkiä töppösissä ja tarratkin varmistin teipillä, mutta pohjat ovat erinomaisessa kunnossa, mikä on pääasia. Ja maksoivatkin vaan kolmanneksen uusien hinnasta ja siihen sisältyi vielä postitkin. Eiköhän me näillä pärjätä taas. Tehtiin pitkä lenkki lähinnä käynnissä (13,38 km), pehmeimmillä pohjilla hölkkäiltiin hiukan. Aikaa kului 2h 10min.
 |
| Kotimatkalla. Hyvin näkee tien kunnon kuvasta. Kivikova pohja, jonka päällä soraa/kiviä. Ei ihme, että tossut kuluvat puhki hetkessä, kun rautakenkäkin kuluu liki poikki yhdessä kengitysvälissä. Tulisipa luminen talvi, niin pääsisi taas hölkkäilemäänkin. |
Torstaina lappasin lantaa pihattolaitumelta reilun tunnin ajan hervottomassa tuulessa. Onneksi vanhat kuivahtaneet kasat on jo aikaa sitten siivottu pois. Aika mahdoton tehtävä nimittäin olisi ollut tällä tuulella. Nyt oli vaan tuoretta ja sitäkin sen verran vähän, että ihan etsimällä sai etsiä.
Kamburille oli suunniteltu maastolenkki ratsain, vaan koska tuuli, en sitten viitsinyt. Korppu ei tuulesta välitä, mutta minulla pelko on niin selkäytimessä, että parempi pysyä maan kamaralla. Limppu siis otti aikalailla kipinää kovasta tuulesta, josta johtuen itselläni on yhä ongelmia. Lähdettiin sitten vaan lenkittämään koiria. Metsässä pohrustettiin noin puolet matkasta ja hiki tuli, myös ponille. Poni joutui taas vaihteeksi myös peruuttamaan ylämäkeen. Viitisen kilometriä tuli lenkille pituutta yhteensä ja aikaa kului reilusti yli tunti, kun hissukseen kuljettiin. Mukavaa oli, tuulesta huolimatta.
Perjantaina tehtiin koirien kanssa pihahommia ja hengailtiin pihalla muutenkin. Käytiin pienen ruokatauon jälkeen myös pyörälenkillä rannassa, missä pääsivät uimaan. Ensimmäinen päivä kun alkaa tuntua lomalta ja jaksaa puuhata muutakin kuin pakolliset. Toisaalta, jalka (kantapää) kipeytyy sen verran hurjasti, ettei sitä pysty tekemään mitä haluaisi. Nyt olisi esimerkiksi aikaa tehdä pitkiä lenkkejä, mutta kun ei pysty. Eilenkin jalka oli illalla niin kipeä, että itkua melkein joutui vääntämään, vaikka ei tehty kuin se 5km lenkki. No, ei auta. Näillä se vaan on mentävä.
Tallille menin vasta viiden maissa. Laitumelle mennessä havaitsin Korpun hupun roikkumassa vesikontilla eli ei pysy päässä ei. Keskiviikkona taas laitettiin, torstaina oli vielä päässä, mutta sen jälkeen jossain vaiheessa tippunut. Olkoon pois sitten, kun ei kerran kestä. Nyt oli ehjänä kyllä sentään.
Lappasin lantaa sen aikaa, kun hevoset olivat kauempana laiduntamassa. Tulevat sieltä kyllä aina aikanaan, niin ei tarvi sitten hakea. Ja kun kerran on aikaa. Iltaisin töiden jälkeen ei yleensä ole. Nyt päästiin viimein tekemään se suunniteltu maastolenkki. Ja olipas kivaa. Mentiin pellon poikki kylälle päin, autiotalon kautta ja tietä pitkin kotitallille takaisin. Ponilla oli vauhtia ja sillä tuntui olevan kivaa. Ihan kivasti kuitenkin kuunteli vauhdista huolimatta. Aika vauhdikkaasti edettiin, vaikka käveltiin lähes koko matka. Pientä ravipätkää kotimatkalla kokeiltiin. Hiki tuli tyypille.
 |
| Ei tullut muita kuvia otettua kuin tämä lenkin (ja pesun) jälkeen. Huopa näyttää ihan siniseltä, vaikka on violetti. Satula on ihan sen värinen kuin on. |
Lauantaina saikin Skorpan pitää ansaitsemansa vapaapäivän. Ei se mitenkään rankasti ole töitä tehnyt, mutta koko viikon kuitenkin joka päivä jotakin. Ihmeen hyvin se on jaksanut, ei ole pahemmin edes näyttänyt nyrpeää naamaa. Minä pakkasin koirat autoon ja ajaa hurautin Millcreek Ranchille pihakirppikselle. Paljon olisi ollut varmasti muutakin tavaraa, mutta minä keskityin lähinnä hevostarvikkeisiin. Mukaan tarttui paksu ratsastushuopa jalustimineen. Saa nähdä riittääkö vyö paksumahaisen ponini ympärille, mutta jos ei niin eiköhän me jotain keksitä.
Scanarabilta hurautin KORrille avointen ovien päivään. Auton jätin Prismalle ja kävelin sieltä tallille koirien kanssa. Hengailtiin paikan päällä parisen tuntia katselemassa näytöksiä ja seurustelemassa ihmisten kanssa, lähinnä tuttujen. Käytiin kyllä pieni lenkki metsässäkin heittämässä välillä. Kotiin lähtiessä vielä kaupan kautta ja hupsista vaan, kello olikin jo melkein ilta.
Sunnuntaina heräsin aivan liian varhain. Hengailin ylhäällä aikani ja kävin vielä takaisin nukkumaan, kun niin kovin väsytti. Tallille kuitenkin jo ennen puolta päivää siitäkin huolimatta. Kamburilla oli taas(kin) helppo päivä, mutta ihan suunnitellusti kyllä. Testailtiin ratsastushuopaa, minkä vyö meni kuin menikin mahan ympäri ihan kevyesti. Kentällä pyörähdettiin muutama kierros ja hyvältä tuntui. Varmasti tulee käyttöä tässä vuosien varrella ihan hintansa edestä vähintään. Maksoihan se ihan kokonaiset 30,-. Hyvä löytö.
Treenattiin taas kuolaimiakin. Hienosti se ne suuhun nappaa, mutta vain muoviset omppukuolaimet. Harmi, että ne on aivan liian paksut. Nyt pidettiinkin niitä hetki myös suussa, mikä ei ollut Korpun mielestä yhtään hyvä idea. Vaikka sai syödä ruohoa ja namiakin sai. Mutta jos vaikka viitsisi useammin harjoitella kuin vaan joskus ja jouluna, niin ehkäpä se niihin tottuisi. Tai siis toki tottuisi.
Sitten seurasikin päivän hupinumero, kun viereiselle tyhjentyneelle laidunlohkolle laukkasivat shettikset. Korpulla meni aika kauan ihmetellessä, vaikka muut vähän rallittivatkin. Vaan innostui sekin lopulta. Hyvää tekee välillä vähän irrotellakin. Se ihan pukitti ja hyppi kaverin selkään, mitä en ole ennen nähnytkään. Kaikki seuraavat kuvat on ottanut Fanni Snellman.
Kotimatkalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta, kun kerran autossa mukana olivat ja kauppaan oli asiaa. Siinä se ensimmäinen lomaviikko sitten olikin. Onneksi on pari vielä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti