Lauantaina käytiin Kamburin kanssa taas kärrylenkillä. Ajatus oli tehdä jotain muuta, mutta kun peltoon tuotiin taas uusi heinäpaali, päätin kuitenkin virittää ne kärryt perään, ettei ihan halkea. Aika kuuma oli vielä, vaikka selvästi viilenemään päin. Kävellen siis taitettiin reilu 7km lenkki. Korppu sai valita suunnan parissa kohdassa ja käytiinkin taas vaihteeksi moottoritien toisella puolella, koska muut reitit on niin nähty. Kummasti askel reipastui ponilla heti kun maisemat muuttuivat oudommiksi. Vaikka ollaan me tuolla ennenkin käyty, harvemmin vaan. Tutkittiin vähän uusia reitti mahdollisuuksia vanhoilla soramontuilla, mutta päädyttiin taas kääntymään ympäri, ettei jouduta umpikujaan. Samaa tietä kipiteltiin kotiin, koska Kambur halusi. Se menee niin paljon mielummin metsän poikki kuin tietä pitkin.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa tutkimassa tilannetta tarkemmin ja kyllähän sieltä pääsee ympäri kärryn kanssakin, osittain teitä pitkin. Mutta uudet maisemat on aina plussaa, edes vähän vieraammat ja vaikka vähänkin. Poni tykkää ja minäkin.
Koiralenkin lopuksi käytiin vielä rannassa, että pojat pääsee uimaan. Noah nyt pulahti järveen tapansa mukaan vauhdilla, heti kun luvan sai, mutta Peikko jäi rantaan passaamaan ja joutui maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Aika monta oli kimpussa, mutta onneksi karvat suojasivat useammilta pistoilta. Käskin sen veteen, jotta pääsi amppareista eroon. Pari nypin käsin pois turkista. Vähän se hankasi kuonoaan parin tunnin ajan, mutta muuten ei näyttänyt käyneen kuinkaan.
Sunnuntaina oli sitten jo selvästi viileämpi päivä. Mittari näytti vain +23 kun ajoin tallille. Melkein tuntui kylmältä. Vaikka kyllähän se lämpeni taas iltaa kohden, ennen kuin alkoi taas viiletä yöksi. Tällä kertaa käytiin porukalla talutuslenkillä. Tai siis meitä oli kolme, joista yksi ratsasti osan matkaa ja kaksi talutti koko matkan. Reipas 6km lenkki tehtiin. Oli kivaa, kun vaihteeksi oli juttu seuraa. Uskon, että Korpunkin mielestä.
Kotona olinkin jo ihan ajoissa vaihteeksi, joten aikaa olisi ollut esimerkiksi vaikka siivoamiseen. Vaan kun en viitsinyt. Katselin sen sijaan netistä yhtä sarjaa pari jaksoa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Olipa kivaa pitkästä aikaa. Ajeltiin venerantaan, koirat ui ja hengasi hiukan rannallakin, kunnes ajettiin pidemmän kaavan kautta kotiin. Matkaa tuli varmaan noin 7km. Noah piristyi niin, että riekkui vielä kotonakin lelun kanssa. Se kun hiukka kuumenee pyörän vierellä juoksemisesta.
Maanantaina olikin sitten jo oikeasti "kylmä", vain +20 ja hervoton tuuli. Ensin ajattelin olla menemättä tallille, mutta menin kumminkin. Kamburin kanssa mentiin kentälle treenaamaan niitä puomeja. Poni oli jostain syystä kovin säpsy ja stressaantunut. Juoksutin hetken irtona, ennen kun edes yritin mitään ajattelua vaativaa. Saatiin me jotain tehtyä, vaikka keskittymiskykyä ei ponilla juuri ollutkaan. Pisteet nuorelle herralle siitä, että se kuitenkin oikeasti yritti, ajoittain ihan ajatuksellakin, vaikka suuri osa sessiosta menikin pälyilyyn ja sinkoiluun.
Jossain vaiheessa ympyrällä juostessa oikeaan kierrokseen, se itse pienensi ympyrää ja oli todella epäpuhdas, suorastaan ontuva. Suoralla tai vasempaan, ei mitään ongelmia, eikä käynnissä kumpaankaan suuntaan. Hiukan oli taas passitahtista kaikkinensa, mutta muuten ihan ok. Tarkistin sen sitten läpi ja oikeasta kyljestä löytyi selkeä samanlainen reaktio kuin jäsenkorjauksesta vasemmalta. Yritin hieroa auki, myös magneettisualla. Muutenkin kävin koko ponin läpi, mutta muuten oli ihan ok. Kankut aika tiukat kyllä, muttei niistä mitään reaktiota tullut. Arnikaa en älynnyt laittaa, mutta liekö olisi ollut avuksikaan.
Tiistaina ei tehty oikein mitään ja silti kuitenkin jotain. Kotosalla siis olin ja kotijuttuja hoidin, sekä kävin koirien kanssa pyöräilemässä. Sellainen lepoilta siis lähinnä. Päikkäritkin on joutunut ottamaan tällä viikolla töiden jälkeen. Onneksi loma lähenee.
Keskiviikkona tallille ajoissa eli melkein heti töiden jälkeen. Kambur laitumelta narun jatkoksi. Tarkkaan syynäsin kävelyä ja muutenkin kopeloin läpi ja ihan normaalilta vaikutti nyt. Kamat siis niskaan ja kärryt perään. Tehtiin rauhallinen lenkki, noin viisi kilometriä, pellolla vähän hölkkäiltiin. Hyvin pysyi ravi ja askellajit vaihtuivat ilman possupassiosuutta. Hyvin siis liikkui ja oli muutenkin hyväntuulinen oma itsensä. Hyvä mieli.
Tallilla vierähti vielä tovi lenkin jälkeen, mutta siltikin olin jo kovin ajoissa kotona. Ehdin siis varsin mainiosti käydä vielä koirien kanssa pyörälenkilläkin. Kun vaan aina jaksaisi lähteä ajoissa liikkeelle. No, en minä nytkään olisi oikeasti jaksanut, väsytti ihan hurjasti, mutta lähdin kuitenkin. Ja ehdin kerrankin myös ajoissa nukkumaan.
Torstaina oli taas hellepäivä, mutta tallille kuitenkin tieni vei. Käytin ensin koirat rannassa uimassa ja pienellä lenkillä. Sieltä ajoin suoraan tallille. Mittari näytti +31, eikä edes ollut kirkasta. Kävin ensin pihatolta lappamassa lantaa ja hakemassa samalla Ljúfurin hoidettavaksi. Sen jälkeen vasta oli Korpun vuoro. Se joutui kuumuudesta huolimatta taas kärrylenkille. Ei me nytkään pitkää lenkkiä tehty, vajaa viisi kilometriä. Hyvin kulki poni ja hölkkäiltiinkin. Kyllä sille hiki tuli, mutta hämmästyttävän vähän kuitenkin.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa tutkimassa tilannetta tarkemmin ja kyllähän sieltä pääsee ympäri kärryn kanssakin, osittain teitä pitkin. Mutta uudet maisemat on aina plussaa, edes vähän vieraammat ja vaikka vähänkin. Poni tykkää ja minäkin.
Koiralenkin lopuksi käytiin vielä rannassa, että pojat pääsee uimaan. Noah nyt pulahti järveen tapansa mukaan vauhdilla, heti kun luvan sai, mutta Peikko jäi rantaan passaamaan ja joutui maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Aika monta oli kimpussa, mutta onneksi karvat suojasivat useammilta pistoilta. Käskin sen veteen, jotta pääsi amppareista eroon. Pari nypin käsin pois turkista. Vähän se hankasi kuonoaan parin tunnin ajan, mutta muuten ei näyttänyt käyneen kuinkaan.
Sunnuntaina oli sitten jo selvästi viileämpi päivä. Mittari näytti vain +23 kun ajoin tallille. Melkein tuntui kylmältä. Vaikka kyllähän se lämpeni taas iltaa kohden, ennen kuin alkoi taas viiletä yöksi. Tällä kertaa käytiin porukalla talutuslenkillä. Tai siis meitä oli kolme, joista yksi ratsasti osan matkaa ja kaksi talutti koko matkan. Reipas 6km lenkki tehtiin. Oli kivaa, kun vaihteeksi oli juttu seuraa. Uskon, että Korpunkin mielestä.
 |
| Kuva Fanni Snellman |
Kotona olinkin jo ihan ajoissa vaihteeksi, joten aikaa olisi ollut esimerkiksi vaikka siivoamiseen. Vaan kun en viitsinyt. Katselin sen sijaan netistä yhtä sarjaa pari jaksoa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Olipa kivaa pitkästä aikaa. Ajeltiin venerantaan, koirat ui ja hengasi hiukan rannallakin, kunnes ajettiin pidemmän kaavan kautta kotiin. Matkaa tuli varmaan noin 7km. Noah piristyi niin, että riekkui vielä kotonakin lelun kanssa. Se kun hiukka kuumenee pyörän vierellä juoksemisesta.
 |
| Kuva rannasta. Näyttää pimeältä ja pilvet niin synkiltä, kun vasten aurinkoa otettu. |
Maanantaina olikin sitten jo oikeasti "kylmä", vain +20 ja hervoton tuuli. Ensin ajattelin olla menemättä tallille, mutta menin kumminkin. Kamburin kanssa mentiin kentälle treenaamaan niitä puomeja. Poni oli jostain syystä kovin säpsy ja stressaantunut. Juoksutin hetken irtona, ennen kun edes yritin mitään ajattelua vaativaa. Saatiin me jotain tehtyä, vaikka keskittymiskykyä ei ponilla juuri ollutkaan. Pisteet nuorelle herralle siitä, että se kuitenkin oikeasti yritti, ajoittain ihan ajatuksellakin, vaikka suuri osa sessiosta menikin pälyilyyn ja sinkoiluun.
Jossain vaiheessa ympyrällä juostessa oikeaan kierrokseen, se itse pienensi ympyrää ja oli todella epäpuhdas, suorastaan ontuva. Suoralla tai vasempaan, ei mitään ongelmia, eikä käynnissä kumpaankaan suuntaan. Hiukan oli taas passitahtista kaikkinensa, mutta muuten ihan ok. Tarkistin sen sitten läpi ja oikeasta kyljestä löytyi selkeä samanlainen reaktio kuin jäsenkorjauksesta vasemmalta. Yritin hieroa auki, myös magneettisualla. Muutenkin kävin koko ponin läpi, mutta muuten oli ihan ok. Kankut aika tiukat kyllä, muttei niistä mitään reaktiota tullut. Arnikaa en älynnyt laittaa, mutta liekö olisi ollut avuksikaan.
Tiistaina ei tehty oikein mitään ja silti kuitenkin jotain. Kotosalla siis olin ja kotijuttuja hoidin, sekä kävin koirien kanssa pyöräilemässä. Sellainen lepoilta siis lähinnä. Päikkäritkin on joutunut ottamaan tällä viikolla töiden jälkeen. Onneksi loma lähenee.
Keskiviikkona tallille ajoissa eli melkein heti töiden jälkeen. Kambur laitumelta narun jatkoksi. Tarkkaan syynäsin kävelyä ja muutenkin kopeloin läpi ja ihan normaalilta vaikutti nyt. Kamat siis niskaan ja kärryt perään. Tehtiin rauhallinen lenkki, noin viisi kilometriä, pellolla vähän hölkkäiltiin. Hyvin pysyi ravi ja askellajit vaihtuivat ilman possupassiosuutta. Hyvin siis liikkui ja oli muutenkin hyväntuulinen oma itsensä. Hyvä mieli.
Tallilla vierähti vielä tovi lenkin jälkeen, mutta siltikin olin jo kovin ajoissa kotona. Ehdin siis varsin mainiosti käydä vielä koirien kanssa pyörälenkilläkin. Kun vaan aina jaksaisi lähteä ajoissa liikkeelle. No, en minä nytkään olisi oikeasti jaksanut, väsytti ihan hurjasti, mutta lähdin kuitenkin. Ja ehdin kerrankin myös ajoissa nukkumaan.
 |
| Kuvituskuvana Tuulin ottama kuva edellisestä koppitreenistä. |
Torstaina oli taas hellepäivä, mutta tallille kuitenkin tieni vei. Käytin ensin koirat rannassa uimassa ja pienellä lenkillä. Sieltä ajoin suoraan tallille. Mittari näytti +31, eikä edes ollut kirkasta. Kävin ensin pihatolta lappamassa lantaa ja hakemassa samalla Ljúfurin hoidettavaksi. Sen jälkeen vasta oli Korpun vuoro. Se joutui kuumuudesta huolimatta taas kärrylenkille. Ei me nytkään pitkää lenkkiä tehty, vajaa viisi kilometriä. Hyvin kulki poni ja hölkkäiltiinkin. Kyllä sille hiki tuli, mutta hämmästyttävän vähän kuitenkin.
 |
| Taivas tallilta tullessa |
Perjantaina oli rentoilupäivä. Töiden jälkeen kävin asioilla. Tallille vasta puoli seiskalta suunnilleen. Korppu laitumelta ja hoidettavaksi. Saipparit ratsuohjin varusteeksi ja kentälle treenaamaan ratsujuttuja maasta käsin. Tarkoitus oli treenata lähinnä taipumista, mitä toki tehtiinkin, mutta jotenkin homma lipsahti väistöjen harjoitteluun. Tehtiin siis etuosakäännöstä kulmissa, mikä sujui ihan super hyvin. Sitten tehtiin myös pohkeen väistöjen alkeita sisempää kentältä uralle. Ihan kuin olisi alkanut ymmärtää. Ainakin saatiin kevyttä väistöä aikaiseksi. On se vaan huippu heppu. Käytiin vielä pienellä kävelyllä koirien kanssa, niin sain nekin samalla ulkoilutettua. Kellohan tietysti alkoi olla jo vaikka mitä. Mittari näytti yhä +27 tallilta ajellessa.
 |
| Korppu sai elämänsä ensimmäisen ötökkähupun. Saa nähdä kuinka pitkä on ilo tästä hankinnasta. Se on kyllä ihan huippu, kun ei välitä mistään uudesta vermeestä tuon taivaallista. Kaikki käy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti