Mukava pakkaspäivä taas hetkellisen lauhtumisen jälkeen. Hakutreeniä oli kuitenkin tiedossa, joten pukeuduimme Noahin kanssa lämpimästi ja pakkasimme itsemme autoon. Lunta on yhä paljon, vaikka se hieman kutistuikin plussakelien myötä ja polkua ei tietty siinä kohtaa ollut, missä joka vuosi on ollut. Ei sitten viitsitty rämpiä yli polven syvyisessä hangessa ja valitsimme pellolla olevalle muuntajalle menevän auratun tien pätkän. Saihan siinäkin pientä ilmaisutreeniä aikaiseksi.
Ja sitten itse asiaan. Ihan pikkasen oli koiraskoiralta päässyt käytöstavat unohtumaan. Ensimmäinen "pisto" meni ihan hössöttämiseksi. Oli pakko jo puuttua kun ei moikkaamiseltaan ehtinyt edes harkita haukun aloittamista. Toinen oli jo vähän parempi, vaikka kiipesikin aika röyhkeästi maalimiehen yli ennen kuin aloitti ilmaisun. Viimeinen oli jo ihan ok. Siinä vaiheessa vissiinkin innoltaan viimein älysi että palkka tulikin lumpparileikkinä! Ja Noah rakastaa lumipallojen heittelyä! Vitsit että olikin kivaa :)) Ja kai se hintsusti ehti aivojaankin käyttää, koska oli kotiin tultuamme aika väsynyt kaveri. Fyysisestihän treeni oli kevyt.
Iltapäivästä lenkkeiltiin. Koulun kohdalla iski tottisteluinspiraatio, jonka meinasin jo hylätä kun ei ollut palkkaa matkassa. Viime hetkellä kuitenkin keksin, että onhan tuota lunta ihan riittämiin eli vedettiin sittenkin pienet tottistreenit lumipallopalkalla. Pihallakin on moista harrastettu ja hyvin toimii. Ja niin nytkin. Eilen treenattiin kauppareissulla ja jotenkin oli vire kateissa molemmilta. Nyt se oli taas löytynyt. Seuraamistakin olen kironnut kun olen sen onnistunut opettamaan ihan väärin, vaan kyllä se siellä aivorungossa vaan on se oikea paikka ja kunnon kontakti kunhan palkkaneuvottelut vaan on kunnossa. Luoksetulossa kävi pikku kämmi ja liukastuin juuri kriittisellä hetkellä ja tuiskahdin turvalleni taikka siis seljälleni. Eikä me sitten sitä jauhamaan jääty, leikittiin vaan vallinvaltaajaa hetki ennen kuin jatkettiin matkaa.
Äsken vielä harrastettiin samaa pihalla eli lumipallotottista. Hetki lumikökköjen heittelyä hankeen lisäksi tai vähän niin kuin jälkkäriksi ja nyt on väsynyt lumipalloilija jossain päin kämppää kuorsaamassa kun vatsakin on täynnänsä hyvää ruokaa. Vaikkei se kyllä kuorsaa. Sen homman meillä on aina hoitanut lähinnä Diiva, joka kuorsaa nytkin niin ettei ajatuksiaan meinaa kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti