Niin, se on viikonloppu, onneksi. Ilmojenhaltija on taas hieman liioitellut eli lunta on tullut lisää.. ja lisää ja.. ihan tarpeeksi. En kyllä yhtään kaipaa kolmen viime talven toisintoa, jolloin viikossa oli ehkä yksi vapaapäivä lumenluonnista. Yleensä se oli perjantai kun silloin sataneen lumen luonnin saattoi jättää seuraavalle päivälle jos ei ollut mihinkään menoa.
Tämä viikonloppu alkoi vauhdikkaasti. Eilen siis satoi lunta koko hiton päivän ja keli oli ihan järkyttävä. Töiden jälkeen luistelin kesärenkailla talvirenkaiden vaihtoon kun se nyt vaan oli vähän jäänyt. Selvisin perille hämmästyttävän hyvin, kotimatka olikin sitten jo lasten leikkiä. Kaupan kautta kotiin. Äkkiä tallityöt, hevosille heinää, Noah autoon ja nokka kohti agilitytreenejä. Minne sitten loppujen lopuksi saavuimme 45 minuuttia myöhässä, kun seisoimme 7-tiellä noin tunnin jonossa, risteykseen jumiutuneen rekan vuoksi.
Treenit oli erinomaiset taas tälläkin kertaa, kiitos ihanien vetäjien ja ryhmäläisten. Hieman haastetta toi ensimmäisen harjoituksen kuviot kun rataan tutustuminen oli vilkuilua muiden treeniä katsellessa, samalla kun keskittyi kuitenkin omaan koiraan. Harjoitus meni kuitenkin hyvin. Noah kävi kuumana, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Toinen pätkä ei ollutkaan sitten niin helppo, vaikka ei sekään huonosti mennyt. Mukavan illan takasivat viime viikonloppuna tuplanollan juosseen treenikaverin tarjoamat joulutortut.
Kotona sitten about klo 21.40. Hevosten vesien kanto, kun pakkasella ei voi laittaa valmiiksi. Jäätyvät siis kylmässä tallissa. Hevoset sisään, olivat onneksi yhteistyöhaluisia, ja ruokaa turvan eteen. Viimein kympiltä sisällä, vähän ruokaa itsellekin ja koirille ja sitten alkoikin jo nukkumatti huudella.
Tänään on sitten tehty lumitöitä. Sitä lunta nimittäin tuli eilen aika reippaasti. Aamulla aloitettiin joskus yhdeksän huitteissa ja kolattiin piha. Pidettiin pientä paussia välillä, ennen kuin lähdettiin turpeenhakureissulle. Limpulle piti myös ostaa himalajankivi, mutta jostain kummallisesta syystä, niitä ei ollut "koiranruokakaupassa", missä siis on myös hevostarvikkeita, eikä Agrissakaan. Muualta en viitsinyt lähteä etsimään kun onhan tuolla vielä pikku pikku palasia vanhassa suolakivitelineessä.
Vielä oli sitten pihatie kolaamatta. Viikonloput on siitä kivoja tuon lumen luonnin kannalta, että on aikaa, eikä hommaa ole pakko tehdä yhtäsoittoa loppuun asti. Tänäänkin ollaan kolailtu kolme kertaa ja vielä on muutama metri pihatietä kolaamatta. Huomenna sitten. Tosin siellä satoi taas lunta kun viimeksi kävin pihalla, toivottavasti ei enää. Jotenkin on ollut löysä päivä, vaikka siis ollaan hoideltu jos jonkinmoista pikkuhommaa, mutta kun vapaatakin on ollut, mitä yleensä iltaisin ei juuri jää, niin johan tuntuu kuin olisi laiskotellut.
Josko sitä vaikka huomenna jaksaisi lenkillekin lähteä ja hevoset liikuttaa. Ljufur kävi torstaina ensimmäisen kerran saitsun jälkeen vähän lenkkeilemässä. Pihalla pyöriteltiin ensin kymmenisen minuuttia ja ai että poni olikin kuuliainen, vaikka virtaakin oli. Ravi nousi ensimmäisen kerran lähes pelkällä käskyllä ja todellakin ravi eikä vaan sinne päin, vaikka se ei niin helppoa pienellä ympyrällä varmaan olekaan. Käyntiin siirryttiin pelkällä käskyllä. Eikä possupassia esiintynyt kuin ihan kerran pari hetkellisesti. Vielä heitettiin parin kilometrin kävelylenkki pimeällä kylätiellä ja poni oli mielissään.
Limppu on lomaillut yhä, mutta nyt näyttäs alkavan virtaa kertyä siihen malliin, että varmaan täytyy sillekin yrittää keksiä jotain puuhaa. Maha on nimittäin nyt taas kunnossa, eikä se noin hyvä ole ollut varmaan vuosiin. Ei yhtään kurakasaa pariin viikkoon, ei turvonnutta mahaa ja ilmavaivoja ja vaisua olemusta. Ruoka maistuu ja mieli on virkeä.
Treenit oli erinomaiset taas tälläkin kertaa, kiitos ihanien vetäjien ja ryhmäläisten. Hieman haastetta toi ensimmäisen harjoituksen kuviot kun rataan tutustuminen oli vilkuilua muiden treeniä katsellessa, samalla kun keskittyi kuitenkin omaan koiraan. Harjoitus meni kuitenkin hyvin. Noah kävi kuumana, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Toinen pätkä ei ollutkaan sitten niin helppo, vaikka ei sekään huonosti mennyt. Mukavan illan takasivat viime viikonloppuna tuplanollan juosseen treenikaverin tarjoamat joulutortut.
Kotona sitten about klo 21.40. Hevosten vesien kanto, kun pakkasella ei voi laittaa valmiiksi. Jäätyvät siis kylmässä tallissa. Hevoset sisään, olivat onneksi yhteistyöhaluisia, ja ruokaa turvan eteen. Viimein kympiltä sisällä, vähän ruokaa itsellekin ja koirille ja sitten alkoikin jo nukkumatti huudella.
Tänään on sitten tehty lumitöitä. Sitä lunta nimittäin tuli eilen aika reippaasti. Aamulla aloitettiin joskus yhdeksän huitteissa ja kolattiin piha. Pidettiin pientä paussia välillä, ennen kuin lähdettiin turpeenhakureissulle. Limpulle piti myös ostaa himalajankivi, mutta jostain kummallisesta syystä, niitä ei ollut "koiranruokakaupassa", missä siis on myös hevostarvikkeita, eikä Agrissakaan. Muualta en viitsinyt lähteä etsimään kun onhan tuolla vielä pikku pikku palasia vanhassa suolakivitelineessä.
Vielä oli sitten pihatie kolaamatta. Viikonloput on siitä kivoja tuon lumen luonnin kannalta, että on aikaa, eikä hommaa ole pakko tehdä yhtäsoittoa loppuun asti. Tänäänkin ollaan kolailtu kolme kertaa ja vielä on muutama metri pihatietä kolaamatta. Huomenna sitten. Tosin siellä satoi taas lunta kun viimeksi kävin pihalla, toivottavasti ei enää. Jotenkin on ollut löysä päivä, vaikka siis ollaan hoideltu jos jonkinmoista pikkuhommaa, mutta kun vapaatakin on ollut, mitä yleensä iltaisin ei juuri jää, niin johan tuntuu kuin olisi laiskotellut.
Josko sitä vaikka huomenna jaksaisi lenkillekin lähteä ja hevoset liikuttaa. Ljufur kävi torstaina ensimmäisen kerran saitsun jälkeen vähän lenkkeilemässä. Pihalla pyöriteltiin ensin kymmenisen minuuttia ja ai että poni olikin kuuliainen, vaikka virtaakin oli. Ravi nousi ensimmäisen kerran lähes pelkällä käskyllä ja todellakin ravi eikä vaan sinne päin, vaikka se ei niin helppoa pienellä ympyrällä varmaan olekaan. Käyntiin siirryttiin pelkällä käskyllä. Eikä possupassia esiintynyt kuin ihan kerran pari hetkellisesti. Vielä heitettiin parin kilometrin kävelylenkki pimeällä kylätiellä ja poni oli mielissään.
Limppu on lomaillut yhä, mutta nyt näyttäs alkavan virtaa kertyä siihen malliin, että varmaan täytyy sillekin yrittää keksiä jotain puuhaa. Maha on nimittäin nyt taas kunnossa, eikä se noin hyvä ole ollut varmaan vuosiin. Ei yhtään kurakasaa pariin viikkoon, ei turvonnutta mahaa ja ilmavaivoja ja vaisua olemusta. Ruoka maistuu ja mieli on virkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti