Kesälomapäiväkirja osa1

Yritetäänpä nyt tätä, koska kesäloma ja paljon normaalia enemmän aikaa. Ehtii siis kirjoittaa, sekä puuhatakin yhtä ja toista. 

1.7. lauantai

Tallille vasta iltapäivästä. Ruokakupit oli jääneet eilen lojumaan pitkin pihaa, enkä yhtään edes muistanut. Ihmettelin vaan, etteivät olleet siellä missä yleensä. Koko viime viikko on vähän sumuinen, niin väsynyt olin ja olen yhä. Loma siis tuli just eikä melkein tarpeeseen.

Ljúfurin kanssa tehtiin pieni maastolenkki. Ihan hirveästi oli virtaa ponissa, vähän jopa pöllöilyenergiaa, kun alkumatkasta piti tuijotella vähän kaikkea. Pyrin pitämään vauhdin hallinnassa eli kutakuinkin käynnissä. Pari tölttipätkää toki piti ottaa, muttei mitään laukkoja todellakaan. Vaikka kyllä se kyseli, että josko saisi mennä. Kiltisti kuitenkin tyytyi kohtaloonsa. Hiki sille tuli silti, kun piti kiihdytellä sitten siinä käynnissä. Annoin sen kiihdytellä, kunhan askellaji säilyi.

Kaverin kanssa rapsuttelua heti lenkin jälkeen. Nämä on jotenkin niin ihania.

Tallilta suoraan ajoin kaupalle ja siitä läksin koirien kanssa kävelylle. Ajatus oli tehdä pidempi lenkki, mutta puolen tunnin kohdalla iski niin järkyttävä väsy ja nälkä, että oli pakko antaa periksi ja kantata takaisin autolle.

Noah tietää, ettei autosta poistuta jos kaikki raajat eivät ole sisällä häkissä.

2.7. sunnuntai

Koko päivä tallilla. Laitettiin varustekoppia vähän järjestykseen. Hyvin kului kuusi tuntia puuhastellessa ja omatkin tavarat sai samalla inventoitua. Poneja kävin rapsuttelemassa pari kertaa ja syöttämässä kivennäisnameja. Tarkoitus oli kyllä Ljúfur liikuttaa, mutten sitten jaksanutkaan.

Osa tavaroista pihalla

Meidän romppeita

Satulat järjestyksessä...

..ja suitset

Tallilta kotiuduttuani olikin heti lähdettävä koirien kanssa lenkille. Aamulla puuhasteltiin vain pihahommissa, joten lenkkiä olivat vaille. Polkastiin pyörällä venerantaan, kun ilmakin oli kerrankin kesäinen. Ei toki varjopaikoissa tai jos aurinko meni pilveen, mutta auringossa oli oikein mukavan lämmintä. Pääsivät koirat uimaan ihan kunnolla. Noah nyt ui aina juuri niin kauan kuin saa, mutta Peikko menee uimaan vain kun heittää jotain. Paitsi sitten Noah tulee ja vie esineen, joten hankalaa on tuo Peikon uittaminen. Tuolla venerannassa se onnistuu, kun Noah ui kaukana kaislojen seassa, eikä näe, kun Peikolle heitetään. Tänäänkin Peikko ui innoissaan vaikka ja kuinka, kun löysin hyvän kepin mitä heittää. Kotiin pyöräiltiin pidemmän kaavan kautta.

3.7. maanantai

Juuri ja juuri aamupäivän puolella pakkasin koirat autoon ja hurautin kaupunkiin. Hieman ostoksia ja koirien kanssa lenkille. Kelikin oli vielä varsin kesäinen. Käveltiin pyörätietä joen partaalle. Joen rantaa pitkin motarin toiselle puolelle Jokipuiston kupeeseen, missä koiratkin saivat pulahtaa veteen. Ja taas pyörätietä takaisin autolle. Jotenkin taas niin huvitti nuo ihmiset. Ihan alkumatkasta pysähdyin ottamaan koirista kuvia apilakedolla. Istutin ne sinne apiloiden keskelle ja otin hihnat pois. Pyörätiellä pari mammaa päivitteli, kuinka kamalaa on kun koirat on irti ja ne pitäisi heti kytkeä, ennen kuin jotain tapahtuu. En viitsinyt vastata vaan jatkoin kuvaamista. Takaisin päin kävellessä, koirat vapaana nuuskuttelemassa pyörätien varressa, pappa ajaa pyörällä ohi ja ei meinaa eteenpäin päästä kun unohtuu katselemaan koiria leveä hymy naamallaan. Suurin osa nyt ei yleensä huomioi koiria millään tavalla, vaikka nyt näitä huomioitsijoita mahtuikin kaksi (tai siis kolme) saman lenkin varrelle.

Hurjat pedot apilakedolla

Jokipuisto on suosikkini Kotkan monista puistoista (Puistojen Kotka)

Tallille menin vasta neljän aikoihin. Taivas oli jo paksussa pilvessä ja vähän ripsaisi vettäkin lähtiessä. Tallilla ei kuitenkaan satanut vielä. Skorpan laitumelta ja kärryt perään. Käytiin tähän mennessä pisin lenkki, melkein kolme kilometriä ja ihan tietä pitkin kylälle. Kaksi autoakin tuli vastaan, eikä mitään ongelmia ollut. Pieni pelästys kääntöpaikalla kun pusikosta lennähti isohko lintu yllättäen, muttei silloinkaan mitään tapahtunut. Hätkähti ja pysähtyi paikalleen ja vähän tuijotti pusikkoa uudelleen ohi mennessä. Ravipätkäkin otettiin, mikä meinasi vaihtua lennosta laukkapätkäksi, kun laukalla oli ilmeisesti helpompi vetää. Vähän oli laiskansorttinen varsa tänään, mutta oikein pätevä kyllä. Melkein selvittiin kuivin nahoinkin, sade alkoi juuri pihaan palatessa.

Kurakuorrutuksen itselleen hankkinut varsa hiukan myöhemmin.

Ponin vaihto ja myös Ljúfurille silat selkään. Sen kanssa suunnistettiin myös kylille, mutta ohjasajaen. Vettä satoi jo ihan kunnolla, joten mitään pitkää lenkkiä ei tehty, noin 3,5 km vain. Takaisin tullessa harjoiteltiin taas pysähtymistä ja paikallaan seisomista, mikä onkin se vaikein juttu. Kun ei vaan mitenkään malttaisi. Pysähtyy kyllä, ei ihan niin hyvin kuin Kambur, mutta ihan hyvin kuitenkin, mutta stressaantuu paikallaan seisomisesta jostain syystä, on aina stressaantunut. Tiedä sitten miksi. Parempi se on jo paljon ja olisi vieläkin parempi jos viitsisi vähän enemmän harjoitella.

Seisoo, seisoo.. vai seisooko?

Lenkin jälkeen. Kuvassa myös Korpun hienot kärryt, jotka vietiin Luippiksen kanssa takaisin paikalleen. Oli jännää.

4.7. tiistai

Hieno aurinkoinen keli, vaikka ei niin kovin lämmin kyllä. Paitsi ehkä tuulen suojassa ja suorassa auringon paisteessa. Aamupäivästä koirien kanssa pyörälenkille. Lähdettiin tutkimaan hieman uutta reittiä, joka kartasta näyttää juuri passelilta lenkiltä metsän kautta takaisin seiskatielle. Ja olisi sitä varmaan ollutkin, jos se ei kulkisi jonkun talon pihan poikki. Käännyttiin siis ympäri ja palattiin tuttua reittiä takaisin. Kotimatkalla kantattiin meidän lähellä olevan soramontun kautta, jotta koirat pääsi vähän vilvoittelemaan.

Tallille taas iltapäivästä. Ljúfur laitumelta ja satula selkään. Hiukkasen mietin, onko niin hyvä idea, kun poni oli taas säpsy ja varuillaan. Ylimääräistä energiaahan siinä on ollut jo jonkin aikaa, kun koko kesäkuu meni kevyellä liikunnalla. Siihen kun vielä lisätään laidun, niin.. Ja siksi juuri olikin suunnitelmissa tehdä ihan kunnon lenkki. Kunhan ensin pääsisi selkään. Poni pyöri kuin väkkärä, joten hetken yritettyäni, nappasin sen liinaan kiinni ja juoksutin kentällä löysät pois. Johan alkoi sujua. Matkaan siis ratsu reima.

Koko 11km matka mentiin jotain töltin ja käynnin välimuotoa, kun en antanut kiihdytellä. Joitakin reippaampia pätkiä otettiin, mutta vain lyhyesti. Virtaa piisasi ihan takaisin tallille saakka, eikä se tuntunut olevan edes väsynyt. Hikosi hieman, muttei lähellekään niin paljoa kuin ajattelin. Siitä sitten tietysti jo heti iski huoli, että joku vikahan siinä täytyy olla, kun ei hikoa. Ei se kyllä siltä tunnu, mutta jos kuitenkin taas jotain puhdistuskuuria lykkäisi.

Tekee niin hyvää...

Vielä lappasin hiukan lantaa laitumelta, muutaman pikku apulaisen suosiollisella avustuksella. Pikku Viltsu, Pena ja Kambur kaipasivat kovin rapsutusta ja koska yrittivät toteuttaa itseään kahnuttamalla itseään kottikärryyn, katsoin parhaimmaksi käyttää omia pikku kätösiäni moiseen puuhaan, jotta sain kikkarat pysymään siellä missä pitääkin.