Juhannus on vietetty ja kesä siis kääntynyt jo kohti syksyä, vaikkei se oikeasti ole vielä edes alkanut. Kylmää on ollut. Maanantaina olin Loviisassa raveissa, kun oli asiaa Hevarin autolle ja muutenkin, kun sattui sateeton päivä. Aurinko paistoi kyllä, mutta tuuli oli kohtalainen ja lämpöasteita vain 13. Ei siis mikään kesäkeli. Kiva ilta oli kuitenkin. Tapasi tuttuja ja uudet aisalenkitkin sain, mikä olikin matkan tarkoitus. Koirien kanssa käytiin samalla vähän lenkkeilemässä, kun ei Loviisassa ole juuri viime aikoina tullut käytyä.
Ljúfurin mahanalus on ollut rikki. Se ei muuten ole juurikaan hangannut, koska jatkuva tuuli ja viileät kelit ovat pitäneet ötökkäkannan kurissa. Mutta mahanalus on kuitenkin ärtynyt. Ollaan siis pari viikkoa menty lähinnä talutuslenkkejä koirien kanssa, kun en ole halunnut laittaa sille mitään mahan ympäri meneviä remeleitä, herkkä kun on. Vaikkakin satulavyön kohdalta iho on ihan ehjä, olen ottanut varman päälle, ettei tule mitään takaumia tai muuta sellaista. Kerran ollaan käyty ohjasajolenkillä, eikä se aiheuttanut mitään epämiellyttäviä tuntemuksia. Torstaina suunnittelin lähteväni maastoon ratsain, mutta en sitten jaksanutkaan. Ja sen jälkeen onkin taas tuullut niin että tukka lähtee, enkä tuulella ratsain mielellään lähde, ainakaan yksin, mihinkään ihmisten ilmoille. Ljúfur ei tuulta huomaakaan, mutta koska tuolla kapealla ja mutkaisella tiellä ei aina autoja havaitse silmin, eikä tuulella myöskään korvin, en halua ottaa riskejä. Yllättävät kohtaamiset kun saattaa yhä aiheuttaa paniikinpoikasen ponissa, vaikka muuten ei autoihin reagoikaan.
Korpun kanssa käytiin ensimmäisen ajolenkin jälkeen ohjasajolenkillä keskustelemassa kääntymisohjeistukset selväksi. Ei ollut helppoa, ei. Ihan itse olen sen antanut kääntyä miten haluaa, kunhan on kääntynyt osoittamaani suuntaan. Vaan kun se ei kärryn kanssa onnistu, piti opetella asia uusiksi. Ja koska oma tahto, joutui oikeasti vääntämään. Vaan siitä tuo on kyllä kiva, että kun kerran vääntää, ei sitä yleensa tarvi toistamiseen tehdä. Nyt sujuvat käännöksetkin ihan hyvin, kun molemmat ollaan opittu. Kärryttelemässä ollaan käyty kahdesti ja Korppu on hyvin oppinut ihan itse niksejä, miten esimerkiksi selvitä ylämäistä. Ja se tykkää hommasta ihan selkeästi tosi paljon. Korvat hörössä painaa menemään ja päristelee mennessään. Pientä ravipätkääkin ollaan otettu, mutta pääasiassa kuitenkin vielä vain kävellään pientä lenkkiä 1-2 kertaa viikossa. On se kyllä ihan huippu heppu.
Mittasin sen muuten eilen harjanvarrella, kun näyttää niin hirmuttoman isolta, muttei se ole kuin 140cm noin suunnilleen. Ihan sopiva siis, jos ei enää kasva. Niin hyvin on nyt kyllä alkanut vahvistua, ettei sitä korkeutta ehkä enää niin hurjasti tule. Sopii minulle, mutta aika näyttää. Ja tulee mitä tulee, hyvä siitä tulee silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti