Hevosharrastusta ja harrastushevosia

Kulunut viikko on vaihteeksi ollut koirilla kevyempi. Ollaan tosin taas käyty pienen tauon jälkeen ihmisten ilmoilla enemmän, jotta saavat edes jotain virikettä. Liikunnallisesti on kuitenkin ollut normaalia kevyempi jakso.

Tallilla on sitten mennyt vastaavasti aikaa enemmän, koska laitumen siivous vie oman aikansa. Neljännes on suurin piirtein nyt puhdas, että vielä on hommaa jäljellä. Eikä taida valmistua ihan laidunkauden loppuun mennessä. Aina voi kuitenkin yrittää.

Ljúfurin kanssa ollaan onnistuttu tekemään nyt pari oikein rentoa maastolenkkiä. Pidemmällä lenkillä viime viikonloppuna onnistui jopa seisoskelu jollain tapaa, kun jouduttiin väistämään autoa kapeammassa kohdassa. Vähän vaan steppasi, muttei ollut ongelmia pitää paikallaan. Kummallakin reissulla poni on ollut rento, mutta tapansa mukaan silti reipas. Hirveän hienosti kuulolla se on ollut myös koko ajan, vaikka onkin katsellut maisemia korvat hörössä. Kovaakin ollaan menty, eikä mikään ole hätkähdyttänyt. Yhdellä laukkapätkällä tuli yllättäen auto vastaan mäen nyppylän takaa, eikä Ljúfurin ilmekään värähtänyt. Ohjasin vain vielä enemmän reunaan ja matka jatkui. Autossa kuskin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

Torstaina kotimatkalla.

Ja lenkin jälkeen aterialla.

Ljúfur on siis kaikkinensa ollut juuri sellainen kuin se vain parhaimmillaan voi olla. Rento ja hyväntuulinen, helppo kaveri kaikessa touhussa. Ihan ollaan pystytty pitkin ohjin köpöttelemään, mitä ei aikoihin ole voinut ajatellakaan ja silti on vauhtia löytynyt kun sitä on pyytänyt. Ja pohkeitakin on voinut käyttää, kuten normaalilla hevosella, ilman että tyyppi yrittää singota maata kiertävälle radalle pienestäkin kosketuksesta. Itsekin on päässyt helpommalta, kun ei ole tarvinut jalkojaan varoa vaan on voinut olla rennosti. 

Eilen me käytiin ohjasajolenkillä, joka sekin meni yhtä rennoissa tunnelmissa. Pysähdeltiin syömään muutaman kerran, minä mansikoita ja Ljúfur jotain muuta. Erittäin hyvää pysähtymis- ja paikallaanpysymistreeniä kuumakallelle. Sitäpaitsi ensimmäistä kertaa se oikeasti pystyi syömään myös töissä ollessaan. Vähän varovaisesti kyllä alkuun, mutta kuitenkin.

Kamburin viikko on pitänyt sisällään treeniä ihan kiitettävästi. Tiistaina treenattiin liinassa juoksutusta vaihteeksi, kun se on jotenkin vaikeaa molemmille. Irtonahan tyyppi asettuu hyvin ympyrälle ja tekee kuten pyydän. Kun sitten on se yksi liikkuva osa enemmän, ei mikään taas meinaa sujua. Kun en vaan osaa ja Kambur sitten protestoi, kun ei ymmärrä. Jotenkin saatiin kuitenkin homma toimimaan. Tehtiin sitten vielä selkäännousutreeniä, koska se ainakin onnistuu ja on helppoa ja mukavaa myös Korpun mielestä. Vähän myös pohkeesta liikkeelle treeniä samalla, kun siitä sillä on jo hyvä haju, muttei kuitenkaan vielä oikein osaa.

Perjantaina tehtiin ajolenkki. Alkumatkasta oli aisojen välissä hiukan liiankin rauhallinen varsa, jota sai käskeä etenemään. Hienosti meni kuitenkin kohtaamiset lenkkeilijöiden sekä laukkaavien tallikavereiden kanssa. Matkaa jatkettiin tällä kertaa hiukan normaalia pidemmälle ja sekin oli okei Kamburin mielestä, kunnes meinasi mennä hermot ötököihin. Kun vielä akka käski raville, jotta ötököistä päästäisiin, niin johan löytyi vauhtia. Kävi jo nimittäin mielessä, että pysähtyyköhän se lainkaan. Kun vaihtoi vielä laukalle niin melkein jo hirvitti. Hieman oli jarruissa toivomisen varaa, vähän oli nimittäin hitaat, mutta toimivat kuitenkin. Kotimatkalla ravailtiin vielä pidempi pätkä ihan reippaasti, muttei vallattomasti ja jarrutkin tuntuivat olevan taas kunnossa.

Eilen tehtiin "satulalenkki" eli satulan kanssa ohjasajoa lyhyillä ohjilla vieressä kävellen. Alku oli hiukan vaikeaa, kun ei meinannut edetä lainkaan ja kokoajan sai käskeä, kun vaan pysähteli. Vaan lähti se viimein sujumaan taas. Tehtiin yhteensä noin kolmen kilometrin lenkki, josta loppumatkalla n.500 metriä selästä. On se kyllä ihan super tyyppi. Nyt ei pysähtelyä alussa ollut kuin kerran tai pari ja liikkeelle lähdettiin hienosti joka pysähdyksestä. Pari kertaa pysäytin myös tarkoituksella. Reippaasti korvat hörössä edettiin rennoissa tunnelmissa. Yllättäen lentoon lähtenyt lintu hiukan säikäytti, muttei aiheuttanut muuta kuin äkkipysähdyksen, jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siitä tulee ihan loisto maastomopo 💜 Ja on sillä kyllä niin paljon kivemmat liikkeetkin (ainakin käynnissä) kuin Ljúfurilla.

Tänään olisi suunnitelmissä tehdä rento talutuslenkki molempien kanssa yhdessä ja sen jälkeen koirien kanssa kylillä. Katsotaan kuinka toteutuu. Keli on ainakin ihan loistava.