Uusivuosi meni rauhallisesti. Kovin vähän paukkui aikaisempiin vuosiin verrattuna, ihan pari rakettia vain ammuttiin lähinaapureista. Meillä taisi pahin pauke olla edellisenä iltana jo, kun kyläläiset pelkäsivät ettei myrsky salli paukuttelua enää aattona. Vaan koirat oli ok, joten ihan sama. Ja talliltakin tuli viestiä, että pihattolaiset voivat hyvin, eivätkä panikoi.
Tiistaina, uudenvuoden päivänä, 1.1.2019 ei mitään ihmeitä puuhattu, normaalia vapaapäivän viettoa. Tallille menin iltapäivällä ja käytiin ponin ja koirien kanssa lenkillä. Takaisin tallille palattiin vasta hämärällä. Poni oli ihan ok, eikä paukkujakaan enää kuulunut. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty, ihan sellainen normi neljä kilometriä vain, muttei ollut tarkoituskaan mitään hikilenkkiä tehdä. Vettäkin satoi ja tuuli, mutta minkäs teet.
Keskiviikkona (2.1.) oli minulla siivouspäivä ja elukoilla lepopäivä. Ulkona myrskysi, taas, ei kiinnostanut lähteä mihinkään ja kun siivotakin piti, niin hyvin kävi. Ei siis mitään kerrottavaa.
Torstaina (3.1) sitten taas tallille ja lenkille porukalla eli rauhallisesti on tämä vuosi alkanut. Lunta oli taas tullut, joten osittain joutui kahlaamaan, kun ei viitsitty tiellä kävellä koko matkaa. Tie kun on pohjaltaan jäässä ja kun lumet oli aurattu, niin aika liukasta oli. Tossuja en pukenut, kun en ajatellut että lumisateen jälkeen olisi niin liukasta ja kun vaan pieni lenkki heitettiin. No, oltiin me tunnin verran silti.
Perjantaina (4.1.) taas tavallinen tallikeikka. Korppu vaikutti vaisulta ja hiukan köhi harjatessa. Olivat eilen saaneet uuden paalin ja viimeiset kuivaheinäpaalit saattavat olla pölyisiä, joten en huolestunut, ainakaan paljoa. Poni vaan liinan päähän ja pellolle kahlaamaan hankeen, jotta saadaan limat irti. Ensin se liikkuikin ihan reippaasti, mutta alkoi sitten kiukutella. Korvat luimussa, pää pystyssä ja häntä huiskien eteni, kun käski, muttei olisi halunnut. Ravia ei yhtään. Pyöriteltiin silti hetki, kunnes siirryttiin kentälle vielä hetkeksi. Siellä kevyemmällä pohjalla kokeiltiin, muttei tilanne siitä muuttunut. Jotain on siis vialla. Onneksi jäsenkorjaaja tulee sunnuntaina. Toki se räkäisyyskin voi vaikuttaa, vaikkei se näennäisesti räkäinen olekaan, mutten jotenkin usko. Enempi epäilen, että hangessa tarpominen oli rankkaa ja jos siellä lihaksistossa jo jotain on valmiiksi, niin ei tunnut kivalta. Seuraillaan.
Kentällä tehtiin vielä vähän peruutuksia maasta käsin namipalkalla ja se oli ponista kivaa. Periaatteena siis mahdollisimman pienellä vihjeellä peruuttaa ja lopuksi peruutti jo melkein ajatuksella. Ihan hieno poika. Toivotaan, että on kunnossa, eikä mitään oikeaa vikaa ole jossain piilossa.
Lauantaina (5.1.) oli aivan huikea talvinen päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta kymmenen asteen hujakoilla. Liian kylmää minusta, mutta auringon paiste teki siitä sentään ihan siedettävää. Enemmän kuin siedettävää. Tallille lähdin puolilta päivin ajatuksena ajaa Korppu pellolla, jos se on kunnossa. Ihan normaalilta vaikutti, kun hain sen, joten kärryt perään ja menoksi. Tossutkin laitoin varmuuden vuoksi, kun lunta laidunpellolle auratussa radassa ei paljoa ollut ja pelto oli kuitenkin osittain lumen alta jäässä. Pari ensimmäistä kierrosta meni reippaassa temmossa. Niin reippaassa, että laukkapätkällä liian löysälle jättämistäni etusten tossuista toinen luiskahti pois jalasta. Jäi kyllä nilkkaremmin varaan heilumaan. Tossu takaisin jalkaan ja molempien kiristys ja taas mentiin. Yhteensä matkaa tuli 5,5 kilometriä ja melkein puolet hölkkäiltiin. Hiki tuli ponille, mutta tossut pysyivät kyydissä.
Koirien kanssa käytiin myöhemmin illalla Karhulassa asioilla ja samalla lenkillä. Oli ihan kivaa, vaikkei me pitkää lenkkiä tehty, kun kello oli tosiaan jo sen verran paljon ja piti kauppaankin ehtiä. Hyvin ehdittiin, mutta lenkki jäi kyllä hiukan suunniteltua lyhyemmäksi.
Sunnuntaina (6.1.) oli sitten taas Korpulla korjauspäivä eli jäsenkorjaaja tuli käymään, kun tarvetta oli. Viimeksihän ei ollut mitään tekemistä, nyt taas samat tutut paikat takana kaipasivat hiukan fiksausta. Tällä kertaa Korppu käyttäytyi hyvin, vaikka alkoikin olla loppua kohti levoton. Silloin kun teki kipeää, se pureskeli karsinan edessä roikkunutta loimea ja kun helpotti, melkein nukkui. Laseriakin joutui taas käyttämään. Lepoa loppupäivä ja seuraava, katsotaan sitten miltä näyttää. Jäsenkorjaaja on tulossa kuukauden kuluttua taas tälle suunnalle, joten jos tarvetta vielä on, saa kätevästi taas hoidettua. Toivottavasti ei ole. Viimeksi tarvittiin kaksi käyntiä, muttei se nyt ollut paha. Silmällä näytti kuulemma ihan hyvältä, mutta kädet paljasti sitten ongelmakohdat. Viimeksihän ongelma paljastui jo silmillä. Samalla sain ihan pyytämättä mielipiteen kavioista. On kuulemma oikein hyvät, minkä kuuleminen lämmittää aina mieltä, itse kun ne olen hoitanut. Samainen tyyppi siis myös vuolee kengättömiä ja sovittaa bootseja.
Korppu hoidettiin ensimmäisenä, jonka jälkeen syötin sen ja vein pihatolle, missä lappasin kuorman lantaa samalla. Kolme muutakin hevosta/ponia oli hoidettavana ja jotenkin kummasti lähdettiin viimein kaikki samaan aikaan pois kuin jäsenkorjaaja. Oli kiva jutella, kun yleensä ei ole oikein aikaa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa käpsyttelemässä ihan oman kylän peruslenkki. Siinä se sitten taas oli, viikonloppu. Ja vuoden ensimmäinen viikko.
Tiistaina, uudenvuoden päivänä, 1.1.2019 ei mitään ihmeitä puuhattu, normaalia vapaapäivän viettoa. Tallille menin iltapäivällä ja käytiin ponin ja koirien kanssa lenkillä. Takaisin tallille palattiin vasta hämärällä. Poni oli ihan ok, eikä paukkujakaan enää kuulunut. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty, ihan sellainen normi neljä kilometriä vain, muttei ollut tarkoituskaan mitään hikilenkkiä tehdä. Vettäkin satoi ja tuuli, mutta minkäs teet.
 |
| Ensi kertaa lenkillä 5-vuotiaan kanssa. |
Keskiviikkona (2.1.) oli minulla siivouspäivä ja elukoilla lepopäivä. Ulkona myrskysi, taas, ei kiinnostanut lähteä mihinkään ja kun siivotakin piti, niin hyvin kävi. Ei siis mitään kerrottavaa.
Torstaina (3.1) sitten taas tallille ja lenkille porukalla eli rauhallisesti on tämä vuosi alkanut. Lunta oli taas tullut, joten osittain joutui kahlaamaan, kun ei viitsitty tiellä kävellä koko matkaa. Tie kun on pohjaltaan jäässä ja kun lumet oli aurattu, niin aika liukasta oli. Tossuja en pukenut, kun en ajatellut että lumisateen jälkeen olisi niin liukasta ja kun vaan pieni lenkki heitettiin. No, oltiin me tunnin verran silti.
Perjantaina (4.1.) taas tavallinen tallikeikka. Korppu vaikutti vaisulta ja hiukan köhi harjatessa. Olivat eilen saaneet uuden paalin ja viimeiset kuivaheinäpaalit saattavat olla pölyisiä, joten en huolestunut, ainakaan paljoa. Poni vaan liinan päähän ja pellolle kahlaamaan hankeen, jotta saadaan limat irti. Ensin se liikkuikin ihan reippaasti, mutta alkoi sitten kiukutella. Korvat luimussa, pää pystyssä ja häntä huiskien eteni, kun käski, muttei olisi halunnut. Ravia ei yhtään. Pyöriteltiin silti hetki, kunnes siirryttiin kentälle vielä hetkeksi. Siellä kevyemmällä pohjalla kokeiltiin, muttei tilanne siitä muuttunut. Jotain on siis vialla. Onneksi jäsenkorjaaja tulee sunnuntaina. Toki se räkäisyyskin voi vaikuttaa, vaikkei se näennäisesti räkäinen olekaan, mutten jotenkin usko. Enempi epäilen, että hangessa tarpominen oli rankkaa ja jos siellä lihaksistossa jo jotain on valmiiksi, niin ei tunnut kivalta. Seuraillaan.
Kentällä tehtiin vielä vähän peruutuksia maasta käsin namipalkalla ja se oli ponista kivaa. Periaatteena siis mahdollisimman pienellä vihjeellä peruuttaa ja lopuksi peruutti jo melkein ajatuksella. Ihan hieno poika. Toivotaan, että on kunnossa, eikä mitään oikeaa vikaa ole jossain piilossa.
Lauantaina (5.1.) oli aivan huikea talvinen päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta kymmenen asteen hujakoilla. Liian kylmää minusta, mutta auringon paiste teki siitä sentään ihan siedettävää. Enemmän kuin siedettävää. Tallille lähdin puolilta päivin ajatuksena ajaa Korppu pellolla, jos se on kunnossa. Ihan normaalilta vaikutti, kun hain sen, joten kärryt perään ja menoksi. Tossutkin laitoin varmuuden vuoksi, kun lunta laidunpellolle auratussa radassa ei paljoa ollut ja pelto oli kuitenkin osittain lumen alta jäässä. Pari ensimmäistä kierrosta meni reippaassa temmossa. Niin reippaassa, että laukkapätkällä liian löysälle jättämistäni etusten tossuista toinen luiskahti pois jalasta. Jäi kyllä nilkkaremmin varaan heilumaan. Tossu takaisin jalkaan ja molempien kiristys ja taas mentiin. Yhteensä matkaa tuli 5,5 kilometriä ja melkein puolet hölkkäiltiin. Hiki tuli ponille, mutta tossut pysyivät kyydissä.
 |
| Paparazzi iski, kiitos @Tuuli |
Koirien kanssa käytiin myöhemmin illalla Karhulassa asioilla ja samalla lenkillä. Oli ihan kivaa, vaikkei me pitkää lenkkiä tehty, kun kello oli tosiaan jo sen verran paljon ja piti kauppaankin ehtiä. Hyvin ehdittiin, mutta lenkki jäi kyllä hiukan suunniteltua lyhyemmäksi.
Sunnuntaina (6.1.) oli sitten taas Korpulla korjauspäivä eli jäsenkorjaaja tuli käymään, kun tarvetta oli. Viimeksihän ei ollut mitään tekemistä, nyt taas samat tutut paikat takana kaipasivat hiukan fiksausta. Tällä kertaa Korppu käyttäytyi hyvin, vaikka alkoikin olla loppua kohti levoton. Silloin kun teki kipeää, se pureskeli karsinan edessä roikkunutta loimea ja kun helpotti, melkein nukkui. Laseriakin joutui taas käyttämään. Lepoa loppupäivä ja seuraava, katsotaan sitten miltä näyttää. Jäsenkorjaaja on tulossa kuukauden kuluttua taas tälle suunnalle, joten jos tarvetta vielä on, saa kätevästi taas hoidettua. Toivottavasti ei ole. Viimeksi tarvittiin kaksi käyntiä, muttei se nyt ollut paha. Silmällä näytti kuulemma ihan hyvältä, mutta kädet paljasti sitten ongelmakohdat. Viimeksihän ongelma paljastui jo silmillä. Samalla sain ihan pyytämättä mielipiteen kavioista. On kuulemma oikein hyvät, minkä kuuleminen lämmittää aina mieltä, itse kun ne olen hoitanut. Samainen tyyppi siis myös vuolee kengättömiä ja sovittaa bootseja.
 |
| Kun ei kuvia tullut otettua, saa tämä lauantaina otettu perus peppukuva kelvata. |
Korppu hoidettiin ensimmäisenä, jonka jälkeen syötin sen ja vein pihatolle, missä lappasin kuorman lantaa samalla. Kolme muutakin hevosta/ponia oli hoidettavana ja jotenkin kummasti lähdettiin viimein kaikki samaan aikaan pois kuin jäsenkorjaaja. Oli kiva jutella, kun yleensä ei ole oikein aikaa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa käpsyttelemässä ihan oman kylän peruslenkki. Siinä se sitten taas oli, viikonloppu. Ja vuoden ensimmäinen viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti